Täällä Barcelonassa oli viikonloppuna yli 25 astetta ja nytkin on lämmin keli. Ihan kohta lähden hoitelemaan asioita varvastossuilla, päälläni t-paita ja kesäinen hame. Ei siis tunnu ihan syksyiseltä, ja niinpä kävimmekin sunnuntaina hakemassa lokakuista fiilistä Katalonian metsistä. Ruskaretki Garrotxan ja Osonan maakuntiin oli värikäs, lämmin ja kaikin puolin aika jees!

Lapsia emme ottaneet tälläkään kertaa mukaan retkeilemään, sillä eipä se heitä enää kiinnosta. Kaikki voittaa, kun he jäävät kotiin: tytöt saavat olla omissa oloissaan kotona tai kaupungilla kavereiden kanssa ja me aikuiset saamme kulkea omaan tahtiin pitäen huolta vain omasta viihtymisestä. Olen aivan varma, että muutaman vuoden päästä nuo teinit taas huomaavat, kuinka rauhoittavaa ja tarpeellista on välillä lähteä luontoon seikkailemaan ja hengittelemään, joten en ota isoa stressiä siitä, että he haluavat nyt nämä lähivuodet olla flegmaattisia sohvaperunoita. Kyllä ne lapsuuden eväsretket ja metsäseikkailut ovat jonkinlaisen jäljen heihin jättäneet, luulen mä.

Siinä metsäpoluilla tallustellessa tuumailimmekin Sampan kanssa, että kuinka mahtavaa onkaan, että olemme löytäneet sen oman tapamme retkeillä ja nauttia luonnosta. Emme kumpikaan halua suorittaa, tarpoa pitkää matkaa ja kuljettaa paljon tavaraa mukana, vaan juuri tällaiset päiväretket ovat meille täydellisiä. Suunnittelemme yleensä reitin jo kotona etukäteen, mutta monesti suunnitelmat vaihtuvat, jos se tuntuu oikealta. En halua pitää patikoidessa kiirettä, vaan pysähtyä juuri silloin kun huvittaa ottamaan kuvia tai katselemaan maisemia. Samppa on meillä eväsvastaava ja hän haluaa panostaa hyviin eväisiin ja hienoon paikkaan, jossa ne eväät syömme. Ja hienoja paikkoja me tiedämme täällä monta!

 

Nytkin retkipäivämme oli hyvin rentouttava. Polunvarret rapisivat, kun isot sisiliskot vilistivät meitä pakoon (toivottavasti ne oli kaikki sisiliskoja eikä käärmeitä…) ja napsimme ohikulkiessa karhunvatukoita pusikoista. Aurinko paistoi lämpimästi, mutta puiden varjossa ei tullut hiki. Oli hiljaista.

 

Eka kohde: Santa Magdalena de Cambrils

Ensimmäinen kohteemme valikoitui lennosta, sillä jouduimme muuttamaan suunnitelmia ollessamme jo suunnittelemamme reitin lähtöpisteessä lähellä Vidràn kylää. Seutu on meille tuttua, sillä olemme viettäneet täällä useita mökkiviikonloppuja isolla kaveriporukalla ja tehneet paljon päiväretkiä, mm. ihan lähellä olevan Puigsacalm-vuoren huipulle sekä Vidràn lähellä olevalle Salt del Molín vesiputoukselle. Tykkään ihan hirveästi näistä Katalonian kolkista.

Tarkoitus oli  nyt testata eräs reitti, jota Samppa oli suunnitellut jo pitkän aikaa meidän mökkiporukallemme retkikohteeksi. Parkkipaikalla sattui kuitenkin olemaan metsästäjä koiriensa kanssa ja hän varoitteli meitä metsissä rymyävistä villisian metsästäjistä. Hän sanoi, että tuskin saisimme luodista osumaa, vaikka polulle lähtisimmekin, mutta emme halunneet ottaa riskiä. Samppa tutki karttaa ja huomasi, että pienen patikoinnin päässä on pieni kappeli, Santa Magdalena de Cambrils, jonne menee kivan näköinen polku. Sinne siis.

