Tämän taistelun olen ilmeisesti hävinnyt. Olen yrittänyt viimeiset 13 vuotta ylläpitää lasteni suomen kielen taitoa, olen lukenut satoja ellen tuhansia tunteja ääneen, laulanut ja lallatellut, yrittänyt kannustaa kirjoittamaan suomeksi, korjannut aina toistuvia samoja virheitä (esimerkiksi caer on suomeksi sekä pudota että kaatua, mutta puusta ei kaaduta eikä juostessa pudota…) ja mielestäni onnistunut missiossani erinomaisesti. Kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana, vuoden, jolloin meidänkin esiteinit saivat älylaitteet ja pääsyn Youtuben video-tutoriaaleihin ja Netflixiin, lasten kielitaito on ottanut kovasti takapakkia. Englanti on vahvistunut huimasti, mutta suomi on kärsinyt.
Inspiraation tähän postaukseen sain, kun Facebook muistutti kahdeksan vuoden takaisesta päivityksestäni. ”L:n kommentti kotiinpaluusta: ”Ruoho on täällä kovin mehevää. Vuohet voivat laukata niityillä.” Pitäisiköhän meidän vähentää kirjojen lukemista ja paneutua normaaliin puhekieleen…”. Luin vielä tuolloin joka ilta lapsille iltasadun ja muutenkin kirjoja ja se kuului lasten sanavarastossa, joka oli laaja ja rikas. Valitsin ne ohjelmat, joita he katsoivat ja laulut, joita kuunneltiin. Leikimme kielellä ja suomen hassuilla sanoilla. Etenkin Astrid Lindgrenin kirjat kuuluivat sanavarastossa, kuten toinen FB-muisto muistutteli: ”L Ikeassa: ”Kenen riivatun idea tämä oli! Painukoon hemmetin kuuseen!” Kiitos Astrid Lindgren sanavaraston laajennuksesta!”
Kommentoin nyt tuota ensimmäistä muistoa näin: ”Voi noita aikoja! Nykyään meillä on ihan toisenlainen ongelma: muut kielet jyräävät suomen. S tuumasi yhtenä päivänä Stranger Thingsiä katsoessaan, että ”nyt on niin tenssi momentti, että mun nervit kräkkää”. Samoin tilattiin S:lle Luolakarhun klaani -kirja, siitä kun tuli meidän Ranskan lomalla puhetta ja itse sen luin tuon ikäisenä, ja hän halusi sen ehdottomasti englanniksi, koska se on kuulemma helpointa lukea. Enpä minä enää voi sitä suomen heikentymistä estää mitenkään…”.
Enkä voikaan. En keksi kuinka voisin ylläpitää teinien suomen kieltä, he kun valitsevat itse, mitä netistä katsovat ja millä kielellä. Meidän tytöt ovat natiivitasoisia neljällä kielellä ja on luonnollista, että se kieli, jota vain kotona puhutaan, jää auttamatta jossain vaiheessa pienempään rooliin. Leffat ja sarjat tytöt haluavat aina katsoa alkuperäiskielellä, oli se mikä tahansa, ja kaikki parhaimmat vloggarit ja muut puhuvat kuulemma englantia. Kavereiden kanssa puhutaan katalaania tai espanjaa, suosikkimusiikkia on listahitit englanniksi.
Kotona meillä tosiaan puhutaan vain suomea. Kesällä tytöt menevät todennäköisesti taas Suomeen pariksi viikoksi kielikylpyilemään. Olen yrittänyt saada tyttöjä kirjoittamaan edes jotain suomeksi, ja joskus he ovat jopa kirjoittaneet postauksia, joista näkee aika hyvin heidän suomen kielen tasonsa (Mallorca lapsen silmin, Luokkaretki Llandudnoon). Siinä taitavat olla minun tämänhetkiset keinoni kielen ylläpitoon…
Monikielisyys kiinnostaa minua ihan älyttömästi ja olen lukenut valtavasti aiheeseen liittyviä artikkeleja. Netistä löytyy paljon vinkkejä, kuinka pitää pienten lasten kielitaitoa yllä ja kuinka itse olla unohtamatta suomen kielen saloja, mutta vielä en ole törmännyt sellaisiin vinkkeihin, joilla saisi nuoret kiinnostumaan suomen kielen ylläpitämisestä. Suurella kiitollisuudella otan kaikki vinkit vastaan!
