Oho, edellisestä postauksesta on yli kuukausi! Kummallista miten päivät kuluvat ihan älyttömän hitaasti, mutta aika kokonaisuudessa nopeasti. Viisi viikkoa sitten kirjoitin viimeksi kuulumisia ja nyt ne jutut ja fiilikset tuntuvat jo tosi kaukaisilta. Olemme eläneet poikkeustilassa jo kymmenen pitkää viikkoa hyvin rajoitetuin vapauksin. Tuntuukin hankalalta palata blogin ääreen: mitä ihmettä minä kirjoittaisin, kun arki on tätä yhtä ja samaa? Kotona oloa, etäilyä, leipomista, ruoanlaittoa, Netflixiä ja ajantappoa, nykyään myös ulkoilua tietyissä aikaikkunoissa, eipä juuri muuta. Ihan tavallista uutta normaalia.

Barcelona on edelleen 0-vaiheessa vapautumisessa (mutta näillä näkymin maanantaina siirrymme ykkösvaiheeseen!) eli elämää ja liikkumista on hyvin tiukasti rajoitettu, ja lisäksi eilen tuli koko Espanjaan hengityssuojapakko. Melkein koko muu Espanja on jo hetken ollut ykkösvaiheessa, jopa kakkosessa. Meidän arkeamme seuraavaan vaiheeseen siirtyminen ei muuta muuten kuin että sitten olemme vähän lähempänä sitä hetkeä, että pääsemme johonkin luonnonhelmaan, vuorille. Voin sanoa, että sitä odotetaan eniten!

Niin ja ne vapautumisen vaiheet. En oikein uskalla listata kaikkia sääntöjä ja yksityiskohtia, sillä ne muuttuvat koko ajan ja minä ainakin olen ihan pihalla, että mitä saa tehdä ja mihin aikaan. En tiedä edes seuraavasta päivästä mitään ja elelenkin päivän kerrallaan toivoen, että en joudu poliisin kanssa tekemisiin (mies ja Pikkusisko ovat jo pari kertaa poliisin, onneksi hyväntuulisen sellaisen, kanssa jutelleet). Aika hyvä kooste uuteen normaaliin siirtymisen vaiheista löytyy englanniksi esimerkiksi täältä. Vaiheita on siis neljä, 1-4, mutta Barcelona on vielä ainakin ensi maanantaihin asti vaiheessa 0, tai no 0,5, sillä joitakin lievennyksiä on jo tullut, esimerkiksi pienempiä kauppoja on jo avautunut. Ykkösvaiheeseen siirtymisestä odotan eniten ehkä sitä, että terassit avautuvat, mikä tarkoittaa, että lenkkeilyreiteille tulee taas tilaa, kun urheiluvillitykselle tulee vaihtoehtoja… Kakkosvaiheeseen meillä on vielä matkaa, saati sitten siihen, että saamme elää ihan omalla tavallamme, vapaasti omaa elämäämme suunnitellen.

Meillä täällä kotona on kaikki hyvin. Olemme kaikki edelleen terveitä, mitä nyt tyttöjen pitkästyminen ja keskinäiset kähinät ovat aiheuttaneet mm. mustan silmän ja erinäisiä naarmuja. Välillä pitää matsata siskon kanssa ja muokata siskon naamaa uuteen uskoon, niin ei käy aika pitkäksi… Me aikuiset (tai ainakin minä) olemme paremmassa fyysisessä kunnossa kuin ennen koronaa, kiitos päivittäisten jumppien, kotiruoan, kävelyiden ja hyvien yöunien. Tyttöjen kunto – no, ehkä he vielä oppivat uudelleen juoksemaan ja hyppimään.

