Edellisessä postauksessa huokailin, kuinka upeita ovatkaan Ranskan Pyreneet ja etenkin niiden kaunein paikka Cirque de Gavarnie. Tämä postaus on jatkoa sille huokailulle, pienellä murmelibonuksella!

 

Yövyimme reissullamme pienessä Luz Saint Sauveurin kylpyläkaupungissa, tai no oikeastaan kylässä. Asukkaita täällä on tuhatkunta, mutta kylä on eloisa turismin ansiosta. Cirque de Gavarnie ja muut kansallispuiston luontokohteet vetävät porukkaa, ja lisäksi lähistöltä löytyy kolme hiihtokeskusta, joista yksi on Ranskan Pyreneiden suurin, Gran Tourmalet. Tour de France kulkee usein kylän läpi, onhan lähellä yksi Tourin legendaarisimmista nousuista, Col du Tourmalet, tosin tänä vuonna kylää ei Tourin yhteydessä ilmeisesti kuvattu helikopterista ja sekös paikallisia harmitti. Juttelimme aiheesta aamupalapöydässä majatalomme emännän kanssa, ja ihan tarkkaa syytä en saanut selville, mutta ilmeisesti se liittyi jotenkin karhuvahinkoihin ja niihin liittyviin julisteisiin. En tiedä siis koko tarinaa, mutta sääli, jos kylä ei päässyt Tour de Francen ilmakuviin, se kun on paras mahdollinen matkailumainos näille pienille, syrjäisille kylille.

 

Luzista kirjoitti aikanaan itse Victor Hugo, joka vieraili kylässä vuonna 1943. Lainauksia hänen kirjoituksistaan näkyi monessa paikassa, mm. tämän talon seinässä.

 

Ihan kylän keskustassa on vanha muurien ympäröimä kirkko, Église des Templiers, jonka sisäpihalla on satoja vuosia vanhoja hautakiviä. Vaikuttava paikka siinä pienten talojen keskellä!

 

Pienen kävelymatkan päästä kylästä, hyvin merkittyä Promenade Napoléon III et Eugénie -polkua seuraten löytyy myös 63 metriä korkea Pont Napoléon, jolta voi tehdä benji-hyppyjä, ja joen toiselta puolelta löytyy Luzea-kylpylä, joka saa lämpimän vetensä maanalaisesta lähteestä. Ensi kerralla sitten sinne lillumaan!

 

Luz on oikein viehättävä kylä, jossa voi halutessaan puhua myös vähän suomea! Etsimme illallispaikkaa eräänä iltana ja päädyimme monen mutkan kautta Chez Christine -nimiseen ravintolaan. Astuin sisälle ja välittömästi silmäni osuivat Suomen vaakunaan. Seinällä oli Suomen varakonsulinviraston kyltti. Tarkemmin ympärille katsellessamme huomasimme, että seinällä oli kuvia pilkkimisestä ja että ruokalistassa oli Lappi-aiheisia kuvia. Siis mitä?? Kävi ilmi, että omistaja oli puoleksi suomalainen ja siitä johtui Suomi-viittaukset. Hauska yllätys, hauska ilta!

 

Kuten usein aina Ranskassa, yövyimme nytkin chambres d’hôtes’ssa eli bed and breakfastissa. Ranskassa matkustaessa nämä ovat yleensä ihan paras tapa majoittua ja tänäkin kesänä olemme yöpyneet sekä vanhoissa linnoissa ja juuri remontoiduissa maalaistaloissa. Majoitukset ovat yleensä edullisia – meillä hintakatto on 100 euroa ja siihen tulee kuulua aamupala – ja tunnelma on pieniä poikkeuksia lukuunottamatta ollut aina mukava. Eihän nämä hotelleja ole ja pieniä yllätyksiä ja kummallisuuksia voi tulla vastaan, mutta se vähän kuin kuuluu asiaan.

Tällä kertaa majapaikkanamme toimi rakennus 1300-luvulta aivan kylän keskustassa. Meillä oli iso huone isolla kylppärillä, ja nukuimme mainiosti. Aamupala syötiin omistajien ruokasalissa muiden vieraiden kanssa ja se on yksi chambres d’hôtesin hauska puoli: tulee tutustuttua uusiin ihmisiin ja saa kuulla paikan omistajan vinkkejä, neuvoja ja paikallisuutisia.

 

Ja sitten niihin maisemiin ja murmeleihin! Ajelimme Cirque de Gavarnie -retkemme jälkeen yhä ylemmäs, Gavarnie-Gedren hiihtokeskuksen kautta Port de Boucharo -solaan, joka nousee aina 2270 metriin. Kapeilla mutkateillä saa varoa vapaana kulkevia lampaita ja lehmiä, mutta muuten kulkijoita oli vähän, koska tie ei varsinaisesti vie mihinkään, vaan päättyy solaan Espanjan rajalle. Alkuperäinen suunnitelma oli tehdä kulkureitti vuorten yli Ranskasta Espanjaan, mutta tie saatiin aikaan vain Ranskan puolelle, mutta ei koskaan Espanjan puolelle. On sitä siis muillakin jäänyt projekteja puolitiehen!

 

Ensimmäinen bongattu murmeli aiheutti itkunsekaista riemua, mutta se oli vielä liian kaukana kuvattavaksi, meillä kun ei ollut kunnon putkea mukana. Tässä kuvassa murmeli näkyy pienenä pisteenä rinteessä.

 

Tämän jälkeen alkoi näkyä kymmenittäin murmeleita, ja ne olivat jo melko lähellä tien varressa.

 

Ja onneksi siinä vaiheessa, kun olimme jo palaamassa takaisin Luz Saint Sauveur’iin, möllötti yksi murmeli ihan tien vieressa ja suorastaan poseerasi meille! Tämä kruunasi päivän!

Kehuisinko vielä vähän tätä seutua? Ehkä en, sillä olen sen tehnyt jo monesti ennenkin. Olemme täällä pyörineet aiemminkin, mm. käyneet Pic du Midillä, liki 3000 metrin korkeudessa olevalla observatoriolla sekä läheisessä Lourdesin pyhiinvaelluskaupungissa. Joka kerta maisemat saavat sydämentykytyksiä aikaan ja vannomme tulevamme toistekin. Ranskan Pyreneet ovat ehdottomasti kauneinta Eurooppaa!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).