Suomi

Posio – Pupu, poroja ja peilityyntä pintaa

Jälleen wifin äärellä! Tulimme tänne isolle kirkolle Rovaniemelle muutaman Posiolla mökillä vietetyn päivän jälkeen. Mökillä ei netti toiminut ja eipä se haitannut yhtään, sillä välillä on hyvä olla ihan rehellisesti lomalla ja olla yhteyksissä vain niiden ihmisten kanssa, jotka ovat lähellä. Siihen Posio on paras paikka.

Posiolle palaan vielä lyhyeksi pätkäksi myöhemmin ennen paluuta kotiin Espanjaan, ja tällä ensimmäisellä osuudella emme juuri kylällä tai missään muualla käyneetkään. Sateiset päivät jarruttivat hieman liikkeelle lähtöä, mutta suurin syy oli kuitenkin se, että mökillä kului aika liiankin hyvin. Ehdimme sentään käydä sedän omistamalla porotilalla rapsuttamassa Pelleä ja muita sarvipäitä – siitä lisää postauksen loppupäässä – ja toki mummilassa.

Posio

 

Mökin pihalla asuu pupunpoikanen. Niitä oli kuulemma kaksi, mutta vastapäisessä saaressa asuvat kanahaukat veivät kai pienemmän. Pupu pyöri pihalla useaan otteeseen, mutta arka se oli ja liki mahdoton kuvata.

Posio

 

Lapset innostuivat mato-onginnasta. Yhtään kalaa ei tullut, mutta koko ajan koho pomppi kevyesti, kun joku vedenalainen otus kävi näykkimässä matoa. Minäkin ”ongin” yhtenä yönä saunan jälkeen, mutta en laittanut edes matoa koukkuun. Ajattelin, että jos kala on niin tyhmä, että tarttuu pelkkään koukkuun niin se on ihan luonnonvalintaa. Tyhmyydestä tunnetusti sakotetaan. Kala ei onneksi napannut, eikä minun tarvinut keskeyttää hiljentymistäni.

Posionjärvi oli ihmeellisen tyyni. Välillä kalat hyppelivät, mutta muuten se oli kuin peili. Istuessani madottomalla ongintasessiollani laiturilla lähellä molskahti niin iso kala, että säikähdin. Ihan kuin ihminen olisi hypännyt, mutta hauki se taisi olla. Tätä rauhaa arvostaisi moni ulkomaalainen ystäväni.

PosioPosioPosio

 

Mustikoita oli paljon ja niitä poimittiin lettujen päälle ja muuten vaan syötäväksi. Lapset kävivät ukin kanssa tarkistamassa hillatilanteen ja muutamia kypsiä löytyi jo. Ensi viikolla hillasuolle! Pikkusisko on tainnut periä isomumminsa marjakarhugeenit ja viihtyi sääskien syötävänä mättäiden keskellä pitkät tovit.

PosioPosioPosioPosio

 

Sen verran kävimme mökkitontin rajojen ulkopuolella, että kävimme tosiaan rapsuttamassa poroja Ylitalon poromatkailutilalla. Lappilaisena asenteeni poroja kohtaan on ollut aika negatiivinen. Lähinnä niitä saa varoa, kun ne luupäät poukkoilevat keskellä maantietä ja sanonta ”parasta lautasella” kuvaa hyvin varmasti monen tunteita.

Nyt kuitenkin ihastuin näihin erikoisiin eläimiin! Omistaja-Cristina kertoi niiden tavoista, erilaisista luonteista ja tarpeista ja saimme silitellä niitä, jotka vapaaehtoisesti tulivat luoksemme.

Moni porotilan poroista on tuttipulloporo, eli ne ovat viettäneet ensimmäiset kuukautensa kuka mistäkin syystä pinnasängyssä hoidettavana ja tuttipullolla ruokittavana. Monen, kuten sokean Niilo-poron ja sen kehitysvammaisen kaverin Hugon, on emo hylännyt ja joillakin on emo kuollut.

