Viime sunnuntaina kiipesimme Puigsacalmille, yllättävän helposti saavutettavalle ja melkoisen näyttävälle huipulle, jonne pääsee myös haastaviakin reittejä pitkin. Puigsacalm on yksi Katalonian merkittäviä huippuja ja klassisia patikkakohteita, ja Barcelonasta ajelee sinne ihan näppärästi.
Me valitsimme helpoimman polun Pla Travén kautta ja kävelyä tuli autolta huipulle viitisen kilometriä ja verttiä vain reilut 200 metriä. Reittimme kulki peltojen halki ja ainoastaan viimeiset sadat metrit olivat hieman jyrkempää nousua. Reitti on merkitty, mutta pelloilla saattaa helposti lähteä vikasuuntaan. Kartta siis kannattaa olla mukana. Sateisen sään jälkeen polku on paikoitellen liukas ja mutainen eli hyvät kengät ovat aika pakollinen varuste.
Osa porukasta päätti jäädä loppumatkasta köllöttelemään niitylle ja jättää viimeisen kiipeämisen väliin. Teimme tämän saman retken jo pari vuotta sitten eli huippu oli jo entuudestaan tuttu melkein kaikille. Lapset heittelivät kuperkeikkoja niityllä, keräsivät kukkia ja meidän perheen tuntien myös punkkeja. Ensimmäistä kertaa näinä Espanjan vuosina jouduin illalla punkkijahtiin, Ranskassa asuessa se oli rutiinia.
Huipulta on 360 asteen näkyvyys ja sieltä näkee merelle saakka. Yksin ei tarvinut olla, moni muukin oli keksinyt lähteä ulkoilemaan.
Jos sadepilvet eivät olisi alkaneet kerääntyä uhkaavasti taivaalle, olisin halunnut käydä tuolla alla olevalla töppyrällä. Suurentamalla ehkä näkyy, että harjanteella kävelee ihmisiä, pieninä kuin muurahaiset.
Paluumatkalla jouduimme vähän kiirehtimään, sillä ukkonen alkoi jyristä ja tummat pilvet liikkuivat pitkin vuorenrinteitä. Juuri sillä hetkellä, kun sain auton oven auki, ensimmäiset isot vesipisarat läiskähtivät vasten tuulillasia. Ajoitus oli siis täydellinen!
Mukava pieni retki, jonka jälkeen grilli kuumeni ja vatsat täyttyivät. Kiva päivä!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Huikeita näkymiä! Pitäisi alkaa harrastaa patikkaretkiä enemmän. 🙂
Kyllä, kaikkien pitäisi 😀
Ihanan kaunista! Mulle sopisi hyvin joku tuollainen helppo reitti lämpimässä… Ja sitten joku pieni eväshetki tuolla nurmikolla. <3
Eväiden syöntihän se kruunaa koko reissun 🙂
Mäkin voisin jäädä tuonne vaan köllöttelemään :D. Siis jos se aurinko paistaisi. Mahtavia maisemia! Haluaisin tällä hetkellä viettää suurimman osan ajastani vaan luonnossa hengailemalla, onneksi Suomessakin voi sitä tehdä hyvillä mielin nyt kesällä, niin ei tarvi IHAN niin paljon kadehtia kaikkien reissuja :D.
Suomen kesähän onkin ihan parasta (katselen nyt kaikkea sinivalkoisin linssein, kun niin kovasti odotan Suomen reissua :D)
Hyvin olet osannut käsitellä nuo kuvat tosi kesän vihreiksi 🙂 Siis eihän tuolla oikeasti voi olla noin vihreää 🙂
Itse asiassa en ole hirveästi kuvia käsitellyt, suoristellut ja rajannut toki ja joihinkin lisännyt valoa, kun ne sadepilvet tekivät vähän hämärän tunnelman loppumatkasta. Luonto oli ihan älyttömän vihreä ja edellisenä päivänä vielä satoi eli maasto oli kosteaa ja värit jotenkin tosi kirkkaat 🙂
Tosi kivalta vaikuttava yhdistelmä vaeltamista kauniissa maisemissa ja piknikkiä. Kun ensi syksyn asustelen Espanjassa, pitää ehdotomasti yksi viikonloppu viettää näin. Onko sinulla muita hyviä vinkkejä helpoista vaellusreiteistä Espanjassa? Oletko kävellyt koskaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreittiä? Sekin kiinnostaisi (mutta vain pienenä pätkänä :)).
En ole ehtinyt tuonne Santiago de Compostelaan enkä oikeastaan mihinkään Katalonian ulkopuolelle. Täällä on tosi paljon polkuja lyhyen ajomatkan päässä ja jotenkin ei vielä ole tullut tarvetta lähteä merta edemmäs kalaan.
