Uudenvuoden aatto, vuoden 2018 viimeinen päivä vietettiin Rovaniemellä. Villejä juhlia ei ollut illalla tiedossa, joten energioita lähdettiin purkamaan Ounasvaaralle. Kiersimme Ounasvaaran talvikävelyreitin päivän valoisimpana aikana, kello 11-15 välillä, mutta kuten kuvista huomaa, aurinko ei täällä napapiirin tuntumassa varsinaisesti näin kaamoksen aikaan häikäise, vaan kaunis sininen hetki kesti koko retkemme ajan. Taivaanrannassa hehkui oranssi valorantu kuin kaljamainoksessa ikään, mutta muuten oli ihan sinistä.

Ounasvaaran talvikävelyreitille pääsee helposti Rovaniemen keskustasta ilman autoakin. Ylitä Jätkänkynttilä-silta ja sieltä se reitin alkupää löytyy. Reitti on erinomaisen hyvin merkitty ja helppokulkuinen, ja kartta ja lisätietoa Ounasvaarasta ja sen reiteistä löytyy esimerkiksi täältä: www.etiainen.fi.

Me menimme autolla ja jätimme auton Ounasvaaran majan isolle parkkipaikalle, mutta parempi paikka olisi ollut ehkä merkityn luontopolun alun parkkipaikka. Kävelimme ensin Ounasvaaran näkötornille ja tottakai kiipesimme ylös katselemaan maisemia. Tornin portaat olivat jäätyneet muhkuraisiksi ja tarkkana sai olla, kun ylös kiipesi. Mutta kannatti kiivetä: maisemat palkitsivat. Näköala yli lumisten kuusenlatvojen on hieno, ja täältä näkyy myös Rovaniemen keskusta ja Kemijoki.

Tornin viereisellä laavulla oli ihmisiä tulistelemassa. Muutenkin vastaan tuli tasaisin väliajoin muita ulkoilijoita, moni heistä isoissa turistiryhmissä.

Näköalatornilta palasimme samaa reittiä takaisin majan parkkipaikalle, josta jatkoimme lämmittelemään kuuman vaahtokarkkikaakaon äärelle Lapland Hotel Sky Ounasvaaraan. Katselimme ikkunan takana talipallojen kimpussa hääriviä talitinttejä ja lämmittelimme sormiamme.

Tästä aloitimme varsinaisen rengasreitin. Ensin kävelimme Tottorakalle, laskettelurinteiden yläpäähän. Kaakaotaukomme aikana sää oli hieman muuttunut: pilviä alkoi kerääntyä taivaalle ja pakkanen alkoi hellittää. Kun lähdimme aamulla Pöykkölästä, pakkasasteita oli melkein 20 (ja olin jo jättää koko retken väliin), mutta kun palasimme, oli pakkasta enää vain muutama aste. Ounasvaaralla pakkanen ei onneksi ollut missään vaiheessa parissakymmenessä, Pöykkölän perukoilla on vaan kuulemma aina vähän kylmempi kuin muualla Rovaniemellä, näin minulle kerrottiin.

Tottohissin yläasemalta näkyi hyvin toiseen suuntaan Rovaniemeä: Saarenkylään, Nivavaaraan ja lentokentän suuntaan. Huipulla oleva kota oli aivan kuuran peitossa ja sinne pääsi kiipeämään. Ihan hienot näkymät täältäkin.

Jätimme Tottorakan ja jatkoimme matkaa polkua pitkin laavulle, johon joku oli jättänyt tunnelmaa luomaan kynttilälyhdyn. Täältä jatkoimme opastettua luontopolkua osittain seurailevaa reittiä takaisin autolle. Lunta ei ollut kovin paljon ja luontopolun pitkospuut näkyivät paikoitellen. Polun varrella on opaskylttejä Ounasvaaran luonnosta ja esimerkiksi tarinaa vuonna 1982 Lapin luontoa tuhonneesta Mauri-myrskystä, josta itsekin muistan kuulleeni tuolloin kauhistelua. Enpä silloin pikkutyttönä tiennyt, että myrsky oli niinkin voimakas: se kaatoi pelkästään Rovaniemen alueella hetkessä 4000 puuta, aikamoista.

Mutta olipa vain hyvä päätös vuodelle 2018! Olen iloinen siitä, että vaikka Suomilomallamme olikin pakkasta ja pimeää, ehdimme kuitenkin kahden viikon aikana ulkoilla sekä täällä Oukulla että myös Riisitunturilla. Sehän on melkein enemmän kuin kesälomareissuilla! Ja täytyy muistaa ensi kesänä käydä katsomassa, että miltä nämä Ounasvaaran retkipolut näyttävät kesällä – nekin on vielä kokematta!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).