Porotilalla on kahdenlaisia poroja, puolivillejä ja niitä, jotka pysyvät pihapiirissä koko vuoden ja jotka ovat puhtaasti matkailuporoja. Jokaisella kesyporolla on oma nimi ja tietysti oma persoonansa. Niiden kanssa ollaan päivittäin ja oli hauskan näköistä, kuinka ne tulivat halailtavaksi Cristinan luo.

Porotilalla on mahdollista yöpyä ja lomailla pidempäänkin. Suurimmat matkailuryhmät tulevat Saksasta, mutta kyllä tämä mielestäni on kiinnostava paikka ihan suomalaisillekin. Ennen lähtöä paistoimme vielä kodassa makkaraa ja minä tutkin lapsuudesta tuttuja paikkoja. Mukava visiitti!

PosioPosioPosioPosio

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

 

44 thoughts on “Posio – Pupu, poroja ja peilityyntä pintaa

    1. Niin on, kaikki on toisaalta tuttua, mutta aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää, oli se sitten pihalle ilmestynyt jäniksenpoikanen tai vaikka uudet verhot 🙂

    1. Kuvissa ei näy sääsket ;). Eipä tosin sääskiä ole niin paljon tänä kesänä onneksi ollut, että olisivat häirinneet!

  1. Niin suomalaisia kuvia! Ja miten suloisia poroja. Aina vähän kyseenalaistan matkailuporot ja matkailumitkävaaneläimet, mutta vaikuttaisi, että tuollakin hoidokit ovat nimenomaan pelastettuja ja siksi ihmisen varassa, eivät lajityypillisestä elämästä ihmisen iloksi vangittuja.

    1. Porotaloudestahan tässäkin on kyse, eipä villiporoja kai taida olla olemassakaan. Nämä matkailuun tarkoitetut porot olivat oikein hyvinvoivia, ja tosiaan moni niistä, esim. albiinoporo ja nämä pari vammaista poroa ei olisi luonnossa selvinnyt.

  2. Ihania (niin suomalaisia) kesäpuuhia! Itse olin myös mökkireissulla ja ihan samoja tunnelmia sielläkin: mustikoiden poimintaa ja äitin tekemiä herkkulettuja. Poroja ei kyllä ollut, mutta ruoaksi kaikkea mahdollista savumuikuista :).

    1. Me olemme syöneet taas parin vuoden tarpeiksi suomalaisia herkkuja, eilenkin haettiin metsästä mustikoita ja isä poimi hilloja. Nam!

  3. Voi ei, porot on niiiiiiiiiiiiiiiiiin ihania! Siis mä olin viime viikolla elämäni ensimmäistä kertaa niin pohjoisessa Suomea, että tuli tiellä poroja vastaan. Jarrut pohjaan, kamera kaulaan ja tukkimaan liikennettä entisestään 😀 Oltiin kyllä niin turisteja kun poroja ilmaantui tielle, että.. Paljon nähtiin vauvaporoja, ne oli kyllä tosi liikkiksiä.

    Porotilalla ei käyty, mutta pitää ehdottomasti joku kerta käydä. Olisi kiva päästä rapsuttelemaan poroja!

    1. Vaikka minäkin olen noita luupäitä nähnyt koko pienen ikäni teitä tukkimassa, niin pitihän se minunkin ottaa niistä kuvia, kun ne seistä pönöttivät tiellä :).

    1. Minäkin haluan mökillä takaisin! Palasin eilen kotiin ja vähän on blääh-fiilis: hikistä, meluista ja likaista on täällä Barcelonassa mökkiin verrattuna :/

  4. Mä oon just sellanen nurkkakuntainen helsinkiläinen, että vaikka olen kiertänyt ympäri maailmaa, en ole nähnyt Suomea juurikaan oman kotikaupunkini ulkopuolelta. Se on aika noloa. Kiitos matkablogien, Suomen eri kolkat ovat alkaneet näyttäytyä tosi kiinnostana matkakohteina. Tahdon mato-ongelle! Ja mustikkaan! Ja rapsuttamaan poroja! Ensi kesäksi on kyllä pakko kehitellä joku Suomi-turnee. Että kiitokset inspiraatiosta :).

