Hei taas pitkästä aikaa! Olin juuri viikon talvisessa Suomessa, ja sen viikon aikana uutisoitiin siitä, kuinka YK:n mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Muista en tiedä, mutta ainakin minä olin onnellinen: Suomessa odotti pikkupakkanen, paljon tuttuja ihmisiä, hyvää ruokaa ja luontoelämyksiä. Täydellinen oma loma ilman perhettä!
Syy pieneen Suomilomaani oli viimeisen jäljellä olevan isovanhempani 90-vuotissyntymäpäivät. Yhdeksänkymppinen pappa pääsi juhlimaan synttäreitään omaan kotiinsa, ja tarjolla oli mm. hillakakkua, jo edesmenneen mummini reseptillä tehtyjä torttuja eli kampanisuja sekä leipäjuustoa. Juhlinnassa mukana olivat mm. kaikki tätini ja setäni isän puolelta, en edes muista koska olisin nähnyt heitä viimeksi!
Viikonloppua lapsuusmaisemiin tulivat viettämään myös molemmat siskoni, Supparalla ja Maaruzella, ja kyllä sai taas nauraa kyyneleet silmissä ja pissat housussa kaikille vanhoille jutuille, valokuville ja videoille. Jos nauru pidentää ikää, niin tämän viikonlopun perusteella mekin eletään ysikymppisiksi!
Reissuni parasta antia – ihmisten lisäksi – oli ehdottomasti luonnon tarjoamat elämykset. Lunta ja kylmyyttä oli hämmästyttävän paljon sekä Helsingissä että Lapissa ja näin jopa loistavia revontulia! Minulla ei ollut mukanani jalustaa kameralle eikä laajakulmalinssiä, mutta kun koko taivas loimotti vihreänä, sain ihan vahingossa muutaman kelvollisen revontuliotoksen tallentumaan kameran muistikortille. Kunnon varustuksella tänä yönä olisi saanut hurjan hienoja kuvia, mutta näillä mennään. Nämä revontulet vetivät vertoja Islannissa nähdyille, ja tälläkin kertaa niiden näkemiseen riitti, että kulki ihan vähän katuvalojen ja muun valosaasteen ulkopuolelle. Itse asiassa ihan vanhempieni ulko-ovelta näkyi jo vaaleita sävyjä taivaalla, sillä nämä revontulet olivat niin vahvat, että katuvalotkaan eivät saaneet niitä kokonaan vaimennettua. Upea näky.
Posiolla puut olivat edelleen tykkylumen peittämiä. Olisin halunnut retkelle Riisitunturille, mutta lumisateinen sää ei houkutellut pidemmälle ulkoilulle eikä tulistelulle. Iltaa kohden taivas kuitenkin kirkastui ja ajelimme Kirintövaaran päälle katsomaan auringonlaskua. Kauniit tykyt oli täälläkin, laskettelurinteiden varrella.
Aloitin ja lopetin reissuni Helsingissä, joka liukkaista kaduistaan ja kylmyydestään huolimatta (täällä oli kylmempi kuin Lapissa!) näytti parhaat puolensa. Olin mennessä kaksi yötä Airbnb-majoituksessa Ullanlinnassa ja molempina aamuina kävin kävelyllä rannassa ja Helsingin edustan pienillä saarilla. Jäinen, hyinen Itämeri ja hiljaiset saaret olivat elämys. Ehdin Helsingissä käydä myös kahdesti elokuvissa (Solsidan ja Tom of Finland), Ateneumissa tutustumassa Suomen taiteen tarinaan ja ehdin kerrankin nähdä kavereita (kiitos seurasta Katja, Paula, Annika, Pasi, Sanja ja Aada!). Viimeisen yöni Suomessa vietin vanhassa vankilassa, Hotelli Katajanokassa, elämys sekin.
En usko käyväni Lapissa ihan lähiaikoina uudestaan, mutta kesällä kutsuu Helsinki. Hartaana toiveena olisi kuitenkin viettää tuleva joulu pohjoisessa, monen vuoden tauon jälkeen, ja pitäisi kai alkaa pian miettiä mahdollista mökkivuokraa, joulu kun on suurta sesonkia Lapissa. Tai sesonkihan siellä tuntuu olevan nykyään aina, ja nytkin kaikki lentokoneet, joilla matkustin, olivat ihan tupaten täynnä, ja etenkin aasialaisia reissaajia näkyi Rovaniemen katukuvassa paljon. Eiköhän joku majapaikka jouluksi kuitenkin löydy!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).