Ei paljon enää naurata tämä kotiarestissa oleminen. Meillähän on täällä Espanjassa todella tiukat ulkonaliikkumissäännöt ja esimerkiksi noilla meidän teineillä ei ole mitään asiaa kodin ulkopuolelle. Me olemme todellakin eristyksissä ja kotiarestissa, neljän seinän sisällä.

Ensimmäiset kolme viikkoa meni ihan kivasti, toiveikkaalla ja positiivisella asenteella, melkein hyväntuulisin fiiliksin, mutta sitten lähti se kuuluisa V-käyrä nousemaan ja tämä pääsiäisen jälkeinen viides viikko on ollut jotenkin ihan blääh. Kaikki lautapelit on pelattu niin moneen kertaan, ettei ketään enää kiinnosta, Netflixin sarjat on kahlattu läpi ja kirjahyllyn kirjat luettu, ja leivottu on niin, että sähkövatkain varmaan pian hajoaa. Alkaa olla vähän semmoinen olo, että kohta uhmaan sääntöjä ja olen valmis monen sadan euron sakkoihin: alan käymään päivittäin kaupassa! (No en vaiskaan, kauppareissu on sen verran hikistä hommaa, että en turhaan lähde.) Loppua arestille ei näy, ja alkaa epätoivo hiipiä mieleen.

Mutta kai tässä poikkeustilassa jotain positiivistakin on. Katsotaanpa…

Ensin pinnallisia juttuja: iho on todella hyvässä kunnossa. Aamuisin ja iltaisin on aikaa puhdistaa ja rasvailla naamaa, eikä meikinpoistoaineita tarvitse käyttää. Nukun paljon, syön terveellisesti, enkä ole auringossa – iho on kuin kymmenen vuotta nuoremmalla! Ripsetkin ovat vahvistuneet ja pidentyneet, kun ne eivät rasitu, olen nimittäin laittanut vain kahdesti kuluneen kuukauden aikana ripsiväriä (kerran pidimme kotibileet ja kerran laitoin ripsaria kauppareissulle). On aikaa nyppiä, hieroa, helliä, kosteuttaa ja puunata.

Juuri ennen poikkeustilan alkamista suunnittelin meneväni kampaajalle. Olen monta kertaa viime vuosien aikana yrittänyt kasvattaa oman hiusvärini esille, mutta aina luovuttanut, kun hiukset ovat tietyn mittaiset. Nyt olin juuri siinä vaiheessa hiustenkasvatusta, että olisin varmasti mennyt pian kampaajalle, mutta nytpä en pääse – ja pahin on nyt takana! Pikkusisko leikkasi kotiarestin alussa hiuksiani lyhyemmäksi ja nyt annan vain tukan kasvaa ja hulmuta karanteenin loppuun asti. Tulin kotiarestiin (juurikasvullisena) blondina, mutta poistun täältä tummatukkaisena! Kaikkien perheenjäsenten hiukset ovat kokeneet jonkinlaista muodonmuutosta kotiarestin aikana: Pikkusiskolta lähti 20 senttiä ja tällä hetkellä puolet hiuksista on violetiksi värjätty, Isosiskolta saksittiin kuivat latvat pois ja mieheltä lähti eka päivinä parta, joka on tosin kasvanut jo moneen kertaan takaisin. Kukaan ei varmaan tunne meitä, kun pääsemme vapauteen!

Positiivista on myös se, että on tullut päivittäin jumpattua. Vaikka hyötyliikuntaa ei voi harrastaa ollenkaan (tytöt eivät varmaan enää osaa kävellä kengät jalassa, eivätkä tiedä, miten portaissa liikutaan…), on YouTube-jumpat pitäneet kuntoa yllä. Ne jäänevät tavaksi, vielä ei ainakaan kyllästytä. Suosikeiksi ovat nousseet sellaiset kanavat kuin Body Project ja Blogilates. Onko vinkkejä muihin hyviin jumppakanaviin?

Vaikka ulos ei varsinaisesti pääsekään, niin jo parvekkeella huomaa, että ilma on puhtaampaa. Meidän partsilta ei näe mitään vihreää, vain muiden parvekkeita, mutta pöly ei ole enää sellaista mustaa liikennepölyä, vaan ihan vain jostakin leijuvaa vaaleanvihreää siitepölyä. On myös paljon hiljaisempaa, kuuluu vain muista kodeista kantautuvaa astioiden kilinää ja puhetta, lintujen laulua ja ilmastointilaitteiden huminaa. En tiennyt, että tässä meidän sisäpihallamme on edes lintuja, mutta on niitä näköjään. Aamuisin parvekkeella tuoksuu erilaiselta, luonnollisemmalta.

