Olisiko taas aika ihmetellä Katalonian luontokohteita! Tästäkään paikasta, nimeltään Salt del Molí de Salgueda, en ollut kuullut koskaan ennen, ja jossain muualla tämä saattaisi olla seudun ykkösnähtävyys. Täällä näitä luonnonnähtävyyksiä riittää, joten tämäkin retkikohde taitaa olla lähinnä paikallisten tiedossa – eikä todistetusti edes heidän, kukaan mökkiseurueestamme ei ollut nimittäin kuullut paikasta ennen kuin me suomalaiset siitä heille kerroimme – eikä sitä näytä juuri matkaoppaista löytyvän. Hyvä niin, säilyypä koskemattomana, mutta teille suomenkielen taitoisille kerron siitä nyt lyhyesti!
Reitti kohteeseen lähtee pienestä Vidràn kylästä. Auton voi jättää kylän tuntumaan sikaloiden ja navettojen viereen, ja perille kävelee reilussa puolessa tunnissa. Minä kävin täällä viikonlopun aikana peräti kahdesti, ensin Sampan kanssa kahdestaan tsekkaamassa, onko sateen jäljiltä liukas polku turvallinen meidän mölyköörille ja sitten seuraavana päivänä sen mölyköörin kanssa. Paikoitellen kalliot ja sammalet olivat liukkaat, mutta isompia vahinkoja ei sattunut. Polku on helppo ja hyvinmerkitty, mutta ylä- ja alamäkeä mahtuu matkan varrelle. Tänne voi turvallisesti mennä pientenkin lasten kanssa, mutta rattaita ei voi ottaa mukaan.
Matkan varrella ylitetään kaunis romaaninen silta, Pont de Salgueda. Mielikuvitus lähti taas laukkaamaan: tästä on varmasti ritarit karautelleet hevosillaan! Nyt oli niin rehevää ja maasto liukasta, että kunnon kuvaa tästä korkeasta sillasta oli mahdotonta ottaa kastumatta ja hämähäkinseitteihin sotkeutumatta. Polun varrelta, juuri ennen päämäärään saapumista, löytyy myös muratin peittämän vanhan myllyn rauniot.
Ja tadaa, siinä se päämäärä on! Salt del Molí del Salgueda, 25 metriä korkea, Ges-joen merkittävin vesiputous, joka näin kevätsateiden aikaan ryöppyää jääkylmää vettä. Vesi pärskyi ja ilmaan nouseva kosteus veti rillit huuruun hetkessä. Putous on niin iso, että en saanut sitä kameran linssiin mahtumaan, vaikka kuinka yritin mennä siitä kauemmas. Joen toiselta puolelta kuvan ottaminen olisi saattanut onnistua, mutta minua hirvitti joen virtaus, enkä uskaltanut lähteä kameran kanssa ylittämään jokea kivitolppia pitkin. Rohkeammat uskalsivat, eivätkä edes pudonneet veteen. Ja veden kylmyydestä huolimatta seurueemme eteläafrikkalaiset kävivät heittämässä talviturkit putouksen alla, hui!
Meillä oli mukana eväät, sillä eihän retki ole mistään kotoisin, jos eväitä ei ole mukana. Istuskelimme kivillä hieman suurimman kosteuden ulkopuolella, ja osa lapsista testasi rajojaan ja uskallustaan kuohuvan veden äärellä, kun taas toiset tyytyivät vain katselemaan joen virtausta. Paikalla oli pari muutakin seuruetta, ja voisin lyödä vetoa, että täällä on kesällä paljon uimareita ja muita hellettä pakenevia.
Reittiä olisi voinut venyttää pidemmäksikin jatkamalla joen yli matkaa ja tekemällä lenkin, mutta meille riitti tällä kertaa vesiputouksen näkeminen. Ja Salt del Molí todellakin oli näkemisen arvoinen! Olen netistä katsellut kuvia siitä eri vuodenaikoina ja se ei ole koskaan näin näyttävä kuin nyt keväällä. Kesällä, kuivaan aikaan, se on pienehkö liru ja toisinaan talvisin se jopa jäätyy. Parhaimmillaan tämä on siis juuri nyt keväällä, etenkin sateiden jälkeen.
Oli kyllä hieno pieni retki, josta haluaisin vielä lyhyesti sanoa kaksi asiaa. Ensinnäkin kevään ensimmäiset punkit on nyt nypitty iholta. Nämä pirulaiset ovat todella ikävä ja yleinen riesa, joten mukana on aina oltava punkkipihdit. Toisekseen Isosiskon punaiset Nokian kumpparit herättivät suurta ihastusta, eli iso kiitos niistä Vaarille Suomeen!
