Cantabria, Espanja

Pääsiäislomalla – Espanjan Cantabria

Olipahan taas mukava pääsiäisloma! Tänä pääsiäisenä säät eivät varsinaisesti hellineet ja tänäänkin ikkunan takana on jyrissyt ukkonen, mutta ihan kivasti olemme ehtineet ulkoilemaan ja nauttimaan hienoista maisemista. Teimme nimittäin autoretken Atlantin rannalle Cantabriaan (tai suomeksi se taitaa olla Kantabria K:lla, mutta minä jatkan Cantabrialla, oli miten oli) ja ehdimme me olemaan muutaman päivän ihan rauhassa kotosallakin, tekemään pientä pintaremonttia ja loikoilemaan. Lomaviikko tuntui pidemmältä kuin se olikaan!

Cantabria


Ajelimme loman alkajaisiksi yhdellä siivulla noin 700 km Barcelonasta Zaragozan ja Logroñon kautta Santanderiin. Reitti on tylsähkö, mutta nopea ajaa, sillä moottoritietä saa ajella melkeinpä koko matkan, eikä me pysähdelty muuta kuin pissatauoille ja tankkaamaan. Ruuhkia ei ollut ja eväätkin olin tehnyt valmiiksi kotona, joten meidän ei tarvinnut jäädä jonottelemaan paistettua kanaa ja ranskiksia tai muuta mättöä huoltoasemien ravintoloihin. Santanderista jatkoimme Picos de Europalle ja sieltä ajoimme sitten sateisena päivänä hieman eri reittiä takaisin Barcelonaan.

En ollut itse koskaan aiemmin käynyt Cantabrian itsehallintoalueella, mutta mies käy melkein joka kuukausi täällä työmatkalla, ja hän uhosi, että tulen tykkäämään alueesta vielä enemmän kuin viereisestä Baskimaasta. Ja oikeassahan hän oli, sillä eihän tämän alueen rantoja, vehreää luontoa ja hurjan kaunista Picos de Europa -vuoristoa voi kukaan sanoa rumiksi paikoiksi. Tykkäsin todella paljon seudusta, ja varmasti haluan tulla tänne vielä uudestaankin ja venyttää matkaa vielä jopa Asturian ja Galician puolelle!

Santander – Hiekkarantoja ja pingviinejä

Ensimmäinen kohteemme oli Santander, Cantabrian maakunnan pääkaupunki. Vuonna 1941 kaupungin vanha osa tuhoutui käytännössä kokonaan tulipalossa eli tunnelmallista ja kaunista vanhaakaupunkia täältä ei löydy. Santanderiin ei kannatakaan tulla kaupunkielämän takia, vaan tänne vetää lomalaisia lähinnä ihan mielettömän hienot rannat.

Santander
Santander


Meidän hotellimme Gran Hotel Sardinero sijaitsi aivan rannalla, Santanderin Casinon vieressä. Sardineron ranta on upea, leveä ja hienohiekkainen, ja vuoroveden vaihtelua oli mukava seurailla tuulisilla aamu- ja iltakävelyillä. Näin huhtikuussa rannalla oli rennon rauhallinen tunnelma, ja ero Barcelonan rantoihin oli iso, Santanderin eduksi. Sää ei ehkä täällä ole niin kiva ja tasaisen hyvä kuin Barcelonassa, mutta puhtaampaa ja kauniimpaa täällä Santanderissa on. Kulkeekohan täällä kesäisin cerveza-beer-ukkeleita ja taskuvarkaita yhtä paljon kuin täällä meidän kotirannoilla, tuskin? Ihmisiä oli uimassa, me emme uskaltaneet.

