Mieheni tuumasi toissa viikonloppuna jälleen kerran, että minä en ole enkä varmasti tule koskaan olemaankaan täysin tyytyväinen elämääni. No näinhän se on, sillä esimerkiksi juuri nyt haluaisin kivemman asunnon, saada oikeita töitä, saada jalkani ja muun kroppani kuntoon ja erityisesti haluaisin, että lapset lopettaisivat jatkuvan kinastelun ja teini-ikä olisi vain kaukainen muisto. Silti toissa viikonloppuna, kun olimme jälleen kerran Cerdanyassa, olin hetkittäin täydellisen tyytyväinen elämääni. Aurinko paistoi, ruska oli jo hieman hiipinyt vuortenrinteille ja ilma oli raikas hengittää viikon rankkasateiden jälkeen. Raitisilmamyrkytys teki hyvää päälle ja keholle!

Olimme Cerdanyassa etsimässä loma-asuntoa tulevalle hiihtokaudelle eli marraskuusta huhtikuuhun. Alueella on useita laskettelukeskuksia molemmilla puolilla rajaa, ja muutenkin seutu on meistä tosi viehättävää, sellaista nättiä ja rauhallista maalaismaisemaa, täysin siis Barcelonan vastakohta. Kiersimme lauantaina viisi asuntoa, mutta yksikään niistä ei valitettavasti ollut meille sopiva joko kuntonsa tai hintansa puolesta. Meillä piti olla sunnuntaina vielä yksi näyttö ja sen vuoksi jäimme yöksi halvimpaan apartmenttiin, jonka löysimme. Näyttö kuitenkin peruuntui viime hetkillä ja niinpä olimme oikeastaan ihan turhaan koko viikonlopun reissussa.

Mutta vaikka asuntoa ei nyt löytynytkään, oli meillä kuitenkin  varsin mainio viikonloppu. Kävimme kylpylässä (Bains de Llo, suosikkimme Cerdanyan laakson kylpylöistä. Täällä vesi pulppuaa maan alta lämpimänä ja altaita on sekä sisällä että ulkona. Etenkin talvipakkasilla ulkona uiminen 35-asteisessa vedessä on hieno kokemus), söimme piknikeväitä Katalonian tähtilipun, esteladan, alla ja ajelimme maastoautolla pitkin mutaisia polkuja. Ja tietysti ihailimme syksyistä luontoa.

Cerdanyan, ranskaksi Cerdagnen, laakso on jaettu Espanjan ja Ranskan kesken. On vaikea pysyä perillä siitä, kummalla puolella rajaa milloinkin on (ja sama koskee myös kännykkää, se heittelee verkkoa milloin Ranskan, milloin Espanjan puolelle). Molemmilla kielillä kuitenkin pärjää laaksossa, huolimatta siitä, kummalla puolen rajaa on, ja katalaani on tietysti myös kielivalikoimassa mukana. Sitä en osaa sanoa, että kuinka täällä puhutaan englantia, luulisin, että laskettelukeskuksissa ainakin.

Melkein harmittaa, kun tulevat viikonloput on nyt niin täynnä ohjelmaa, että ruskan ihailu tänä vuonna taisi olla sitten tässä. Syksy on kaunista aikaa, ja loppukesän helteiden jälkeen raikasta viileyttä osaa arvostaa. Vaikka tosiaan emme nyt taida sitä mökkiä talveksi hankkiakaan, niin täytyy kyllä yrittää tasaisin väliajoin päästä pois kaupungista, puhtaaseen ilmaan. Kummasti siitä aina saa voimaa ja mielenrauhaa tähän arkiseen kaupunkielämään!

Cerdanyasta olen kirjoittanut aiemmin mm. viime kesäkuussa.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).