Meitä ulkosuomalaisia asuu maailmalla yllättävän paljon. Esimerkiksi Ulkosuomalaisparlamentin mukaan meitä Suomen kansalaisia on ulkomailla noin 300 ooo, ja jos lasketaan myös kolmannen ja sitä useamman polven jälkeläiset mukaan, suomalaisia osuu ulkomailla reilusti yli 1,6 miljoonaa. Suomalaisiin tuntuu törmäävän ihan joka paikassa, ja varmuudella voin sanoa, että meitä asuu Barcelonan lisäksi ainakin Rio de Janeirossa, Kööpenhaminassa ja Venetsiassa. Tässä postauksessa me neljä ulkosuomalaista matkabloggaajaa kyseisistä paikoista kerromme, mikä on parasta kotikaupungeissamme!
Barcelona, Espanja
Pitkää hiekkarantaa, palmuja, bileitä, lähes aina paistava aurinko, tapaksia ja halpaa juomaa. Barcelona on sitä, mutta myös paljon muuta.
Parasta kotikaupungissani on sen monipuolisuus, jatkuva uudistuminen ja kerroksisuus. Barcelona on miljoonakaupunki, jonka jokainen täällä asuva tai kävijä näkee omalla tavallaan. Täältä löytyy sekä vaihtoehto- että korkeakulttuuria, samoin ikiaikaisia kirkkoja, arkkitehtuurin ihmeitä ja niiden rinnalla ihan uusia rakennuksia. Erilaisia tapahtumia riittää joka päivälle isoista konserteista kadunkulmien katusoittajien esityksiin. Barcelonassa on useita Michelin-ravintoloita, mutta myös erinomaisia pikkukuppiloita, jotka tarjoavat edullista lähi- ja luomuruokaa.
Minun ikiomasta Barcelona-kuplastani löytyy ystävällisiä, iloisia ihmisiä eri maista ja taustoista. Kuplaani mahtuu kiinnostavia museoita ja näyttelyitä, rauhallisia puisto- ja rantabulevardikävelyjä, päiväretkiä vuorille, metsiin ja rantapoukamiin sekä myös toimiva arki. Minun Barcelonastani löytyy tuskaisen hikisiä kesäpäiviä, metelöiviä papukaijoja, kerjäläisiä, täyteen pakattuja metrovaunuja, liikenteen kakofoniaa ja turistimassoja, mutta myös hiljaisia kahviloita, laadukkaita kirjakauppoja, hyvää ruokaa ja kaikin puolin mukava elämä. Tämä on minun kotini.
Rio de Janeiro, Brasilia
Mira / Exploras, www.exploras.net
Rio on tietysti hiekkarantoja ja biitsikulttuuria. Mutta minun Riossani parasta on eksoottinen luonto, joka alkaa heti pihapiiristä. Lenkkipolullani voin kohdata jättiläismarsua muistuttavan, sympaattisen vesisian, maailman suurimman jyrsijän. Tai kissan kokoisen, hellyyttävän opossumin, joka näyttää vähän sähköiskun saaneelta. Pieniä apinoita näen aina, laumoittain, jos maltan pysähtyä. On harmaahaikaroita, ibiksiä ja muita lintuja. Taskuravut vilistävät koloihinsa askelteni tieltä.
Polkuni seurailee mangrovelaguunia. Puiden rungot ovat täpötäynnä päällyskasveja ja oksat kukkia, joiden lakastuneet terälehdet muodostavat hiekkatielle pinkkejä, keltaisia ja violetteja mattoja. Polun varrella kasvavat avokadot, karambolat, acerolakirsikat…
Siellä unohdan vieressä kohoavat, useat kymmenet tornitalot ihan kokonaan.
Mutta samanlaista trooppista luontoa on Riossa paljon muuallakin, kaiken liikennekaaoksen ja betonin vastapainoksi. Vehreyden kruununa on Tijucan kansallispuisto. Se on maailman suurin kaupunkialueen sisällä oleva metsäalue. Silloin tällöin menemme patikoimaan sen jyrkille, varjoisille poluille. Ne johtavat kukkuloiden huipuille maisemapaikoille, joista näkee muita kukkuloita. Niitäkin peittää yhtä tiheä ja viidakkomainen vehreys. Sellainen näky näin valtavassa metropolissa – se on uskomattoman upeaa!
