Ihan aluksi haluan kiittää! Ette usko, kuinka paljon kaikki kauniit sanat, viestit ja puhelut ovat merkinneet viime päivinä. Olen uskomattoman kiitollinen, että vaikka olemme täällä kaukana ulkomailla, meillä on Barcelonan lisäksi tukiverkostoa Suomessa, Ranskassa, Sveitsissä, Ruotsissa ja ties vaikka missä. Olen häkeltynyt saamistamme avuntarjouksista, myötätunnon osoituksista ja mukana elämisestä. Olen liki sanaton, siispä:

KIITOS!

Mikäli kaikki menee hyvin, saamme perheenpään tänään kotiin. Hän kävelee jo omin jaloin ja on toipumassa hurjaa vauhtia. Näkyvät ruhjeet ovat melkein hävinneet, eivätkä silmätkään ole enää mustat vaan oikea väriloisto: kaikki liilan ja vihreän sävyt löytyvät. Komeaa katseltavaa.

Onnistunut selkäleikkaus toi mukanaan läjän kromia ja kobolttia selkään (kyllä, materiaalitekniikan tohtori ei voi helvetillisissäkään kivuissa ole kysymättä, mitä seosta selkään laitetaan) sekä käskyn ottaa ainakin seuraavat kolme kuukautta hyvin rauhallisesti. Töihin ei ole asiaa tämän vuoden puolella eli minulla on täällä kotona nyt jouluun saakka äidin pikkuapulainen leipomassa voimiensa mukaan pullaa ja piparia. Uskon, että se, että saa olla kotona, nopeuttaa toipumista paljon, mutta toki lääkäri on määrännyt mukaan vahvat kipulääkkeet. Kyllä me pärjätään.

Meillä on edessä vielä tiukka keskustelu extreme-harrastusten järkevyydestä ja riskien otosta, mutta annan miehen levätä ja toipua ennen sitä sotaa! Siihen asti otamme iisisti ja palaamme pikkuhiljaa arkeen.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).