Viime kesänä teimme muutaman tunnin retken reitillä, jonka varrelta löytyy peräti seitsemän vesiputousta, hieno paikka sekin!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/barcelonankoti), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Onpa varmasti hieno paikka!
Hyi nuo punkit. En ole vielä koskaan nähnyt punkkia, mutta kai sekin päivä pian tulee vastaan. On niitä vaan niin paljon joka paikassa.
Nuo punkit on kyllä hirveä riesa! Muistan, kun ensimmäisinä vuosina Ranskan Alpeilla ja Jura-vuorella olin aivan hysteerinen niiden kanssa, mutta nykyään ne vaan inhottaa ja v-tuttaa. Jokaisen luontoretken jälkeen on pakko rutiininomaisesti tsekata, ettei niitä ole vaan missään piilossa. Ikäviä ovat. Mutta joo, paikka oli hieno 🙂
Onpa upean näköinen paikka! Virtaavan veden lumo on aina niin mykistävä ja vaikkei putous meinannutkaan mahtua kokonaan kuvaan, välittyy kuvista silti hyvin miten upealta putouksella näyttää. Käsittämätöntä etteivät edes paikalliset ole kunnolla perillä tuollaisen paikan olemassaolosta.
Näitä on täällä sen verran paljon, että tämäkin taitaa jäädä hienompien varjoon. Ja kesällähän tämä on toki paljon pienempi, kun vettä ei oikein riitä. Me taisimme nähdä tämän parhaimmillaan!
Tosi mukavan näköinen ja vehreä paikka! Upea tuo vanha kivisilta ja kuvana tosi hieno, kun oli puusto varmasti ”sinusta tiellä” täydellistä kuvaa hakiessa -> tällaisena varmasti parempi kuva sillasta kuin ilman puita 🙂
Punkit kuulostaa ikävältä. Hyvä tietää, että tuolla pakollinen varuste retkeilyssä.
Kyllä on punkkipihdit täällä melkein pakolliset, samoin kuin Alpeilla ja no melkeinpä missä vaan. Apteekeista saa 🙂
Mä olen ihan heikkona tuollaisiin siltoihin. Ja vesiputouksiin. Täydellinen kohde siis. Lähiseuduilleen tulee niin nopeasti sokeaksi, ettei ollenkaan enää muista miten kaunista siellä voi olla. Kiva kun kerroit meille!
Tuo on niin totta, että lähiseuduilleen tulee sokeaksi!
Upeannakoista! Kun sulkee silmat, voi melkein kuulla veden kohinan.
Mutta miksi ihmeessa maan pitaa kantaa paallaan noita kamalia punkkeja! Ei voi ymmartaa, niin pieni, mutta niin pelottava otus. Onko Espanjassa yhta paljon borrelioosipelkoa, kuin Suomessa?
Kyllähän täällä borrelioosia on, mutta ihme kyllä en tunne ketään, joka sen olisi saanut! Onneksi, inhottava tauti :/
Onpa erinomainen päiväretkivinkki. Hiljattain Islannista palanneena on ihan pakko kehua sun vesiputouskuvia. Nyt kun olen käynyt läpi Islannin kuvasaldoa, on pakko myöntyä siihen ikävään totuuteen, että olen harvinaisen surkea kuvaamaan vesiputouksia. Ja jatkona punkkikeskusteluun varoitus Suomen luonnossa liikkujille: kahden ulkoilevan kissan omistajana voin kertoa, että Suomessa on meneillään kaikkien aikojen punkkivuosi! Olen omaltakin iholta nyppinyt jo monta punkkia pois, kun kissat kantavat niitä turkissaan sisälle ja tiputtavat sohvalle tai syliin. Jos jonkun eläimen toivoisin kuolevan sukupuuttoon, se olisi punkki!
Tuntuu että Suomessa punkit lisääntyvät vuosi vuodelta, pitääköhän paikkansa? Viime kesänä tarkistin lapset huolella etenkin, kun olimme Turun saaristossa, ihan siksi, kun niistä varoiteltiin sielläkin. Menee jo rutiinilla tuo tarkistus 😀
Ihana retkipaikka! Vesiputoukset on parhaita! Saa nähdä kuinka kauan paikka pysyy salaisuutena, kohta (sun ansiosta) alkaa suomalaisten massavaellus paikalle… 😉 Vitsi mä unelmoin vesiputouksen alla uimisesta. 🙂
Heh, onneksi Barcelonaan tulevat lomalaiset pysyvät yleensä aika tiiviisti täällä kaupungilla, eivätkä lähde vaeltelemaan noihin tuppukyliin 😀
Ihanan heleän vihreää. Kiviset polut eivät kaikilta osin tainneet olla helpoimpia käveltäviä, sen verran epätasaisilta näyttivät 🙂 Punkit ovat kyllä rasittavia – lapsena niitä maalla etsittiin lähes päivittäin ihosta, nyttemmin peittävällä pukeutumisella on niiltä säästytty.