Kööpenhamina, Tanska
Terhi / Muru Mou, www.rantapallo.fi/murumou
Kun kevät näyttää ensimmäisiä merkkejään ja aurinko alkaa jälleen lämmittää pitkän talven jälkeen, herää Kööpenhamina talviunestaan. Ihmiset eivät enää kiirehdi paikasta toiseen, vaan askel hidastuu, nautitaan lämpimistä säteistä, vietetään enemmän aikaa ulkona. Kööpenhaminan lukuisat puistot alkavat vetää ihmisiä magneetin lailla: jo ensimmäisinä aurinkoisina päivinä on puistojen nurmikoille levitetty piknik-vilttejä, joilla pariskunnat ja kaveriporukat loikoilevat juhlistamassa talven väistymistä.
Niin mekin teemme eräänä aurinkoisena maaliskuun lauantaina, kun pakkaamme mukaan voileipiä ja juotavaa ja suuntaamme kasvitieteellisen puutarhaan. Puisto on talven jäljiltä vielä hieman karu, mutta lupaus tulevasta kukkien väriloistosta on jo ilmassa. Istumme penkille syömään eväitämme auringon lämmittäessä kasvojamme ja sorsien polskiessa edessämme olevassa lammessa. Tämä on se hetki, kun toteamme kevään vihdoin saapuneen.
Puistot ovat tärkeä osa kööpenhaminalaisten elämää, ja mielestäni yksi parhaimmista asioista koko kaupungissa: puistot eivät ole vain kauniita viheralueita piristämässä keskustan ilmettä, vaan ne ovat kuin kaupunkilaisten olohuoneita. Puistoihin mennään lounaalle kesken työpäivän, ensitreffeille, ottamaan aurinkoa, ja nauttimaan pienestä palasta luontoa suurkaupungin keskellä. Piknik- ja puistokausi on nyt avattu – vuoden paras aika on täällä!
Venetsia, Italia
Mari / Marimente http://marimente.pallontallaajat.net
Venetsiassa parasta on kylämäisen yhteisön leppoisa tunnelma keskellä erikoista, pienistä saarista koostuvaa kaupunkia. Arkiset, jokapäiväisetkin asiat tuntuvat omilta seikkailuiltaan: ruokaostosten lomassa voin tehdä pienen kävelyretken yli lukuisten siltojen ja pysähtyä vaihtamaan kuulumiset vihannestorin tutuksi käyneen myyjän kanssa. Tai voin pistäytyä ihailemaan räiskyvän vaaleanpunaista auringonlaskua pienen kanaalia reunustavan kuppilan terassille ystävien ja edullisen prosecco-lasillisen kera, ennen kuin tallustan kauppakassieni kanssa takaisin kotiin.
Tämä epätavallinen, vettä vastaan jatkuvasti taisteleva kaupunki saa minut tuntemaan, ettei mikään voi olla liian suuri este, jos elämässä haluaa palavasti jotain. Jos joku on aikoinaa keksinyt rakentaa mahtipontisia palatseja uppoavalla maalle, kuinka moni muu asia tässä maailmassa voisi olla mahdollista?
Ja kun iltapäivä vaihtuu iltaan, Venetsian kadut hiljenevät ja tunnelma on kuin kaihoisan romanttisesta italialaisesta elokuvasta. Sivukujien varrella sijaitsevien, piskuisten trattorioiden edustat sen sijaan täyttyvät iloisesta puheensorinasta, jopa sunnuntai-iltaisin – koska venetsialaiset tietävät, että elämästä saa ja kuuluu nauttia.
Mites muut ulkosuomalaiset, mikä sinun mielestäsi on parasta kotikaupungissasi?
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Ihana postaus! <3 Tykkään asua Melbournessa, ei sitä turhaan ole nimetty moneen kertaan maailman asumiskelpoisimmaksi kaupungiksi. Mutta silti mielelläni kokeilisin asumista vähän aikaa ihan missä vaan noista neljästä kaupungista! Barcelona etenkin houkuttelee boheemilla tunnelmallaan, jossa on jotain samaa kuin Melbournessa. Melbournessa ehkä parasta on sen monipuolisuus. Löytyy puistoja ja hiekkarantaa. Mahtavia kahviloita ja ravintoloita, kulttuuria, kätkettyjä kujia ja lukemattomia festivaaleja. Ainutlaatuinen luonto on lähellä ja auringonlaskut upeita.
