Oslo oli minulle ennen viime viikkoista reissuamme paikka, josta en tiennyt oikeastaan yhtään mitään, mutta jotain kummaa taikaa on Pohjoismaiden kylissä ja kaupungeissa, sillä niissä tunnen oloni aina kotoisaksi, täälläkin. Sama fiilis tulee jossain määrin myös esimerkiksi Hollannissa tai jopa Englannissa – minulla on tunne, että tiedän miten homma toimii ja miten käyttäytyä. En ole ainoa, jolla on kotoisa olo pohjoisessa: Pikkusiskokin tuumasi, että pohjoisessa on tosi ihana olla, kun kaikki luulee paikalliseksi eikä turistiksi. Ja se on oikeasti ihana tunne, etenkin kun koti on kaupungissa, joka on tupaten täynnä (toisinaan huonosti käyttäytyviä) turisteja ja meitä luullaan aina sellaiseksi. Etenkin lapsemme, jotka ovat täysin integroituneet katalonialaiseen elämänmenoon, eivätkä muista muualla asumisesta mitään, purevat monesti hammasta ja mutisevat, että ”me emme ole guireja!”.
No mutta takaisin Osloon! Meille sattui viiden päivän Oslon lomallemme uskomattoman täydelliset kevätkelit. Asteet pyörivät nollan kieppeillä ja taivas oli joka päivä kirkkaansininen. Tiet olivat aivan järjettömän liukkaat, mutta selvisimme vain yhdellä kaatumisella. Pikkusisko heitti puolivoltin, mutta onneksi selvittiin mustelmalla ja lempihousujen repeämisellä. Näitähän sattuu.
Lomamme sattui pääsiäisviikolle ja Oslo hiljeni totaalisesti jo torstaina. Muutama museo oli auki (ja me kävimme katsomassa, että miltä näyttää oikea viikinkilaiva), mutta kaikki kaupat ja kahvilat olivat kiinni. Huonolla säällä tämä olisi harmittanut, mutta koska nyt oli niin upeat kelit, oli itse asiassa mukava kävellä tyhjässä kaupungissa. Ja ehdimmehän me käydä pikaisesti kaupungilla jo alkuviikosta eli teinityttökin pääsi muutamaan kauppaan hypistelemäään eli hänen lomansa onnistui. Samat nuorisoketjut täällä piti valtaa kuin esimerkiksi Helsingissä (BikBok, Monki, Gina Tricot…), mutta meidän tytöillehän ne olivat ihan uusia tuttavuuksia, niitä kun ei kotikaupungissa ole. Mies pääsi Norrønan, norjalaisen ulkoiluvaatekaupan liikkeisiin, mutta minulta jäi kaikki norjalaiset sisustus- ja designkaupat näkemättä. Eipä haittaa, kallista olisi ollut kuitenkin. Meidän asuntomme lähin iso ruokakauppa sijaitsi Oslon suurimmassa ostoskeskuksessa Storo Storsenterissä ja siellä oli tietysti kauppoja vaikka millä mitalla.
Yhtenä päivänä kävelimme pitkin Akerselva-joen rantaa Myraløkkalta ihan keskustaan saakka ja takaisin. Todella kiva kävelyreitti (tosin maaliskuisena päivänä hyvin liukas, täällä ne housut repesi)! Reitin varrelle mahtuu mm. vanhoja teollisuusrakennuksia, pomppivia siltoja (Åmotbrua), muutamia patsaita ja melkoisen iso ja jylisevä vesiputous. Tykkäsin!
Mitäs vielä… Kävimme katsomassa kuninkaanlinnan (Slottet) ja sen puutarhan, ja kuten jo aiemmin kerroin, kävimme myös astetta erikoisemmassa puistossa, Vigelandin patsaspuistossa. Toki kävimme myös katsomassa, että miltä näyttää Oslon oopperatalo ja sen vielä työn alla oleva ympäristö. Ajoimme museosaarelle, Bygdøylle, jossa kävimme viikinkilaivamuseossa. Holmenkollenilla kävimme kahdesti.
Oslo jäi mieleen aurinkoisena, värikkäänä, siistinä, ystävällisenä, kalliina (saimme ihan tavalliseen pitsalounaaseen uppoamaan yli sata euroa, vaikka emme ottaneet edes jälkkäreitä!), ja myös hieman tylsänä. Tylsyyden vaikutelman aiheutti osittain varmasti se, että kaksi päivää viiden päivän lomastamme kaupunki oli hyvin hiljainen. Meille tämä sopi hyvin, yhtään enempää hulinaa emme olisi kaivanneetkaan, mutta kieltämättä viimeisenä päivänä, odotellessamme myöhäisillan lentoamme, tekeminen meinasi hieman loppua. Viisi päivä Oslon tutkimiseen riitti oikein hyvin, mutta Norja jäi vielä kovasti kiinnostelemaan. Voisikohan ensi kesän Helsingin ja Tukholman reissuumme yhdistää myös vaikkapa Bergenin lähiseudut? Ehkä!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).