Minä olen aivan stressipallo noiden punkkien kanssa! Yritän suojautua vaatteilla ja olla tarkkana, mutta niin niitä aina vaan löytyy jostain taipeesta iltapesun yhteydessä. Inhottavia 🙁
Paikka, jota paikallisetkaan eivät tiedä… siellä on varmasti geokätkö ja sitä kautta minäkin tiedän tarkasti missä se on. Niinpäs onkin: https://www.geocaching.com/geocache/GC254H3_salt-del-moli-de-salgueda?guid=1b62488e-28d3-4924-b37a-d46a4f90f162
Vaikka en tykkää ritareista, kun ne mätkivät raipoilla ja nuijilla ja milloin milläkin minun esivanhempiani, niin kylläpä tuosta sillasta tulee mieleen se, että ritarit ovat aikoinaan ratsastelleet sen yli.
He mahtavaa, täälläkinkö olisi ollut geokätkö!! Nyt mä kyllä alan harrastaa kätköilyä, mitenhän siinä pääsisi alkuun….
Apua, onpa ihanan oloinen paikka! Näistä paikoista kertominen on samalla ihanaa ja samalla sääli, kun ei haluaisi pilata paikan hehkua turistivyöryllä. Mutta helmihän tälläisia on löytää ja jättää kertomatta 🙂 Varmaan ihana paikka sekä aikuisille ja että lapsille
Tuskin tänne koskaan isoa turistivyöryä tulee, mutta olin kyllä hämmästynyt, kun edes meidän retkeilyä harrastavat katalaaniystävät eivät tästä tienneet! Toisaalta vastaavia kohteita on täällä paljon eli täkäläisittäin tämä ei niin kovin ihmeellinen kohden taida olla.
Onpa ihana retkikohde! Ihan parhaita nää tällaiset, joita kovin moni ei tiedä ja jotka eivät ole aivan täynnä turisteja. Sitten tulee blogit ja kertoo kaikille. ;-D Onneksi meitä suomalaisia on vähän. 😉
Bloody travel blogs :D.
Kauniin näköistä ja hieno vesiputous 🙂 Kaikki tuollaiset vähän tuntemattomammat paikat on melkeinpä niitä parhaita, eivät ainakaan ole täynnä turisteja.
Niinpä, näissä on vähän semmoista eksklusiivista fiilistä 🙂
Minäkin yritän aina matkoilla löytää paikkoja, jotka ei olisi aivan turistirysiä, ja tämä vaikuttaa kyllä juuri sellaiselta! Nuo vesiputoukset on varmaankin aivan taivaallinen virkistäytymiskohde etenkin Etelä-Euroopan kuumilla kesähelteillä (jos sitä vettä nyt sitten enää putouksiin riittää… 😀 ).
Kesällähän tämä olisi paratiisi, jos tuota vettä tosiaan riittäisi tähän malliin! Hellettä on pakko päästä pakoon ja rannat tuppaavat olemaan ihan täynnä kesäisin eli tämmöiset pienet, syrjäiset kohteet ovat aika jees silloin 🙂
Barcelona lähellä on paljon kivoja päiväretkikohteita ja varsinkin vuoristossa säät saattaa olla vaihtelevat. Kuten faijani kerran sanoi, että varmaan tulee kohta lumiaura vastaan, kun oltiin golfkentällä huhtikuun alussa 🙂
Joo, vuorilla ei koskaan tiedä, mitä tulee vastaan :D. Kerrospukeutuminen on tarpeen!
Onpas kivan näköinen paikka! Aloin miettimään etten ole tainnut yhtään kunnon vesiputousta nähdä koskaan missään, harmi, täytyy yrittää korjata moinen seikka!
Tytölläni on ollut samanlaiset punaiset nokialaiset, toimii! 🙂
Jee, nokialaisille peukku 😀
Kauniilta näyttää! Tuo on aina niin hauskaa, miten monessa maassa jotkut nähtävyydet tuntuvat ihan mitättömiltä toisten rinnalla, kun taas vaikkapa Suomessa ne olisivat ihan ykkösjuttuja. Todellakin komppaan, ettei retki ole mitään ilman kunnon eväitä! (:
Olen monesti miettinyt, että jos täältä siirrettäisiin joku ihan tavallinen vanha rakennus Suomeen, niin se olisi ihan mieletön turistien vetonaula. Täällä ne on vähän että joo, onhan noita nähty 😀
Upea koko perheen retkipaikka, kuvista aivan huokuu raikas luonnon tuoksu!
