Pari viikkoa sitten, Eurooppapäivän ja vapaapäivän kunniaksi, päätimme lähteä tutustumaan ihan uuteen kolkkaan Kataloniassa, paikkaan, jossa emme ole ennen käyneet. Kuinkas kävikään: paikka olikin jo tuttu aiemmilta retkiltä! Olemmekohan asuneet Barcelonassa jo ihan liian kauan ja tehneet ihan liikaa retkiä Kataloniaan, kun tuntuu, että minne tahansa menemmekin, olemme siellä jo joskus käyneet! No joka tapauksessa retki oli mainio, kohde kiinnostava, luonto kaunis ja seurakin mitä parhain.

Kohteena oli Olèrdola ja sen vanha linnoitus ja kylä sekä kaunis luonto Penedésin viinipeltojen keskellä. Jätimme auton Sant Miguel d’Olèrdolan pikkukylään ja kävimme ensi töiksemme hakemassa turisti-infon mukavalta hepulta kartan ja viime hetken vinkit. Itse asiassa olimme ajatelleet tekevämme pitkän kävelyn viinipeltojen keskellä (Ruta del Vi), mutta juteltuamme hepun kanssa otimme hänen vinkeistä vaarin ja päätimme patikoida Olèrdolan linnan raunioille, juuri niille, joilla perille päästyämme tajusimme vierailleemme aiemminkin.

Polku raunioille oli kaunis ja helppo, vaikka nousua jonkin verran olikin. Se kulki osan matkasta kahden kallioseinämän välissä, ja linnut sirkuttivat kuin viimeistä päivää. Kevät!

 

Täällä, pienen töppyrän päällä sijaitsi ennen kylä, jonka raunioita on vielä paljon jäljellä. Täällä on pronssiajan ihmisten jättämiä jälkiä, romaaninen kirkko, keskiaikaisia katuja, talojen raunoita, vanha louhos – monenlaista katseltavaa, pienillä tietoiskuilla varustettuina. Kylää suojelee yhdeltä reunalta roomalaisajalta peräisin oleva muuri, muille reunoille muuria ei tarvittu, sillä kylä on strategisesti niin hyvällä paikalla korkean kallion päällä.

 

Romaanisen ajan kirkko, Sant Miquelin kirkko sijaitsee komealla paikalla, ja se entisöitiin vuosina 2007-2008. Sinne pääsee sisälle ja siellä on mukavan viileää.

 

Kirkon vieressä ja vähän kauempana metsikössä on kiveen hakattuja muinaisia hautoja. Nämä ovat jotenkin kammottavia: niissä on paikka päälle ja hartioille ja jokainen näyttäisi olevan mittojen mukaan tehtyyn. Näitä on paljon, ihan vieri vieressä, osa isoja, osa pieniä, lapsille sopivia. Hrr…

 

Kukkulan korkeimmalla kohdalla sijaitsi keskiajalla linna, josta on jäljellä enää osia muureista. Linnanraunioille kiipeävää palkitaan näkymillä Välimerelle.

 

Infopisteeltä lähtee pieni polku alaspäin ja sen päästä löytyy pieni lähde, Font del Castell, sekä tuollainen kallioon louhittu syvänne, jossa on kai aikoinaan ollut kalliomaalauksia ja nyt niiden jäljitelmiä sekä uudempia merkintöjä.

 

Sisäänpääsy tälle museoalueelle maksaa 3,50 euro aikuiselta. Perille asti pääsee autolla ja parkkipaikkojen vieressä on piknik-paikka ja lasten leikkipaikka. Infopisteessä, josta ostetaan sisäänpääsyliput, on pieni museo alueelta löytyneistä esineistä ja täällä on myös vessat ja jotain limsa-automaatteja. Raunioiden kiertämiseen kuluu noin tunti (paitsi jos mukana on piknik-eväät kuten meillä oli, silloin aikaa pitää varata enemmän köllöttelyyn ja auringosta nauttimiseen). Lisätietoa löytyy tästä linkistä.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).