Melbournesta on tullut kuultua paljon hyvää! En ollenkaan pistäisi pahaksi reissua sinne päin :).
Kiva juttu! Roomassa on parasta on Ikuisen kaupungin historialliset kerrostumat, jotka ovat ihan konkreettisesti läsnä päivittäin. On ihmeellistä jäädä pois ratikasta pysäkillä, jonka vieressä on murhattu Julius Cesar tai käydä katakombeissa, johon on haudattu Pyhä Pietari ja Paavali tai kirkoissa, joissa voi ihailla Michelangelon, Rafaelin, Berninin ja Caravaggion taideteoksia ihan ilmaiseksi. Myös Rooman lukuisat kauniit ja paikallisten ahkerasti käyttämät puistot ovat mahtavia. Ja tietty myös nuo Marin mainitsemat proseccolasilliset ja illalliset puheensorinan täyttämissä trattorioissa ihan kuin Venetsiassakin.
Roomassa oli kyllä hienosti uutta ja vanhaa rinnakkain, ainakin sen perusteella, mitä yhdessä päivässä ehdin näkemään! Ehdottomasti haluan Roomaan uudestaan, ajan kanssa ja mielellään vähän viileämpänä ajankohtana kuin elokuussa 😀
Tosi kiva idea tämä useamman ulkosuomalaisen mielipiteen koostaminen yhteen postaukseen! Itse sanoisin kotikaupungistani Boulderista, että parasta on nuo Kalliovuoret, jotka ovat läsnä arjessa. Ne näkyvät kaikkialle kaupunkiin ja välillä unohdun vain tuijottamaan niitä, kun ne nousevat jylhinä ja komeina kaupungin laidalla. Toisaalta jos haluaa lähteä patikoimaan vuorille, niin ei ole kuin parin kilometrin matka niiden juurelle. Mikä tärkeimpänä minulle, ne jatkuvasti kutsuvat liikkumaan. Veikkaan, että niitä on kiittäminen siitä, että Boulder on Yhdysvaltain vähiten ylipainoisin kaupunki.
Kunnia postausidean keksimisestä menee täysin Exploras-Miralle!
Boulder vaikuttaa ihan just meikäläisten paikalta. Vuoret vaan on aina niin <3
Hauska postaus! Rio ja Venetsia ovat vielä käymättä, ja ainakin jälkimmäiseen pitäisi päästä mitä pikimmin. En ole enää tukholmalainen, mutta mielestäni siellä oli parasta meri – siis se, että koko kaupunki on rakennettu saarille. Jos Tukholmaan ei ole ikinä tutustunut veneellä, se kannattaa tehdä ensi kerralla.
Kunpa ehtisimmekin pian Tukholmaan, nyt kun sinne on syytäkin mennä, kun siellä asuu ihan lähisukua! Tukholma on tosi kiva, tykkään tosi paljon, vaikka reissut sinne ovatkin aina olleet vain parin päivän mittaisia. Olisi siistiä olla joskus vaikka viikko siellä ja tutustua ihan kunnolla kaupunkiin!
Minä olen viettänyt aikaa Barcelonassa kahteen otteeseen tammikuussa, joten minulle kaupunki ei ole koskaan näyttäytynyt rantaelämän tai bileiden kautta, vaan minun Barcelonani tuntuu muistuttavan hyvin paljon sinun omaasi. Tärkeintä minulle on aina ollut se elämä, jota kaupunki pitää sisällään, ja ne kaupungin eri osat, joissa on erilainen tunnelma.
Täysin samaa mieltä: on jännä, miten erilaisia eri kaupunginosat ovatkaan, ja paljon jää näkemättä, jos hengailee vaan rannan tuntumassa. Tosin mikäpä siinä, jos on tullut nimenomaan rantalomalle 🙂
Very quickly this site will be famous amid all blogging people, due to it’s pleasant content