Tänään on taas Twitterin puolella mahtava #matkachat, jossa käsitellään tällä kertaa sitä, millaista on olla reissussa lasten kanssa. Koska omat lapseni häiritsevät tänäänkin vapaa-aikaani eli toisin sanoen lasten harrastusten vuoksi en ehdi osallistumaan intensiiviseen puolituntiseen Twitterin parissa, jaan oman näkemykseni lasten kanssa matkustamisesta täällä blogin puolella, onhan se kuitenkin se yleisin tapani matkustaa!
Ja minun näkemyksenihän on se, että lapset eivät todellakaan estä matkustelua!
Olen ollut reissussa lasten kanssa pian 12 vuotta. Isosiskolla käytyjä maita on nyt muistaakseni 19, Pikkusiskolla pari vähemmän. Molemmat olivat lentokoneessa ensimmäisen kerran ihan pieninä matkalla omiin ristiäisiinsä Suomeen. Isosisko teki ensimmäisen vuorenvalloituksensa Jura-vuorella seitsemän päivän ikäisenä, Pikkusisko tuskin oli monta päivää vanhempi. Euroopan ulkopuolelle he eivät vielä ole ehtineet, mutta ensi kesänä reviiri laajenee Amerikan puolelle. Reippaita reissunaisia nämä kaksi puupäätä.
Reissussa mennään aina heikoimman ehdoilla ja lasten kanssa reissatessa lasten tarpeet menevät aina edelle. Helppoa se ei aina ole, mutta silti yllättävän kevyttä, kun vaan valmistautuu etukäteen. Ensimmäisinä vuosina mukana kulkevan tavaran määrä oli jotakin ihan käsittämätöntä ja näin murrosiän kynnyksellä isoin haaste tuntuu olevan lasten motivoiminen lähtemiseen. Liian kunnianhimoiset suunnitelmat olemme yleensä onnistuneet laittamaan jäihin, eikä oikeastaan koskaan ole tullut niin tiukkaa paikkaa, jossa hermot olisivat olleet oikeasti mennä. Yleensä kaikilla perheenjäsenillä on ollut yhteisillä retkillämme kivaa.
Me olemme kokeneet helpoimmaksi tavaksi nähdä maailmaa autolla liikkuen. Olemme tehneet pidempiä roadtrippejä lasten kanssa vuokra-autoilla Englannissa, Ruotsi-Tanskassa ja Puola-Tsekki-Unkarissa ja näiden lisäksi olemme ajaneet omalla autolla pitkiä siivuja ympäri Eurooppaa. Kohteet olemme valinneet yleensä sen mukaan, että ne olisivat mahdollisimman erilaiset kuin kaupunkimaiset kotiolot eli meidän lomakohteitamme ovat lähinnä siis luonto ja vuoristot, joista kaikki meidän perheessä tykkäävät.
Lasten kanssa reissaamisen ei onneksi kuitenkaan tarvitse rajoittua pelkästään luonto- ja röntsäilykohteisiin. Meidän muksut ovat pienestä pitäen käyneet ravintoloissa ja kylpylöissä, ja hotelleissa yöpyminen ei ole heille mitenkään erikoinen juttu. Olemme kuljettaneet heitä museoissa ja näyttelyissä, vaikka he eivät välttämättä niistä aina niin innoissaan olekaan. He ovat tottuneet kävelemään kaupungilla pitkiäkin matkoja, ja me vanhemmat olemme tottuneet keksimään heille kivoja juttuja motivaation ylläpitämiseksi. Minulle on karttunut iso arsenaali sanaleikkejä, rallatuksia, arvoituksia ja vitsejä, joilla huomion saa helposti pois väsyneistä pikkujaloista, ja laukusta löytyy aina vähintään purkkaa matkaevääksi.
Tänä kesänä Isosisko aloittaa matkustelun ilman vanhempia ja lähtee kavereidensa kanssa viikoksi Englantiin leirikouluun. Tänä vuonna on edessä myös Pikkusiskon kymppireissu eli äiti-tytärreissu, jonka lapsi saa kymmenvuotisen taipaleensa kunniaksi suunnitella ihan itse. Isosiskon kanssa menimme hänen toiveestaan Kööpenhaminaan ja kävimme mm. jouluisessa Tivolissa ja yövyimme laivassa, mutta Pikkusisko ei vielä oikein tiedä, mikä kiinnostaisi eniten. Lapsilla on edessä myös lomailua Suomessa ilman vanhempia ja todennäköisesti myös Suomen sisäisiä lentoja tyttöporukalla, ilman vanhempia. Kaikenlaista jännää!
Mutta todellakin, Twitterin #matkachatissa aiheena siis lasten kanssa matkustelu eli jos aiheesta on jotain sanottavaa, niin sinne illalla Suomen aikaa kello 20.00!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Samalla näkemyksellä mennään täälläkin, että lapset eivät todellakaan estä matkailua!
Autolla reissatessa hyvä puoli on se, että päikkärit tulee muksujen nukuttua autossa samalla, kun vanhemmat nauttivat maisemista autoillessa. Usein vuokraamme kohteissa auton juuri tästä syystä, että vanhemmat näkevät kohdetta ja maisemia paremmin, kun muksut ovat autossa samalla päiväunilla. Sitten pirteinä jaksaa kaikki ihmetellä uusia paikkoja, kun ollaan siirrytty muksujen nukkuessa uuteen paikkaan.
Vanhempia muksuja, kun aina ei maisemat kiinnosta, niin niiden päivän sitten pelastaa sillä hetkellä videopelit 😀
No juurikin tuo päiväunien nukkuminen autossa! Se pelasti monta reissua silloin, kun muksut olivat pieniä. Ja nyt, kun he eivät enää nuku päikkäreitä, he pelaavat padeillaan takapenkillä, ja kaikilla on mukavaa 🙂
Kiva postaus! Meilläkin lapset ovat aina mukana, kaikenlaisissa paikoissa – yhtään ei ole reissaamisen tahti vähentynyt heidän vuokseen. Ja hyvä huomio tuokin, että lapset voi viedä myös näyttelyihin ja museoihin yms. paikkoihin, jotka eivät välttämättä ole sillä hetkellä aivan kiinnostuslistan yläpäässä – kaikkea ei ole pakko tehdä lasten ehdoilla. Ja onhan tietysti lapsillekin ihan omia museoita… 🙂
Todellakin on kivoja museoita myös lapsille, ja monesti museoissa on erikseen lapsille suunnattuja juttuja, kuten vaikka täällä MNAC:issa on sellaisia aarteenetsintätehtäviä, joista meidän lapset tykkäsivät kovasti vähän pienempinä 🙂