Lentomme Italiasta takaisin kotiin Barcelonaan lähti vasta myöhään yöllä, ja vielä saman päivän aamuna arvoimme, että mitä tekisimme tänä helteisen kuumana heinäkuun lauantaina. Menisimmekö hikoilemaan turistien sekaan Roomaan vai lähtisimmekö pienelle roadtripille vuorille ja maaseudulle Atriin, Gran Sassolle ja Tivoliin?
Roomalainen tuttumme kehotti kuitenkin menemään kaikista ennakkoluuloistamme huolimatta Roomaan. Heinäkuun viikonloppuina paikalliset jättävät kaupungin ja turistien määrä on ihan siedettävä. Ja niin teimme, että ajoimme Italian itärannikolta Roomaan, tuohon ikuiseen kaupunkiin, jossa emme olleet koskaan aiemmin käyneet, ja vietimme siellä historian- ja hientäyteisen lauantain. Upea kaupunki, johon palaan uudestaan paremmalla ajalla!
Emme olleet siis varautuneet päivään kaupungissa millään lailla. Meillä ei ollut karttaa, ei valmiiksi etsittyjä ravintoloita, ei mitään. Ei edes olkapäitä peittäviä vaatteita, että olisin päässyt Vatikaaniin, ja lapset ilmoittivat museoiden olevan ihan poissuljettu vaihtoehto. Päätimme siis vetää päivän turreina, eli ostimme liput hop on – hop off -turistibussiin, laitoimme kameran oikeille säädöille, hatut päähän ja täytimme vesipullot. Me emme yleensä koskaan osallistu mihinkään ohjattuihin turistihommiin, eikä Samppa esimerkiksi koskaan ole ollut turistibussissa. Me tytöt olimme sentään bussissa kerran Tallinnassa, kun olimme lapsiperhereissulla. Hyvin erikoinen kokemus oli siis tämä turistipäivä, ja lapset tykkäsi!
Jätimme auton parkkiin ihan Colosseumin viereen ja pienen pällistelyn jälkeen hyppäsimme bussiin. Koska Vatikaaniin ei ollut asiaa minun hellevaatteideni vuoksi, päätimme pysähtyä kävelemään Espanjalaisille portaille ja Fontana di Trevin suihkulähteelle. Virhe, sillä Fontana di Trevi oli remontissa eikä sitä nähnyt ollenkaan. Espanjalaisilta portailtakin odotin vähän enemmän, mutta tulipahan nyt käytyä. Kävimme sitten syömässä paikassa, jota en mainosta, sillä he väittivät risoton olevan varmasti gluteenitonta, mutta eipä se sitten ollutkaan. Kiertelimme pikkukujia ja lipitimme vettä.
Turistikierros oli oikeasti hyvä veto tässä vaiheessa reissua. Siinä sai kattavan kuvan välimatkoista nähtävyyksien välillä, selostus auttoi yhdistämään nimet rakennuksiin ja kyllä nyt jäi palo lähteä uudelleen Roomaan kiertämään historiallisia paikkoja paremmilla taustatiedoilla ja mielellään ilman lapsia. Fontana di Treviin en voinut heittää nyt kolikkoa paluun toivossa, sillä vettä ei ollut, mutta silti palaan varmasti. Päivä Roomassa ei riittänyt mihinkään!
Alla kuvasatoa kuumasta päivästä Roomassa. Koko kaupunki on täynnä ihmeteltävää ja yksityiskohtia, katsokaa vaikka itse!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Mä pidin joskus nuorempana noita turistibussikierroksia toivottoman noloina, mutta nykyään ne on musta tosi kätevä tapa nähdä kaupunkia. Keskimäärin kuitenkin opastus on tasokasta, ja eipähän tarvitse kävellä jalkoja rakoille vielä siinä vaiheessa, kun ei ole varma, minne haluaa mennä.
Just näin! Kun aikaa on vain se muutama tunti, niin kyllä minusta oli ihan mukava ottaa tuntumaa kaupunkiin bussin kyydissä. Ihan erilailla nyt hahmotan Rooman, ja ensi kerralla sitten osaa paremmin suunnitella tekemiset siellä.