Syksyksi Espanjaan? Tämä on mennyt minulta kokonaan ohi!
No ihan varmasti siellä on niin paljon kaikkea kaunista ja mielenkiintoista, ettei tarvitse hötkyillä kauemmas. Lokakuussa pääsen Madridiin kielikouluun opettamaan suomea ja tarkoitus on viikonloppuisin sitten reissata muuallekin päin Espanjaa :).
Tervetuloa Kataloniaan sitten 🙂
Hienoja kuvia, ihanan vihreää maisemaa:) Tuolla kelpaisi patikoida!
Kyllä tuolla sielu lepää! Aika kauas jää arjen harmit, kun vaan tarpoo eteen päin ja ihmettelee ötököitä ja maisemia 🙂
Oih, niin vehreää ja rauhallisen näköistä! Alkoi tehdä mieli patikoimaan… 🙂
Mars matkaan vaan 😉
Se on jännä juttu, että itsellä on helpompi lähteä päiväretkelle patikoimaan ulkomailla kuin kotimaassa. Tässä on tänäkin keväänä ollut useampi retki mietteissä, mutta mitään en ole saanut aikaiseksi 🙁 Johtuukohan se tästä HP:n läppäristä?
Kesällähän se onkin kiva retkeillä eli ei kun vaan suunnittelemaan 🙂
Kuulostaa aivan täydelliseltä päivältä (punkkeja lukuun ottamatta)! Ja uskomaton ajoitus sateen kanssa 🙂 Näitä kuvia katsellessa alkoi tehdä mieli patikoimaan, mutta lättänässä Tanskassa se ei ole ihan sama asia kuin tuollaisissa maisemissa…
Tanskan rannikolla? Itse olin aivan mykkänä ihastuksesta, kun toissa kesänä olimme siellä roadtripillä!
No joo, välillä sitä on ihan fiiliksissä kun Lapissa patikoi. Toisinaan sitä sitten pääsee vaikka Teneriffalle tai Alpeille. Tai sitte ihan tutkimaan blogeja, joissa ihmiset seikkailee niin järjettömän upeissa paikoissa että kalpenee meidän Sattasvaarat ja Nattastunturit aivan tyystin! Voi jos sais nuorena jo pitää sapattivuoden, olis Katalonia maisemineen mun kohteena!
Järjestelykysymys ;). Mä luulen, että jos nyt lähtisin Lappiin retkeilemään olisin ihan innoissani. Siellä asuessani en todellakaan osannut arvostaa ympäröivää luontoa…
Kiva fiilis näissä kuvissa! Itsekin oon alkanut nyt lähiseikkailemaan Lahteen muuton myötä, sääli vain kun ei ole autoa niin kauemmat kohteet on vähän vaikeasti tavoitettavissa 🙂
Ilman autoa retkeily olisi kyllä hankalampaa, meitäkin kun on reissussa aina neljä. Bussilla ja junalla kai pääsisi, mutta kai tuo auto on jatkossakin pidettävä, vaikka sitä ei täällä kaupungissa tarvitsekaan.
Hienot on näkymät!
Miten teillä muuten lapset menee nuo patikoinnit? Tarvitaanko paljon motivaattoreita matkan varrelle, vai viihdyttävätkö itse itsensä kävellessä? Kannetaanko muksuja välillä vai jaksavatko vetää minkälaiset matkat itsekseen?
Meillä on lapset menneet eka kerran vuorille pariviikkoisina rintarepussa ja siitä se sitten on lähtenyt :). Hyvin ne jaksaa, tosin he eivät kanna mitään reppuja ja mulla on yleensä jotain herkkuvälipaloja, joilla motivoida eteenpäin. Kävellään aina lasten tahtiin ja pidetään taukoja, ja kyllä he yli kymmenen kilometriä päivässä kävelevät kevyesti. Minä olen se meidän perheen heikoin lenkki, ja kun hermot menee niin sen kyllä huomaa 🙂
Mä olen maailman huonoin patikoimaan lähtijä. Kävelen kaupungeissa vaikka kuinka, mutta poluille ja pelloille meno, saa heti kamalan vastustuksen aikaan. Pitäisi olla koira mukana, niin sitten kyllä. Tai sitten sieniä ja marjoja matkala. Syksyllä tuli oltua metsässä korin kanssa kyllä tehokkaasti.
Mä taas olen ihan surkea lenkkeilijä ja salilla kävijä (aidosti inhoan saleja) ja silti jaksan kävellä kapungilla ja maastossa loputtomiin. Lenkkeilyä tylsempää hommaa en tiedä 🙂