Ulkoilemaan teki jälleen kerran mieli, mutta tällä kertaa ei lähdetty vuorille, vaan reilun tunnin ajomatkan Montsenyn luonnonpuistoon. Tarkoitus oli etsiä suppilovahveroita, otettiin ihan kassit ja veitsetkin mukaan, mutta yhtään suppista ei löydetty. Kastanjoita ja pähkinöitä kuitenkin senkin edestä, ne odottavat nyt keittiössä paahtamista. Ja kaikenlaisia muita sieniä, jotka jätimme metsän eläimille evääksi, kun emme tienneet, että mitä ne on.

 

Vieläkään ei ruska ollut vallannut metsiä. Lehtiä oli pudonnut, siellä täällä näkyi värin pilkahduksia, mutta en puhuisi kyllä syksyisistä maisemista. Nättiä kyllä oli, mutta ruskaista ei. Maa oli kosteaa ja pisarat kimmelsivät puiden ja pensaiden lehdillä.

 

Kuljimme märästä maasta johtuen lähinnä polkuja pitkin, tosin aina kun maasto alkoi näyttää siltä, että sieltä voisi löytyä sieniä, lähdimme rämpimään. Lapset tietenkin kulkivat enemmän mättäältä mättäälle kuin tietä pitkin. Kumisaappaat olisivat olleet aika jees.

 

Eläimiä ei nähty, mutta muutamia villisian jälkiä kuitenkin. Kyltti kehottaa huomioimaan eläimet, kyllä täällä niitä siis on. Hämähäkkejä oli paljon, samoin muita pikkuötököitä.

 

Tämmöinen hieno, puolitoista metrinen keppi löytyi jostain pusikosta, ja nyt sille pitäisi keksiä jokin käyttötarkoitus täällä kotona. Joku jouluinen koriste voisi olla hauska tehdä, jos vain iskisi idealla…

 

Sellainen pieni retki Montsenyyn oli tämä. Sitä ei saatu, mitä lähdettiin hakemaan, mutta raitis, puhdas ilma ja kevyt liikunta olivat aivan tarpeeksi!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).