Kiire on huono juttu, ja se meillä on aina, kun menemme Pyreneille hiihtämään tai Ranskaan muuten vaan olemaan. Olemme yrittäneet aina ajaa mahdollisimman nopeasti perille, jotta siellä sitten olisi aikaa nautiskella ja olla, ja siksipä emme olleet koskaan ennen pysähtyneet kunnolla pikkukaupunkiin nimeltään Puigcerdà, vaikka siitä olemme satoja kertoja ajaneet ohi. Eilen meillä oli kuitenkin Puigcerdà ihan päämääränä, halusimme nimittäin päiväretkellämme Cerdanyaan käydä katsomassa, miltä näyttää kaupungin pieni tekojärvi, joka mainitaan Carlos Ruiz Zafónin romaanissa Enkelipeli.
Puigcerdà on pieni kaupunki Espanjan ja Ranskan rajalla, Cerdanyassa. Tekojärvi, jonka halusimme matkallamme nähdä, sijaitsee kaupungin keskellä. Ensimmäiset maininnat järvestä löytyy jo vuodelta 1260, ja nykyään järvi sitä ympäröivine siistine puistoineen on suosittu ulkoilu- ja ajanviettopaikka.
”Järveä ympäröivät kapeiden tornien koristamat herraskaiset talot, ja penkkien sekä puiden reunustama kävelytie sulki sisäänsä tuon suuren jäälaatan, johon oli jäänyt muutama pikku vene vangiksi.… Hotel del Lago oli suuri, tummanpunaiseksi maalattu kaksikerroksinen rakennus järven rannalla”
Pienen järven ympäri voi kävellä leveää polkua pitkin. Isohan tämä lampare ei ole, mutta kovin kaunis. Kaupungin noin 9000 asukasta viettää täällä aikaa, ja kesäisin paikka on lomalaisten suosima, siitä kielii jo monet järven ympärillä olevat hotellit. Ja toki talvisinkin, onhan ympärillä monta hiihtokeskusta.
Hevoskastanjat levittivät siitepölyä ilmaan ja maassa pyöri siitepölypalloja. Luonto on täällä vasta puhkeamassa kukkaan, onhan Puigcerdà kuitenkin melko korkealla, 1200 metriä merenpinnasta.
”Suuret pilvet kiitivät taivaalla kuin valtavat usvakaupungit.”
Pienessä puistossa on paljon tilaa piknikeille ja varjoisia paikkoja kesän kuumuutta pakeneville. Tuo yhdessä kuvassa oleva pieni punainen mökki on palomar, kyyhkyslakka, joita puistossa oli alunperin kaksi, mutta joista on jäljellä enää tämä kuvassa näkyvä.
Täällä on myös lintuja. En muista ikinä ennen nähneeni puistoissa mandariinisorsaa, tuota erikoisen näköistä pientä sorsalintua. Tavallisia sorsia, ankkoja, hanhia ja kyyhkysiä kyllä.
Kannattaa pysähtyä puistossa jaloittelemaan, jos on ylittämässä Espanjan ja Ranskan rajaa Puigcerdàn ja Ranskan puolen Bourg-Madamen kohdalta. Puistosta löytyy vessatkin ja ilmeisesti kesällä myös kahviloita. Sievä pieni puisto, onneksi jarrutettiin tässä kohtaa!
Tekstin lainaukset ovat Carlos Ruiz Zafónin kirjasta Enkelipeli.
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Kirja on jo hankittuna ja seuraava lukulistalla. Oliko sulle puisto sellainen kun lukiessa olit kuvitellut?Usein mulla käy niin, että on jopa pettymys, kun paikka ei olekaan omien kuvitelmien näköinen. Ja toisaalta myös niin, että jouduin välillä jättämän Nesbøn kirjojen lukemisen, kun oli liian realistisia ne Oslon maisemat.
No puisto ei ollut pettymys ollenkaan, mutta ihan erilainen kuin mitä olin kuvitellut! Kaikenlainen mystiikka oli lammesta kyllä kaukana, Ruiz Zafonilla kun on tapana lisätä kummitusfiilistä vähän joka paikkaan :). Tuo on kyllä hassu juttu, kun käy jossain paikassa, joka on kirjasta tuttu ja toisinaan sen on osannut kuvitella oikein. Esimerkiksi Wallanderin Ystad oli juuri sellainen kuin kuvittelinkin, tosin leffoissahan oli nähnyt maisemia. Sitten taas juurikin tuon Ruiz Zafonin Barcelona on on ihan erilainen kuin minun Barcelonani 🙂
Ansku. Meillä on kakkoskoti Enkelipelin parantolassa, Villa Sant Antoniossa.
Osuitte kyllä ihan oikeaan vuodenaikaan Puigcerdaan. Olen aina sanonut että huhti-kesäkuu on siellä kauneinta aikaa! Eikä ole ryysistä, kun hiihtokausi loppunut ja kesäkausi ei vielä alkanut.
Eikö, ihan oikeasti?? No vau! Me ei sitä käyty katsomassa, vaikka sen kännykän karttaohjelmalla googlettelinkin. Onko se oikeasti ollut parantola joskus?
Anu. Ei ole ollut parantolassa. Se on rakennettu kesäasunnoksi joka valmistui 1892. Sisällissodan aikana se vallattiin jolloin se toimi sairaalana, kouluna ja lastenkotina. Sillä on uskomaton historia.
Ihan mahtava paikka siis kakkosasunnoksi! Me olimme tuolla reissulla vähän kartoittamassa alueitä, että mistä haluttaisiin loma-asunto. Font-Romeussa olisi ollut yksi talo, mutta se on jo vähän liian kaukana tunnelista. Puigcerdan seutu olisi täydellinen!
Onpas pittoreskiä! Ihanat värit ja ihan vieraita seutuja minulle (taidan olla aika sivistymätön…)
Eipä tämä taida kovin tunnettua seutua olla :). Vaikka potentiaalia toisaalta olisi, kun on kahden maan (ruoka)kulttuuri, vuoret, historiaa….