Päivärutiini on muodostunut säännölliseksi. Aamulla me aikuiset saamme käydä ulkoilemassa klo 6-10 välisenä aikana (15-vuotiaskin saisi, mutta ei jaksa herätä). Käyn tai kävin yleensä tunnin lenkin aamuisin, mutta nyt alkaa olla jo niin kuumaa ja hiostavaa etenkin maskin kanssa, että tämä taitaa jäädä (tokihan jos heräisin jo kuudelta lenkille niin se onnistuisikin, mutta en millään jaksa). Kun tulen kotiin, niin teen vielä puolen tunnin jumpan tai jonkun venyttelyn. Pikkusisko saa ulkoilla 12-19 välisenä aikana kilometrin säteellä kotoa, mutta hän ei saa mennä yksin ulos eli kumpi jompi vanhemmista, yleensä minä, käy hänen kanssaan tunnin kävelyllä. Illalla klo 20-23 aikuiset pääsevät taas ulos ja silloin Isosisko lähtee yleensä pyöräilemään ja minä käyn miehen kanssa pitkällä iltakävelyllä. Pikkusisko jää tällöin kotiin nauttimaan kotona yksin olemisen ihanuudesta, jota kukaan muu meistä ole kokenut sitten maaliskuun alun. Ai että odotan sitä hetkeä, kun saan olla edes pienen hetken yksin kotona!

Kaikki kiire on unohtunut, kaikkeen tekemiseen on aikaa. Se on aika ihanaa. Oikeastaan jopa tykkään tästä sosiaalisesta eristäytymisestä ja siitä, että ollaan rauhassa kotosalla, eikä ole aikatauluja. Alkuviikkojen ahdistus ja huoli tulevasta on jäänyt kauas taakse ja nyt vaan kellutaan ajopuiden tavoin vaiheesta toiseen, eikä voida oikeastaan mihinkään vaikuttaa itse. Ja sosiaalisesta eristäytymisestä huolimatta olen ollut enemmän tekemisissä kavereiden kanssa kuin vuosiin, kiitos kännykän, somen ja kaikkien muiden laitteiden!

Kesäsuunnitelmia mietimme ihan koko ajan. Lähtisikö Suomeen vai olisiko suosiolla kotona? Vaakakuppi kallistelee kovaa tahtia ja tällä hetkellä luulen, että jäämme tänne. Ensi viikolla voi olla toinen fiilis. Kaikki riippuu nyt siitä, että kuinka tämä vapautuminen etenee ja alkaako seinät kaatua uudelleen päälle. Kiinnostaisi tosi paljon nähdä Barcelonan kesä ilman turisteja ja myöskin minun ryöpsähtänyt parvekepuutarhani kaipaa koko kesän hoitoa. Nyt siellä kasvaa herneitä (saamme ehkä oman maan/parvekkeen herneitä juhannuspöytään!), paprikaa, persiljaa, tomaattia ja retiisiä ja ihan vaan silmänilona ruusuja, laventelia ja pari mandariinipuuta, yksi ihan mini ja yksi vähän isompi. Parvekkeella ei enää oikein mahdu ottamaan aurinkoa…

On käynyt jo kuluneeksi vitsi ”mitäs tehtäis viikonloppuna?”, mutta silti on kiva, kun taas alkaa viikonloppu. Syödään vähän paremmin, katsotaan leffoja, puuhastellaan kuka mitäkin. Isosisko lupasi tehdä mustikkapiirakan (hän ei yleensä viihdy keittiössä ollenkaan) ja perjantai-illan mättönä meillä on nachopelti (olemme tilanneet kahden viimeisen perjantain aikana pitsaa Domino’sta ja hamppareita Burger Kingistä ja tänään tehdään rasvapommimme itse). Ihan tavallista arkista elämää, vaikka poikkeustila onkin.

Blogin kohtaloa mietin edelleen. Reissuja ei taida olla tulossa hetkeen, eikä ketään taida meidän tavallinen tylsä arki kiinnostaa. Jotenkin kiehtoo ajatus palata niihin bloggailun alkuvuosiin, kun kirjoitin meidän arkisesta elämästämme ja ulkosuomalaisjutuista, enkä vain reissuista, mutta miksi sen tekisin? Se vaatisi jonkinlaisen asennemuutoksen ja joustamisen yksityisyydestä ja niin, en kirjoittaisi pelkästään omasta arjestani vaan väkisinkin kolmen muunkin perheenjäsenen elämästä. Ehkä jonkinlainen mix, arkea koronan myötä muuttuneessa Barcelonassa ja reissuja aina, kun mahdollista? Ehkä, katsellaan!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).