Meillä on jo yli kolme viikkoa lähes täydellistä kotiarestia takana. Me aikuiset olemme kumpikin vuorollamme, silloin kun on ollut pakko, käyneet kaupassa tai viemässä roskat, Pikkusisko on käynyt pari kertaa nopeasti roskapöntöillä ja Isosisko ei ole käynyt koko aikana yhtään missään, ei edes rappukäytävässä. Olemme olleet kotona, neljän seinän sisällä, toistemme ainoina ihmiskontakteina. Terveinä, mutta välillä hyvin ärsyttävinä.

Arkipäiviä on rytmittänyt lähinnä teinien etäkoulu, mutta nyt sekin loppui hetkeksi, sillä meillä alkoi pääsiäisloma! Mitähän hauskaa sitä keksisi, kun vaihtoehtoja on hyvin rajallisesti… On tämä kyllä kummallista olla koko pääsiäisviikko kotona, olemme nimittäin aina olleet Semana Santan aikaan jossakin.

Vuosi sitten vietimme kivan loman Espanjan Kantabriassa, jonne ajelimme omalla autolla ja jossa on aivan mielettömän kauniita maisemia. Pääsiäislomalla 2018 olimme Oslossa, jossa kävimme mm. Holmenkollenilla, Vigelandin patsaspuistossa ja teimme myös päiväretkiä lähiseuduille. Tänäkin vuonna harkitsimme Norjassa, Bergenissä käyntiä, mutta onneksi emme ehtineet varailla lentoja tai majapaikkoja. 2017 pääsiäisenä ehdimme käydä sekä Pyreneillä että Baskimaalla, jätskeillä Ranskan Biarritzissa ja retkeilemässä Mont-Rebei -kanjonissa.

Pääsiäislomalla 2016 kävimme tutkimassa Provencea sillä mielin, että muuttaisimmeko sinne. Kävimme todennäköisimmän koulun parkkipaikalla katsomassa, että miltä näyttää ja kyselimme seudulla asuvilta tutuilta, että kannattaisiko meidän sinne muuttaa. Toistaiseksi olemme vielä täällä Barcelonassa, mutta katsotaan sitten uudestaan, kun nuorempikin tytär lähtee opiskelemaan! Tämän reissun postauksista on näköjään kuvat hävinneet vuosien varrella ja siinähän olisi minulle sopiva projekti kotiarestin ajaksi: fiksailen näitä vanhoja postauksia!

2015 pääsiäislomalla olimme Chamonix’ssa. Siltä reissulta on näköjään muutamia kuvallisia postauksia, mm. matkastamme Alpeilta Pyreneille (menimme siis autolla ja se on näköjään ollut meidän pääsiäislomiemme yhteinen tekijä, sillä vain Osloon olemme menneet lentäen). Nousin pilvisestä Chamonix’n kylästä hissillä Aiguille du Midille, vuoren päälle 3 777 metriin pilvien yläpuolelle. Matkan varrella kävimme myös viinimuseossa Chateauneuf du Papessa (jossa Pikkusisko 8v. tuumasi, että ”miksi pitää mennä, kun mä tiedän jo kaiken viinistä ja viininviljelystä!”). Ja aiemmat vuodet, niin, olemme silloinkin tehneet jotain pääsiäislomalla, mutta ne tarinat löytyvät vanhoista blogeista eli se siitä.

Tämä kotonaolo on rankkaa ja koko tämä tilanne ahdistava. Olen perusluonteeltani stressaaja ja murehtija, enkä voi kieltää, ettenkö olisi hyvin huolissani tilanteesta. Luen sekä Espanjan, Suomen että myös isoimpien englanninkielisten nettilehtien uutisia niin paljon, että ahdistun. Tuttujen sukulaisiin on osunut jo kuolemantapauksia ja tunnen useita sairastuneita. Kataloniassa on tätä kirjoittaessani 2760 kuollutta, Espanjassa 13 055. Onneksi päivittäiset kuolleisuusluvut ovat olleet nyt parina päivänä hieman laskusuunnassa, ehkä tämä tästä.

Mutta on tässä jotain hyvääkin. Olen yrittänyt hoitaa asiat täällä kotona niin, että etenkin nuoriso muistaisi tämän kotona perheen kanssa vietetyn ajan myös mukavana. Olen murehtinut sitä, että miten tämä poikkeustilanne muuttaa heidän käsitystään maailmasta ja miten se vaikuttaa heidän perusturvallisuudentunteeseensa, ystävyyssuhteisiin ja ihan fyysiseen kuntoon, mutta en usko, että jäljet ovat niin suuret, sillä netti toimii ja kavereiden kanssa voi olla vaikka koko ajan yhteyksissä.

Olemme syöneet hyvin. En tarkoita sitä, että olisimme järjettömästi herkutelleet (heh, emme pääse liikkumaan eli ylenmääräistä mässäilyä on pakko välttää, ja joudumme myös pikkuisen säännöstelemään ruokia, kun kaupassakäynti on hankalaa. On meillä herkkujakin toki ollut…), mutta olen tehnyt lasten ja meidän aikuistenkin suosikkikotiruokia, joiden tekemiseen ei normaalisti arkena ole välttämättä aikaa eikä mielenkiintoa. Olemme myös leiponeet paljon Pikkusiskon kanssa, hän on innokas leipuri ja nykyään myös hyvä siinä.

Olemme viettäneet porukalla peli- ja leffailtoja. Meillä on onneksi iso kasa lautapelejä ja olemme pelanneet mm. Cluedoa ja Afrikan tähteä. Monopolikin meillä on, mutta se saa olla ihan vihoviimeinen peli, jota suostun pelaamaan, siitä kun seuraa aina riitaa. Pelikortitkin löytyi, ja pasianssin lisäksi olemme pelanneet muistamiamme korttipelejä yhdessä. Neljän tupen saimme vihdoin opetettua nuorisolle, mutta harmi kyllä Pikkusisko ei tykännyt siitä. Vähän harmittaa, että mies antoi Wii-pelin tarpeettomana eteenpäin, nyt sen urheilupeleille olisi kovasti käyttöä.

Päivittäiset liikunnat on hoidettu Youtuben avulla ja sieltä löytyvät jumpat ovat yllättävän kivoja ja tehokkaita. Tyttöjen harrastukset ovat voineet osittain jatkua: Pikkusiskon cheerleading- ja pianotunnit ja Isosiskon laulutunnit hoituvat näppärästi etänä. Tilasimme Amazonista ison satsin maalaustarvikkeita eli vähän taidettakin saamme harrastaa.

Täällä on siis kaikki edelleen ihan hyvin olosuhteisiin nähden. Välillä meinaa pää hajota, ja alakulo on ehkä se sana, joka kuvaa parhaiten perusfiilistäni, vaikkakin se jää suurimman osan ajasta taka-alalle, kun yritän pitää itseni kiireisenä. Meillä on näillä näkymin tosiaan vielä ainakin kolme viikkoa kotoilua edessä (ja kolme takana) eli pikkuisen jo joutuu itseään tsemppaamaan ja väkisin keksimään tekemistä, mutta ei kai se auta, kotona ollaan, kun ei muuta voida. Turvassa, yhdessä! Toivottavasti myös te kaikki siellä ruudun toisella puolella voitte hyvin <3.

Ja tosiaan blogin Facebookissa pidän koronapäiväkirjaa (tänään menossa jo päivä 24!) ja kerron kuulumisia myös Instagramin stooreissa. Linkit alla!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).