    1. No eipä kestä :). Minä olen blogien myötä kiinnostunut pääkaupunkiseudun lähiympäristöstä. Ehdin asua Helsingissä vuoden verran enkä ehtinyt yhtään päästä luontoon silloin. Paljon näyttäisi olevan retkeilypaikkoja lyhyen matkan päässä kaupungista!

  5. Ihanan näköistä! 🙂 Porot on jotenkin niin symppiksiä! Meidän mummola on aivan eteläisimmällä poronhoitoalueella, ja porot käyvät usein mummolan pihassa. Ja edesmenneet sukulaissedät olivat myös poromiehiä. Ainakin Kainuussa monet paikalliset kuulemma vihaavat poroja, en kyllä tiedä miksi. Kai ne syövät ihmisten pihoista istutuksia, tai jotain.

    1. Kyllähän ne paljon vaaratilanteita aiheuttaa liikenteessä, olisiko siksi. Nytkin sai melko hissuksiin ajella, ettei rysähdä. Eivätkä ne väistä yhtään!

  6. Mä tykkään poroista ihan kaikissa muodoissa, eli tien varsilla sekä lautasella. Johtunee siitä että mulle etelän kasvattina tuo on suhteellisen eksoottinen eläin enkä ole joutunut kokemaan sen huonoja puolia. 😀 Ja ihana pupukuva! En ole koskaan käynyt Lapissa kesällä, mutta haluaisin kyllä kovasti.

    1. Jos sääskiä ei ota huomioon, niin onhan Lapissa ihanaa kesällä! Syksy on oma suosikkivuodenaikani, kun on ruskaa, puolukoita eikä niitä sääskiä 🙂

  7. Tuttipulloporoja 🙂 Kuvissa on aivan ihana mökkitunnelma, jota kaipaan aivan mielettömästi! Mökillä kävin nuorena iltaisin aina pesemässä laiturinnokassa hampaat järvivedellä ja jäin usein siihen istumaan pitkäksi aikaa katsellen kaunista järvimaisemaa ja kuunnellen hiljaisuutta. Suomen kesässä ja mökillä ovat syntyneet parhaimmat lapsuusmuistot 🙂

    1. Se hiljaisuus on kyllä käsittämättömän hienoa! Olen juuri palannut takaisin kotiin, keskelle kaupunkia, ja nytkin kuuluu avoimen parvekkeenoven kautta ambulanssin ääntä, poraamista, puhetta, liikenteen melua… Naapurissa kuunnellaan radiota/telkkaria ja yläkerran rouvalla taitaa olla korkokengät jalassa. Vaikea taas sopeutua…

  8. Juuri tuossa toiselle bloggaajalle kommentoin, että etenkin kesällä minusta on kiva, että ihmiset tekevät (myös) Suomi-juttuja. Söpön näköisiä poroja. Tulee mieleen, kun kauan sitten silloin hiukan alle ja yli 10-vuotiaiden kanssa oltiin jossain hiihtokeskuksessa, jossa oli myös tarjolla poroajeluja ja kun sitä tytöille ehdotin, niin olivat ensin, että ei me millekään ”lehmäajelulle” lähetä, mutta kun sitten hiukan tönittiin siihen suuntaan, niin olivat ihan innoissaan ja kysyvät, että voidaanko mennä uudelleen!

    1. On todellakin ollut kiva lukea näin ulkosuomalaisenakin kesäisiä postauksia Suomesta! Paljon ideoita on jo tullut tuleville Suomilomille 🙂

  9. Symppis porot! On ikävä Lappiin. Olin niin päättänyt käydä siellä tänä kesänä, mutta taitaapi taas mennä talven puolelle. Ihanan rauhallinen tunnelma kyllä näissä kuvissa :).