Santander
Gran Hotel Sardinero
Santander Casino
Santander
Santander
Cantabria


Peninsula de la Magdalena on kiva ulkoilualue kaupungin edustalla. Me tutustuimme tähän niemekkeeseen ensin pikkuisen turistijunan kyydissä saadaksemme Pikkusiskon innostumaan ja sitten kiersimme alueen ympäri vielä kävellen. Katselimme puistossa asuvia pingviinejä ja hylkeitä ja satuimmepa paikalle juuri, kun pingviinit saivat myöhäisen lounaansa, ämpärillisen kaloja. Puiston keskellä on komea palatsi, Palacio de la Magdalena ja sitä ympäröivä puisto on todella nätti. Historiallisia laivojakin täällä pääsee näkemään, sekä tietysti merimaisemia.

Santander
Santander
Pingviinejä
Hylje
Peninsula de la Magdalena
Santander
Cantabria
Palacio de la Magdalena


Teimme yhtenä aamuna pienen patikkaretken Cabo Mayorin majakalle, ja siitä taidan kirjoittaa oman postauksensa, koska reitti oli niin kiva ja retkipostauksia on mukava kirjoittaa, vaikka ne ei luetuimpien postausten joukkoon koskaan nousekaan.

Cantabria


Picos de Europa, Liébana ja Potes

Toinen majapaikkamme löytyi Picos de Europan sydämestä, pienestä Esanosin kylästä läheltä Potesia. Picos de Europa ei ole ehkä Euroopan korkeinta vuoristoa, mutta hienoa täällä kyllä on. Vuoret lähtevät nousemaan melkeinpä heti Atlantin rannasta ja maiseman muuttuminen kultaisista hiekkarannoista jylhiin kallioihin on dramaattinen.

Picos de Europan kansallispuistossa elää karhuja (ja niitä on nähty monesti majapaikassamme Esanosissakin), susia ja muita eläimiä, ja kansallispuistoon, sen luontoon ja elinkeinoihin voi tarkemmin tutustua yllättävän isossa, mutta hieman remonttia kaipaavassa infokeskuksessa (Centro de Visitantes del Parque Nacional de Picos de Europa Sotama) lähellä Potesia. Potesissa on myös pieni karhun elämään keskittyvä näyttely, mutta niin, se on tosi pieni.

Picos de Europa
Picos de Europa


Potes on aivan ihana pieni keskiaikainen kaupunki, joka löytyy kaikista Cantabrian kauneimpien paikkojen listoista. Deva- ja Quiviesa-jokien risteyskohtaan muodostunut pikkukaupunki tai paremminkin kylä on Picos de Europan tärkeimpiä asutuskeskittymiä, ja täältä löytyy muutama isompi ruokakauppa, majapaikkoja sekä monia ravintoloita ja pieniä myymälöitä. Hienot kaarisillat ylittävät jokea ja on täällä kyllä kaunista.

Potes Cantabria
Potes Cantabria
Potes Cantabria
Potes

Potes

Meille tuli isona yllätyksenä, että Picos de Europan jyrkillä rinteillä, Liébanan alueella, jolla mekin majailimme, tehdään varsin hyvää viiniä. Liébanassa tehdään myös orujo-nimistä väkevää likööriä, joka valmistetaan ilmeisesti viinin teossa jäädystä mäskistä. Marraskuisin Potesissa kuulemma järjestetään juhlatkin orujon kunniaksi. Myös paikallista siideriä kokeilin lounaan yhteydessä.

Picos de Europa
Cantabria


Fuente Dé parinkymmenen kilometrin päässä Potesista olisi ollut mainio paikka meidän perheen laiskimuksille aka nuorisolle nousta ylös vuorelle pitkän köysiradan avustuksella, mutta jono pieneen hissiin oli aivan järkyttävä näin pääsiäisviikolla. Jätimme vuorenvalloituksen siis väliin, mutta vinkkaanpa nyt vain Picos de Europalle tulijoille, että tällainen helppo ja hauska mahdollisuus nousta ylös vuorelle on olemassa!