Auton jätimme kapean ja mutkittelevan GIP-5227 -tien varteen pienelle parkkipaikalle ympärillä vapaana laiduntavien lehmien vartioitavaksi ja kävelimme parisataa metriä asfalttitietä, ennen kuin siirryimme metsäautotielle, joka veisi meidät kohteeseen.

 

Yhteensä noin kuusi kilometriä pitkä reitti on helppokulkuinen  ja aivan mukava, vaikka polun varrelta ei tiheän kasvuston takia juuri maisemia näekään. Välillä kuljetaan humisevien voimalinjojen alta ja niissä kohdissa pystyy ihailemaan kumpuilevia maisemia Pyreneille saakka (ja samalla voi ihmetellä, miten sähkö nostaa ihokarvat pystyyn käsivarsissa. Tunnelma oli sähköinen!).

Viikon mittaan oli sadellut vettä ja polku oli paikoitellen mutainen ja liukas, mutta täysin kuljettavissa. Suurin osa matkasta kuljetaan pitkin metsäautotietä ja vasta ihan lopussa tulee lyhyehkö kivikkoinen osuus, jossa joutuu käyttämään apuna kallioon ruuvattuja rauta-askelmia. Tämän reitin pystyisi hyvin kulkemaan lastenkin kanssa.

 

Päämäärämme Santa Magdalena de Cambrils -kappeli on ilmeisesti peräisin 1400-luvulta, mutta sitä on entisöity ja pieni rakennus näyttää edelleen hyvin ryhdikkäältä vuoren huipulla. Se sijaitsee 1545 metrin korkeudessa ja näköalat täältä ylhäältä ovat tietysti hienot. Kukkulan päällä on hyvin tilaa levittäytyä piknikille, ja me asetuimme ihan kappelin eteen, kun nyt kerran ei muita ihmisiä ollut häiriöksi. Saatiin olla ihan rauhassa.

 

Meillä oli mukana hyvät eväät tälläkin kertaa. Oli salaattia, pähkinöitä, teetä, aamulla puristettua appelsiinimehua ja mitähän vielä. Piknikin ja rötväilyn jälkeen palasimme autolle samaa reittiä kuin tulimmekin, mutta kappelilta pääsisi merkittyä reittiä myös Vallfogonan kylään kukkulan toiselle reunalle.

 

Bellmunt

Koska aurinko paistoi niin kauniisti, eikä meillä ollut kiire takaisin Barcelonaan, kävimme vielä tutustumassa Bellmuntin pyhäkköön vai mikähän tuo kirkko olisi suomeksi. Sekin seisoo korkean kukkulan päällä, Serra de Bellmuntin korkeimmalla kohdalla 1246 metrin korkeudessa. Tänne pääsisi myös autolla Sant Pere de Torellón kylästä, mutta me tulimme tänne ikään kuin takakautta Vidràn kylän suunnasta, ensin autolla ja loppumatkan nousimme huipulle tiheän pyökkimetsän läpi vanhaa laavakivistä jyrkkää polkua pitkin. Euroopanpyökit ovat tyypillisiä tälle rehevälle ja kostealle vulkaanipitoiselle seudulle, ja olemme muutaman kerran käyneet esimerkiksi retkeilemässä suositussa ulkoilukohteessa Fageda d’en Jordàssa, joka on tosi nätti pyökkimetsä.

Bellmunt on paitsi kappeli myös ravintola ja kahvila ja on täällä kai pari petipaikkaakin. Ja maisemat on hienot täältäkin.

 

Olipa vain ihana syyspäivä. Vaikka sitä ei täällä kaupungissa huomaa, niin kyllä se syksy on jo hiipinyt tänne meillekin. Ihan kivasti näki jo syksyistä väri-iloittelua, ja ensi viikonloppuna, mikäli sää on vain tyyni ja aurinkoinen, pääsen katselemaan ruskaa ja vuoristomaisemia lintuperspektiivistä, sillä ohjelmassa on kuumailmapalloilua! Oh my, jännittää jo nyt…

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).