Barcelona, Katalonia, Outdoors, Retkeily

Ruskaretki lähimetsään – Serra de Collserola

Kaipuu metsän keskelle yltyi niin kovaksi, että huolimatta Pikkusiskon venähtäneestä varpaasta lähdimme sunnuntaina retkelle Collserolaan, tuohon lähimpään metsään, josta löytyy monenlaista maisemaa ja huimat näkymät yli Barcelonan.

Collserola on helposti saavutettavissa lomalaisillekin, sillä sinne pääsee kätevästi julkisilla. Helppo tapa päästä luonnon helmaan ilman autoa on esimerkiksi hypätä junaan ja jäädä vaikkapa Baixador de Vallvidreran juna-asemalle. Asemalta voi lähteä kävelemään joko Tibidabon huvipuiston ja Torre de Collserolan TV-maston suuntaan tai vaikka Pantà de Vallvidreran, pienen tekoaltaan suuntaan, kuten me teimme.

Collserola

 

Toiveissa oli nähdä ruskan värejä ja kerätä värikkäitä, maahan leijuneita lehtiä, mutta tämä syksy ei ole ollut mitään värien ilotulitusta. Vaikuttaisiko lämmin sää, tänäkin sunnuntaina oli pitkästi yli 20 astetta lämmintä? Mutta kaunista oli, ilma oli varjopaikoissa raikasta hengittää ja kun pääsimme hieman kauemmaksi ihmisten täyttämästä tekoaltaan ympäristöstä, saimme syödä vähäisiä eväitämme täydessä hiljaisuudessa. Olimme ajatelleet lounastavamme jossain juna-aseman seudun ravintoloista, mutta ne olivat täynnä ja meno kaoottinen, joten omien eväiden oli riitettävä.

CollserolaCollserolaCollserola

 

Tekoaltaalla oli tosiaan porukkaa, vaikka sainkin muut ulkoilijat aika hyvin rajattua kuvien ulkopuolelle. Siellä oli ainakin kolme isoa seuruetta, olisivatko olleet language exchange -ryhmiä kielten sekamelskasta päätellen, sekä valtavasti perheitä ja koiranulkoiluttajia. Allas, tai pitäisikö tuota kutsua lammeksi, on pieni, eikä mitenkään ihmeellinen, mutta katseltavaa riitti kilpikonnissa ja vesilinnuissa. Collserola on kaunis.

CollserolaCollserolaCollserola

 

Collserolassa on paljon villisikoja ja niiden jälkiä näkyi nytkin metsässä. Samppa käy usein pyöräilemässä näillä poluilla pimeän aikaan, otsalampun valossa, ja kuulemma villisikoja näkyy ihan joka kerta. Lupasimme lapsille, että menemme joku viikonloppu pimeän laskeuduttua pienelle retkelle taskulamppujen kanssa kokeilemaan, josko mekin näkisimme possuja. Villisiat saattavat olla agressiivisia, mutta olisihan se seikkailu olla pimeän aikaan ihan vaikka parkkipaikallakin, aivan auton lähellä.

Tältä näytti siis meidän perheen isänpäivänä 2015 Barcelonan liepeillä. Isänpäivää vietimme perinteikkäästi ilman suuria juhlallisuuksia. Aamulla lapset herättivät iskän laulamalla ja iskällä ei ollut hajuakaan, että miksi hänelle lauletaan. Lahjaksi sankari sai Indiana Jones -boksin, luvassa on siis isä-lapsi-laatuaikaa telkkarin ääressä. Parasta on se!

Collserola

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

 

 

44 thoughts on “Ruskaretki lähimetsään – Serra de Collserola

    1. Villieläinten näkeminen luonnossa kruunaa kyllä reissun kuin reissun, mutta arkojahan nuo ovat ja harvemmin niitä päiväsaikaan näkee. Tuokin on niin suosittua retkeilyaluetta, että on varmasti parempi, että villisiat pysyvät visusti piilossa 🙂

    1. Tälle vuodelle kyllä, toisina vuosina on ollut värikkäämpää. Ehkä Pyreneillä on enemmän väriä, sinne kun en ole aikoihin päässyt.

  1. Kiitos auringon tuomisesta tähän kotisohvalle!<3 Meillä on niin pimeää jo neljän-viiden aikaan, ettei metsään viitsi lähteä kompuroimaan, kuin ehkä viikonloppuna. Aikamoista lillua on polut paikoittain, kun kohta on viikon ollut sateisen harmaata. Ehkäpä se väriloistokin sieltä teille vielä tulee, kun lämpötilat alkavat laskea.:)

  2. Kaunista! Mun mielestä taas ruskan pitäisi juuri nyt olla parhaimmillaan kun yöt ovat viileät ja päivät lämpimät. Meillä päin on jossain kasveissa ollut ihan tulipunaiset lehdet, mutta kun paljon mäntypuita niin aika vihreävoittosta 🙂

    Mies just tänään sanoi, ettei uskalla enää pimeässä meidän vuorilla juosta kun villisikoja on niin pirusti. Joka kerta on törmännyt laumaan ja ne ovat röhkineet polun molemmin puolin varoitusääniä. Koiria taas ei voi pitää mukana kun eivät pysy miehen vauhdissa. Omalla kotitiellä ollaan törmätty pariin laumaan, isoja possuja ollut.

    1. Me käytiin eilen taskulamppujen kanssa ”villisikajahdissa”. Nähtiin tuoreita jälkiä ja kuultiin ryminää, mutta mitään ei nähty. Jännää oli silti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.