    1. Kiitos :). Minusta olisi mukava päästä käymään kotikulmilla keväthankien aikaan, en edes muista koska viimeksi olisin keväällä ollut Suomessa. Ehkä vuonna 2007…

  10. Näyttää ja kuulostaa niin rentouttavalle 🙂 En oo koko kesänä ehtinyt töiden takia mökille, mutta nyt kun koko elokuu on vapaata, täytyy vihdoin päästä möksällekin 🙂

  11. Posio on kyllä ihanaa seutua! Se on hyvin saavutettavissa etelästä käsin, kun ei tarvitse ihan hirveän ylös lähteä nähdäkseen Lappia. Oon tuolla käynyt pari kertaa vaeltamassa ja menisin mielelläni uudestaan. 🙂

    1. Totta, monelle Hesarin lukijalle tuo Hehtaari on tuttu sarja. Artikkelit on koottu kirjaksi asti, ja pitäisi kyllä etsiä se käsiini, sillä olen lukenut artikkeleja ihan vaan satunnaisesti!

  12. Porot on jotenkin niin hellyttävän hömelön näköisiä! Posio on uusi paikka minulle, voisin käydä. Hyvä olla netittä mökillä, ehkä kuvissakin välityy paremmin rauhaisa tunnelma. 🙂

    1. Meillä oli reissumme aikana muutama netitön pätkä ja pitäisi harrastaa niitä useammin! Hyvää tekee olla välillä ilman iLaitteita, minä ainakin olen ihan liian koukussa niihin.

  13. Ihania mökkifiiliksiä! Voi kun olisi mökki, ja tietenkin aikaa käydä siellä. 🙂 Mitä pohjoisemmas mennään, sitä enemmän siellä mökillä ja ”keskellä ei mitään” on fiilistä. Posio alkaakin olla jo aika pohjoisessa… Mua kiehtoo pohjoisen seudut tosi paljon, jotenkin ne täältä maailmalta näyttäytyvtä hyvin eksoottisina. Mitä teillä lapset tykkää Lapista? (onko Posio virallisesti Lappia edes? Rovaniemi taitaa ainakin olla)

    1. Posio kuuluu Lapin lääniin (onko läänejä edes enää?) eli siinä mielessä on Lappia, mutta enemmän itse sen luokittelisin Koillismaaksi. Lapsille Lappi tai siis lähinnä mummolat ovat paratiisi! Isosisko tuumasi, että Posio olisi paras paikka seuraavaksi asuinpaikaksemme, sillä siellä on urheilukenttä, kirjasto, pari ruokapaikkaa ja koulu, jonka pihalla on leikkipuisto. Eipä taitaisi meillä vanhemmilla olla töitä ja ehkä lastenkin mielipide vaihtuisi, kun pitäisi loska-aamuina lähteä kahdeksaksi kouluun…

    1. Ihan totta!? Miksi ihmeessä kesiä Posiolla? Moni tuntuu kuulleen Posiosta, mutta harva on siellä käynyt. Naapurit Kuusamo ja Rovaniemi vetävät enemmän matkailijoita.

  14. Hieno pupuhyppykuva 🙂 Posiolla en oikeastaan juurikaan ole ollut, muutaman kerran Kuusamosta siellä päin käynyt autoilemassa. Maisemat tuolla suunnalla on kyllä hienoja, ensi kun on katsellut 600 km vähemmän mielenkiintoista maisemaa ratin takaa 😀

    1. Esimerkiksi matka Oulusta tuolle suunnalle on aika jäätävä, eipä siinä paljon ole näkemistä :D. Suomi on varmasti monelle turistille yllättävän lättänä maa, täynnä pitkiä, hiljaisa maanteitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.