Picos de Europa Fuente De


Sequoia-metsä, Monumento Natural de las Secuoyas del Monte Cabezón

Oletko nähnyt kuvia tai ihan jopa omilla silmilläsi Kalifornian valtavan suuria mammuttipetäjiä, sequoia-puita? Tiesitkö, että niitä kasvaa Espanjassakin, juuri täällä Cantabriassa? Näin on, ja me kävimme pienellä kävelyllä korkeiden puiden siimeksessä!

Puut eivät ole täällä Secuoyas del Monte Cabezón -metsässä vielä niin valtavan kokoisia kuin rapakon takana, sillä nämä istutettiin tänne vasta 1940-luvulla diktaattori Francon toimesta. Franco istutti nämä 800 nopeasti kasvavaa puuta aluksi teollisuuden tarpeisiin, mutta myöhemmin päätti jättää ne kasvamaan kunnon metsäksi, ja sehän on meidän luonnonystävien onni.

Metsään pääsee tutustumaan lastenrattailla ja pyörätuoleillakin, sillä sinne kulkee parkkipaikalta, asfalttitien varresta puinen polku. Itse metsässä liikkuminen on sitten pyörätuolilla hankalampaa, sillä maasto on pehmeää havua ja puut kasvavat jyrkässä rinteessä. Metsässä kulkee polkuja ja portaita, mutta siellä voi ja kannattaakin seikkailla omia reittejä. Oi olisipa lapsemme vielä pienempiä, he olisivat rakastaneet tätä paikkaa, oikeaa satumetsää!

Puiden koko hahmottunee sillä, että kaikissa allaolevissa kuvissa, keskimmäisessäkin, näkyy ihmisiä.

Cantabria
Sequoia
Secuoyas del Monte Cabezón Cantabria


Meiltä jäi näin lyhyellä reissulla moni mielenkiintoinen paikka Cantabriassa näkemättä. Olisin kovasti halunnut käydä tutustumassa mm. Altamiran luolamaalauksiin. Itse Cuevas de Altamira on isolta yleisöltä suljettu, mutta viereisessä museossa, Neocuevassa, on kopiot luolamaalauksista ja muutenkin infoa paikasta. (Muutama vuosi sitten pääsimme katselemaan ihan oikeita luolamaalauksia Ranskan Grotte de Niaux’ssa, postaus täällä).

Comillas on toinen Cantabrian kauneimmista kylistä Potesin ohella ja tässä pienessä rantakaupungissa kävimme ihan pikaisesti pyörähtämässä ja ostamassa lapsille eväsleivät, mutta juurikaan en ehtinyt nähdä paikasta mitään, sillä myrsky iski päälle. Ehdimme hetken jaloitella rannalla, mutta kylän keskusta sekä yksi harvoista Gaudín rakennuksista, joita löytyy Katalonian ulkopuolelta, El Capricho, jäi näkemättä.

Hieman olisi kiinnostanut myös eräänlainen eläinpuisto, jossa eläimet saavat käyskennellä melkein vapaina ja ihmiset pääsevät katselemaan niitä oman autonsa tai köysiradan kyydistä. Parque de la Naturaleza de Cabárceno on rakennettu entisen kaivoksen jättämään laaksoon, ja eläimet liikkuvat siellä semivapaina, vähän kuin safareilla. Kaverimme ovat kehuneet paikkaa, mutta itse olen skeptinen eläinpuistojen suhteen, enkä osaa sen kummemmin kommentoida paikkaa, koska en ole siellä käynyt, enkä ole paikasta etsinyt sen enempää tietoa.

Moni muukin hieno paikka jäi siis odottamaan seuraavaa kertaa, mutta seuraava kerta varmasti tulee joskus, ainakin miehelleni, joka siellä tosiaan melko usein käy. Eniten ihastutti kaikki huiman kauniit maisemat: äkkijyrkät mereen sukeltavat kallioseinämät, pehmeähiekkaiset rantapoukamat, vihreät metsät, kumpuilevat niityt… Todella kaunis paikka tämä Cantabria!


Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.