Ruoka on ollut ihan ykkösasia tässä kotoilussa, sen ympärillä pyörii päivärytmi ja ajatukset. Olemme Pikkusiskon kanssa leiponeet melkein päivittäin ja einesten syönti on nollissa (Isosiskolle pitää tosin ostaa nuudeleita, koska addiktio). Kaupassa on riittänyt ruokaa ja olemme syöneet hyvin ja paljon. Nyt on aikaa haudutella ja pilkkoa! Käymme kaupassa kerran viikossa ja koko viikko on aikaa fiilistellä seuraavan viikon ruokalistaa. Olemme kerran tilanneet lämminsavulohta suomalaiselta savustamolta JärviSoikkelilta Sitgesistä ja meille on tulossa karkkitilaus Fazerilta. Tänään tehdään ehkä tilaus paikalliselle kahvipaahtimolle, hekin toimittavat tilaukset kotiovelle. Mihinkään muuhun ei kulu rahaa.

Niin, ja niitä syvällisempiä asioita: arvomaailmaa ja asioiden tärkeysjärjestystä on tullut mietittyä ajan kanssa. Olemme aina olleet innokkaita luonnossa liikkujia ja kunhan tämä koronakakka loppuu, liikumme siellä vielä enemmän. Teinitkin ovat todennäköisesti alkaneet taas arvostaa ulkoilua tai ainakin sitä potentiaalista mahdollisuutta lähteä ulos, laittaa varpaat nurmikolle tai rantahiekkaan ja ottaa muutama juoksuaskel. Itselleni on ainakin tullut jo totaalikyllästyminen kotona sohvalla makoiluun ja Netflixin katseluun, toivottavasti teineillekin.

Emme ole olleet kovia kuluttajia ja shoppailijoita, ja niin se jatkuu tulevaisuudessakin. Olemme etenkin Pikkusiskon kanssa kartoittaneet, että mistä löydämme ekologisia vaatteita jahka pääsemme ostamaan kesävaatetta, niitä kun on etenkin kasvavalle nuorisolle pakko ostaa. Kulutustapamme eivät hirveästi tule muuttumaan, mutta itselleni pyrin jatkossa ostamaan vain eettisesti tuotettuja vaatteita. Kirppistarjonta on täällä minun makuuni huono, mutta tiedän Helsingissä yhden daamin, joka tietää Helsingin parhaat second hand -mestat (eli S. lähdetäänkö shoppailemaan, jos me vielä joskus täältä Suomeen päästään?).

Matkustelu, no sitäkin on tullut pohdittua. Mehän teimme jo viime kesänä päätöksen, että emme toistaiseksi tee isoja reissuja koko perheellä. Teinejä on ihan mahdoton miellyttää reissussa ja välillä Kaliforniassakin tuntui, että rahat menee hukkaan ja heittelemme helmiä sioille, kun mikään ei ollut etenkään yhden perheenjäsenen mielestä hyvin. En osaa sanoa vielä, että muuttuuko meidän matkustelutapamme erityisemmin, mutta sen olemme ainakin huomanneet, että monet miehen työmatkat olisi voinut hoitaa etäyhteyksinkin.

Positiivista on ollut huomata, että me tullaan perheenä hyvin toimeen, vaikka olemme viikkotolkulla 100 neliön sisällä ilman mahdollisuutta poistua (niin ja meidän kotikin on oikeasti ihan kiva ja toimiva, vaikka tästä aina valitankin). Riitoja ei ole ollut oikeastaan ollenkaan ja jokainen on osannut löytää oman kolon, johon piiloutua, jos tarvitsee omaa aikaa. Meillä on kivaa yhdessä ja ehkä tämä poikkeustilanne yhdistää meitä vielä enemmän. Toivotaan niin!

Viisi viikkoa on mennyt nopeasti ja kyllä me täällä pärjätään, vaikka välillä ottaakin päähän niin että sattuu. Kesäsuunnitelmia tai mitään muutakaan ei voi nyt oikein tehdä, mutta kyllä tässä erilaisia vaihtoehtoja on heitelty ilmaan. Mies voinee tehdä etätöitä vielä pitkään eli mikään ei meitä pidättele Barcelonassa sen jälkeen, kun rajoja avataan. Ulos kaupungista on päästävä, se on nyt ehkä se vahvin ajatus. Saa nähdä milloin toive toteutuu… Siihen asti me sinnitellään täällä kotona!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).