Ihan paras ja hauskin tapa nähdä Cambridgen yliopiston komeat rakennukset, jotka meiltä tavallisilta tallaajilta jäävät muuten näkemättä, on suunnata kaupungin halkovan Cam-joen varteen ja hypätä veneeseen. Punting oli termi, josta en ollut ennen kuullutkaan, mutta niin vain löysimme itsemme punting-veneen kyydistä!

Punt-vene on tasapohjainen, matala vene, jota ohjataan seisten pitkällä sauvalla joen pohjasta työntämällä. Näyttää vähän suppailulta! Puntingia harrastetaan muuallakin Englannissa, mm. Oxfordissa, mutta täällä Cambridgessa siitä on tullut erityisen suosittu, sillä Cam-joki on matala ja virtaus pieni ja näin ollen sopiva punttailuun. Turistejakin riittää ympäri vuoden veneiden kyytiin, ja niitä veneitä ja venefirmojahan riittää!

Veneeseen voi nousta joko ammattimaisen punterin kyytiin tai vuokraamalla veneen vaikkapa tunniksi ja olla näin itse oman paattinsa ohjaaja. Ja näin mekin teimme. Hieman meitä aluksi jänskätti, että miten meidän perheen iskä osaa venettä ohjata ja kastutaanko me koko sakki, mutta säilyttiin onneksi kuivina. Ja hauskaa oli!

 

Punttailu näyttää helpolta, mutta se on kuitenkin yllättävän raskasta (näin minulle kertoi tunnin verran venettämme ohjannut kovakuntoinen mieheni, jolla tuli hommassa ihan kunnon hiki). Ammattipuntereilla ohjaussauva näytti olevan alumiinia ja näin ollen kevyt, mutta meille turisteille lyötiin käteen painava puusauva. Punting-vene kulkee keveästi, mutta toisinaan puusauva ottaa tiukasti kiinni joen pohjamutiin ja sen irrottaminen pyöräyttämällä ei ole ihan helppoa hommaa. Vene on kyllä kohtuullisen vakaa, mutta kovasti siinä ei voi matkustajat liikkua, jottei perätuhdolla seisova ohjaaja keikahda veteen.

Ammattipunterin erottaa rennosta ja varmasta tyylistä, ensikertalaiset joutuvat lähinnä keskittymään tasapainon säilyttämiseen. Punterit näyttivät olevan pääasiassa opiskelijoita, ja kyllä heille pienen lisätienestin mielellään suokin, sillä he näyttivät toimivan venettä ohjastaessaan samalla myös paikallisoppaina jakaen annoksen Cambridgen ja sen yliopiston historiaa.

 

Ainoa hetki, jolloin veteen pulahtaminen oli kohdallamme todellinen riski, oli silloin, kun ahneet sorsat ja joutsenet tulivat kerjäämään syötävää. Ja kyllä olikin röyhkeitä ja nokkavia otuksia! Sorsa hyppäsi veneemme laidalle ja joutsen meinasi nokkia takkiini reiän! Joutsen myös selvästi tiesi, missä ihmiset säilyttävät herkkupaloja, sillä se työnsi pitkän kaulansa heti olkalaukkuuni. Miten noita hätistelet pois keikuttamatta venettä, et mitenkään!

 

Cam-joki ja sitä ylittävät sillat olivat aurinkoisena syyspäivänä satumaisen kauniit. Kuljimme usean sillan alta ja osa niistä oli niin matalia, että kuskin piti ihan kunnolla kumartua. Jokea reunusti syksyiset puut, aurinko kimmelsi joen pinnalla. Oli jotenkin ihan älyttömän romanttinen tunnelma. Ihmisiäkään ei ollut joella liiaksi asti toikkaroimassa ja hetkittäin saimme veneillä ihan vaan omalla porukalla. Tähän toki vaikutti ajankohtamme, lokakuun lopun arkipäivä. Kesän lomasesonkina on taatusti erilainen meininki.

 

Kuuluisin silloista taitaa olla tämä puinen ”matemaattinen silta” (Mathematical Bridge). Alkuperäinen silta rakennettiin vuonna 1749 ja sittemmin silta on rakennettu kahdesti uudelleen, aina samanlaiseksi. Meidän perheen insinööriä kiinnosti sillan mielenkiintoinen rakenne, josta se on nimensäkin saanut. Minusta se oli ihan kiva.

 

Myös joenvartta reunustavat Cambridgen yliopiston rakennukset ovat vaikuttavia. Itse asiassa useimmat colleget näkee parhaiten joelta ja The Backs -nimellä kutsutulta puistoalueelta. Melko arvokkaan näköisiä pytinkejä! Collegejen pihoille eikä kaikille Cam-joen ylittäville silloille pääse ihan kuka vaan kävelemään eli punting on siinäkin mielessä kiva vaihtoehto, että näkee vähän enemmän paikallista arkkitehtuuria.

 

Lopuksi vielä pari kuvaa otsikolla ”Anarchy in the UK”… Venettä ei saa jättää ihan mihin vaan  ja kädet täytyy pitää veneen sisäpuolella.

 

Cambridgessa et voi kävellä kaupungilla turistin näköisenä, kamera kaulassa roikkuen ilman, että joku tulisi kauppaamaan veneilyä joella. Puntingin tarjoajia oli valtavasti ja totesimme, että hinta vaihtelee laidasta laitaan. Uskoisin siis, että tinkaamisen varaa on ainakin näin sesongin ulkopuolella. Yleinen aloitushinta tuntui olevan 50 puntaa neljälle ja paras saamamme tarjous (hetken tinkauksen jälkeen) oli 35 puntaa. Me maksoimme omatoimisesta tunnin kestävästä veneilystä 14 puntaa, ja tunti oli ihan sopiva aika tähän harrastukseen.

Ehdimme käydä tunnissa hyvän mutkan ja nähdä monta siltaa, mutta veneilyyn ei kuitenkaan tuhraantunut koko päivää. Saimme paistatella syksyisessä auringossa, ja saipa perheenpääkin vähän liikuntaa! Hieno kokemus siis tämäkin!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).