Maailmalle on levinnyt kerrassaan upeita kuvia Riisitunturista: kuvia, joissa painava lumi taivuttaa nöyriä puita mutkalle, taivaanranta hehkuu vaaleanpunaisen ja violetin sävyissä tai jopa revontulet värittävät taivasta, ja lumessa kimaltaa miljoonat timantit – mutta nämä eivät ole niitä kuvia. Nämä kuvat ovat muisto siitä, kun aatonaattona teimme 4,3 kilometrin mittaisen rengasreitin, Riisin Rääpäsyn. Mukana oli kakkoskameramme automaattisäädöillä, -16 asteen pakkanen purii nenää eikä paksuja kinttaita huvittanut koko ajan olla riisumassa ja mukana oli puoli sukua, eli kuvien ottoon ei tullut varsinaisesti paneuduttua. Riisitunturi on kuitenkin niin kaunis paikka, että vahingossakin tulee onneksi otettua ihan ok kuvia muistoksi!

Kuten olen jo monesti kertonut olen kotoisin Posiolta, born and raised. Riisitunturi ja sen polut ovat siis minulle tutut jo lapsuudesta, mutta en ole siellä talvisaikaan käynyt sitten lapsuuden. Sen polkuja uusittiin muutama vuosi sitten, Riisitunturi valittiin Vuoden Retkipaikaksi 2010 ja sen jälkeen tuntuu, että Riisitunturi tulee vastaan kaikissa Suomen luontoa esittelevissä jutuissa: mainoksissa, blogeissa ja artikkeleissa. Ja syystä: Riisitunturi on upea ja ainutlaatuinen luontokohde ja vieläpä helposti saavutettavissa.

Muutama faktatieto Riisitunturista tähän väliin! Posiolta on matkaa Riisitunturille noin 35 kilometriä, Kuusamosta noin 60 km. Riisitunturilla kulkee useita opastettuja, erimittaisia polkuja: Riisin Rääpäsy 4,3 km, Riisin Rietas 10,7 km ja Riisitunturin reitti 26-29 km. Talvella täällä kulkee myös erämaalatu Riisin Rykäsy 14,3 km. Koko Riisitunturi on lähes kokonaan yli 300 metrin korkeudessa ja sen melkein puuton korkein huippu nousee 465 metrin korkeuteen. Lisätietoa Riisitunturin polkujen kunnosta ja muusta tärkeästä löytyy mm. näistä kahdesta linkistä: Posio Lapland ja Luontoon.fi.

Aatonaaton aamuna pakkasimme siis mukaan eväät ja lämmintä juomaa ja ajelimme kolmella autolla Riisille. Jätimme autot parkkipaikalle muiden autojen vierelle (emme siis todellakaan olleet ainoita, jotka olivat päättäneet lähteä joulun alla ulkoilemaan), kävimme vessassa (ota omat paperit varalta mukaan. Niin, ja reitin varrelta löytyy toinen vessa Riisitunturin majalta, tämä lienee tärkeä tieto meille naisille täällä liki puuttomalla tunturilla) ja lähdimme tallustelemaan kohti tunturin huippua. Polku oli hyvässä kunnossa, ja tavallisilla talvikengillä pärjäsi mainiosti.

Seurailimme polkua Riisitunturin 465 metriselle huipulle. Maisemat olivat uskomattoman kauniit. Iskä kertoi, että missä sijaitsee Karitunturi, mitä mitkäkin lammet ja järvet ovat ja missä on meidän perheen mökki. Pällistelimme maisemia aikamme ja otimme kuvia ja lähdimme sitten laskeutumaan kohti Riisitunturin majaa, jossa meitä odotti makkaranpaisto ja kuuma kahvi.

Vaikka tunturissa oli paljon muitakin kulkijoita, oli erikoista, että kukaan muu ei ollut sytyttänyt Riisitunturin majan nuotiopaikalle tulia, vaikka oli jo yli puolen päivän. Isäni tekaisi tulet ja niinhän siihen jäi sitten kaikki kulkijat tulistelemaan. Mökin ympäristössä viihtyy utelias kuukkeli, joka on niin kesy, että se saattaa tulla nappaamaan leivänpalan vaikka kädestä, kokeile vaikka!

Autiotuvassa oli kylmä ja varpaita alkoi palella seisoskellessa, joten lähdimme jatkamaan matkaa takaisin autolle. Rengasreitit ovat kivoja, kun ei tarvitse palata samaa reittiä takaisin lähtöpisteelle ja uusista maisemista saa nauttia viime hetkille saakka.

Pari vuotta sitten kesällä kiersin isäni ja siskoni kanssa pidemmän reitin, 10,7 km pitkän Riisin Riettaan. Silloin maisemat olivat kovin erilaiset. Lähdimme silloin jo aamuyöstä liikkeelle välttääksemme sääsket ja kuuman päivän ja tietysti myös muut kulkijat. Rietas-reitin varrella on monenlaisia tarinoita siitä, kuinka täällä ennen elettiin ja oltiin, ja näimme poroja ja monenlaista maisemaa rinnesoista niittyihin. Hieno paikka kesälläkin!

Riisitunturin retkeen voi näppärästi yhdistää kahvittelut matkan varrella Tolvan kylässä sijaitsevassa Korpihillassa herkkupuodissa ja kahvilassa. Ihana paikka, Suomen neljänneksi kauneimmaksi kodiksi valittu. Ihanaa oli myös gluteeniton hillakakku.

Ja loppuun jälleen muutamia kuvia retkeltä. Ja retkihän oli erinomaisen onnistunut ja saimme sen mitä halusimme: kevyttä liikuntaa joulun syöpöttelyjen väliin, raitista ilmaa ja niin upeita maisemia, että sanat ei riitä niitä kuvailemaan! Kyllä mä taas olin niin ylpeä juuristani ja taustastani: Posio on hieno paikka!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).