Eväsretki luontoon lasten kanssa on kyllä aivan ykköstä ja hyvää vastapainoa koulussa ja töissä istumiselle. Ei muuten ole pitkä siitä, kun lehdissä oli juttua lasten huonontuneesta tasapainosta ja motoriikasta, joka on suoraa seurausta siitä, ettei enää ei liikuta maastossa. Tämä paikka olisi aivan omiaan myös meidän ikiliikkujakaksikolle, jotka nauttivat aivan täysillä luontoretkistä rannalle ja metsään.
Punkit taas on ikävämpi riesa ja suosittelen antibioottikuurin hakemista heti, jos pureman jälkeen tulee flunssankaltaisia oireita ja erityisesti, jos puremakohtaan tulee punainen rengasihottuma. EM-ihottumaa ei kuitenkaan välttämättä tule, vaikka olisi saanut borrelioositartunnan. Välittömällä ab-hoidolla (min. 2-3 vko) välttyy todennäköisesti myöhemmiltä ongelmilta, jotka voivat olla hyvin vaikeat, tästä löytyy meiltä päin valitettavasti liian monta tapausta.
Tuo liikkumisen puute on koskettanut meitäkin, vaikka viikonloppuisin yritämmekin aina lähteä johonkin tekemään jotain. Lääkäri nimittäin moitti toisen tyttären huonoa kuntoa ja tottahan se on, että hän ei ole kovin ketterä eikä nopea. Yhdessä lääkärin kanssa tuumasimme, että se vaatii hirveästi panostusta vanhemmilta, että täällä saa lapset liikkumaan riittävästi, etenkin jos haluaa, että heillä on myös vapaaseen leikkiin aikaa. Koulupäivät kun ovat niin kauhean pitkät (9-17) ja illalla on vielä läksyjä ja harrastuksia. Siinä ei hirveästi ehdi lähteä pyöräilemään tai muuta enää koulun jälkeen. Kävelemme aina koulusta kotiin, vaikka metrollakin pääsisi, ihan sen takia, että tulisi edes hieman jaloiteltua ennen läksyjä, ja kerran-pari viikossa lapset käyvät isänsä kanssa rullaluistelemassa tai tennistelemässä. Silti sellainen perusliikunta, juokseminen, hyppeleminen ja kiipely on tosi vähissä, etenkin nyt, kun ikää on tullut enemmän. Hups, kylläpä nyt innostuin aiheesta, se nyt on vaan ollut tässä vähän pinnalla viime aikoina 😀
Nää kohteet mitkä ”pitää tietää” ja mistä ei kannata suurelle yleisölle huudella ovat usein just niitä parhaita. Suomenkielisille uskaltaa kertoa koska suurta yleisöryntäystä ei yleensä ole odotettavissa (suomalaisia onneksi ei ole niin paljon), eri asia sitten jos englanniksi huutelisi. Mulla on luontoa niin ikävä, täällä D’dorfin keskustassa luonto ei tosiaan ole niin läsnä, vaan pitää lähteä kauemmaksi. Harmittaa!
Mä jotenkin olin ajatellut, että saksalaisissa kaupungeissa on paljon viheralueita! Ei siis pidä luuloni paikkaansa? Harmi!
Tosi kauniita nämä molemmat siltakuvat! Ihana keväinen raikkaus oikein puskee niistä. Kaunista! Ja ihan täydellinen piknikpaikka.
Kiitos Heidi 🙂
Onpa kauniita kuvia ja tosi kivan oloinen retkikohde. Vesiputoukset on ihania! Miten te muuten löysitte paikan? 🙂 Aaargh noita punkkeja, oon jotain syystä ollut siinä luulossa, ettei niitä hirveästi esiintyisi Suomen ja Baltian ulkopuolella, kunnes pari päivää sitten karmea totuus selvisi jostain tv-ohjelmasta. Pitää varmaan ruveta kantamaan pihtejä mukana metsäretkillä.
No todellakin kannattaa pitää pihtejä mukana, ne kun ei edes paina mitään! Mä niin vihaan noita ötököitä, argh…
Sielussani on pieni pehmoinen paikka noille vanhoille kivisilloille! <3
Heti huomasin nuo upeat Nokian punaiset kumpparit. Upeita kaiken tuon vehreyden keskellä!
Heh, nokialaiset kiinnitti kyllä ihmisten huomion 😀