Kevättä rinnassa! On se kyllä ihmeellinen tuo kevätaurinko, kuinka se saakaan energiat jylläämään. Olen saanut itseni aamulenkeille, olen pessyt ikkunat ja parvekkeen ja touhunnut vaikka mitä – halleluja!

Ulos tekee koko ajan mieli, ja viime sunnuntaina teimmekin ex tempore päiväretken ihan tuohon Barcelonan kylkeen, Serralada de Marinan kukkuloille. Vaikka Barcelonassa ei kaupungin alueella valtavasti viheralueita olekaan, on kaupungin ympärillä paljon metsää ja luonnonrauhaa, ja sitä mekin lähdimme nyt aurinkoisena kevätsunnuntaina hakemaan. Ajoimme kotiovelta alle puoli tuntia ja löysimme itsemme kesään heräilevän luonnon keskeltä, hienojen maisemien ympäröimänä.

 

Pari yötä aiemmin Barcelonaa oli piiskannut ennätysrankka vesisade ja jälkiä siitä näkyi vielä poluilla. Sadevesi oli tehnyt syviä uomia metsäpoluille ja autotielle oli vierähdellyt kiviä rinteistä. Nopeasti tuollainen kuiva maa kuitenkin imaisee itseensä kaiken ylimääräisen veden ja maa oli yllättävän kuiva kävellä. Ja luonto viheriöi, ötökät pörisivät ja linnut sirkuttivat. Kevät!

 

Tänä keväänä olen kärsinyt normaalia enemmän siitepölyallergiasta ja nytkin hieman pärskytti. Ihan joka puolella kukki jotain ja ilmassa leijaili siitepölyä. Onni on allergialääke! Mutta metsä tuoksui hyvälle ja raikkaalle, eikä ne pienet aivastelut siinä paljon haitanneet.

 

Kohteena meillä oli tällä päiväretkellä vanhan kylän rauniot. Voisi sanoa, että taas, kävimmehän me ihan vähän aikaa sitten tässä samassa metsässä toisen vanhan iberialaisen kylän raunioilla (tämä postaus). Nyt kävimme kiipeilemässä Turó de les Maleses -nimisen huipun päältä löytyvän, ilmeisesti vuonna 219 ennen ajanlaskun alkua hylätyn kylän raunioilla. Raunioilla on muutamia opastauluja, joissa kerrotaan kylän menneestä elämästä, ja maisemat on täältä hienot pitkälle sisämaahan. Tibidabon huvipuistokin näkyy.

 

Kuulostan varsinaiselta vuoden äidiltä, mutta minusta on ihanaa, kun lapset eivät enää lähde kaikille retkille mukaan. Saan keskittyä omaan olemiseeni ja kävelemiseeni, eikä minun tarvitse tsempata eikä houkutella muita koko ajan. Olimme tälläkin retkellä ihan kahdestaan Sampan kanssa, ja melkeinpä parasta koko retkessä oli se, että saimme syödä lasten herkkusuklaita ihan rauhassa, paljon. Mukana oli myös teetä termarissa sekä tietysti suomalaiset kuksat.

 

Meillä on tänään juhlapäivä, sillä olemme olleet tällä matkalla nyt tasan 15 vuotta, kippis sille (ja niitä kuluneita vuosia muistelin viimeksi vuosi sitten). En olisi silloin Suomesta pois lähtiessä todellakaan uskonut, että minusta tulee vielä joskus näin innokas retkeilijä ja luontohullu, mutta niin vaan on päässyt käymään. Viime aikoina en olekaan kirjoitellut juuri mitään Barcelonasta, koska viikonloppuisin houkuttelee tuo lähiluonto, mutta ehkäpä tässä jossain vaiheessa innostun taas tästä Barcelonan tarjonnasta. Ja sitä tarjontaa piisaa, mitä pidemmälle kevättä pääsemme. Koko ajan on jotain festaria ja happeningia plus tietenkin rantaelämä ja muu. Huh, ei lopu tekeminen, ja hyvä niin, sillä sehän tarkoittaa, että kesä tulee nopeasti!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).