Ja miksi koen niin tärkeäksi, että lapset puhuvat ja kirjoittavat hyvää suomea? No se on heidän äidinkielensä, kaunis ja harvinainen kieli, jolla he kommunikoivat koko sukunsa kanssa. On mahtavaa, että he osaavat jo nyt useita kieliä ja todennäköisesti vanhempina opettelevat vielä lisää, mutta minusta on hyvin tärkeää, että se meidän perheen yhteinen kieli on se vahvin. Toivon, että suomi pysyy lasteni tunnekielenä, sellaisena, jolla on helpointa ilmaista itseään, mutta en voi siihen tietenkään pakottaa. Kannustaa haluaisin, mutta miten?
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
hyvä kirjoitus ja tärkeä aihe! Itse en osaa kovin hyvin auttaa, sillä meillä vanhin on vasta 11 -vuotias ja aloin kyllä huomaamaan, että suomen kielen merkitys arjessa alkoi vähentyä hänelle. Nyt Suomeen muutettuamme toki asia kääntyi päälaelleen ja mietin, miten saan hänen saksan kielensä säilytettyä ja mielellään eteenpäinkin kehittymään täysin suomenkielisessä ympäristössä. (tästä syystä hän saa melko rajoituksetta soitella watsapp-puheluita iltaisin parhaalle kaverilleen saksaan) Mutta siis piti kirjoittaa, että saimme lastemme kohdalla suomen kielen säilytettyä hyvällä tasolla viiden Saksassa asutun vuoden aikana. Aloin kyllä huomaamaan esikoisen kohdalla juuri vaikka noista you Tube -videoista, että ne katseltiin aina vain saksaksi ja luki mieluummin kirjatkin saksaksi. Suomen kieltä pidettiin yllä puhumalla suomea kotona ja lisäksi välillä esikoinen luki suomalaisia kirjoja (mutta oli vaikea löytää mieleistä luettavaa suomeksi!) ja sitten hänellä oli ulkosuomalainen kirjekaveri, jolle kirjoitteli. Me emme tehneet mitään Kulkuria eikä oikeastaan mitään suomen kielen kielioppi- tms harjoituksia esikoisen kanssa. (Huomenna menen ekaa kertaa keskustelemaan uuden opettajan kanssa ja saan kuulla totuuden esikoisen suomen kielen tasosta verrattuna suomalaisiin ikätovereihinsa!) Kaksi nuorempaa kävi säännöllisesti suomi-koulussa. Uskoisin, että teinien kohdalla toimii parhaiten mieluinen suomenkielinen kaveri, jonka kanssa joutuu käyttämään kieltä ja suomenkielisten kirjojen lukemiseen kannustaminen. Ehkä löytyisi joku hyvä suomalainen tubettaja, jota nuori voisi seurata. Teillä on kyllä jo niin monta kieltä, että voi olla haastavaa löytää niille kaikille aikaa kehittymiseen. toisaalta suomen kielen pohja on taatusti niin hyvä, että se varmasti vahvistuu ja nousee pinnalle aina tarvittaessa. Onhan sitä paitsi Suomessakin asuvilla suomalaisilla nuorilla todella valtavia eroja sanavarastossaan.
Mielenkiintoista nähdä, alkaako teidän lapsilla saksa ruostua nopeasti Suomessa asuessa, toivottavasti ei! Meillä englanti on alkanut vallata tilaa muilta kieliltä, ja etenkin nuorempi lapsi käyttää tosi paljon englanninkielisiä sanoja suomea puhuessaan. En juurikaan kuule heidän puhuvan espanjaa ja katalaania ja aionkin seuraavassa tapaamisessa opettajan kanssa kysyä, että onko hän huomannut samaa.
Juu ei ole varmastikaan helppoa etenkään teinien kohdalla. Vaan on se kyllä aikamoinen rikkaus että osaa jo tuossa iässä neljää kieltä erinomaisesti!
Hei yritän tässä etsiä blogistasi sitä juttua siitä seikkailupuistosta, missähän se oli? Ajattelin että siellä olisi kiva käydä ensi kuussa tyttöjen kanssa jos ei nyt ihan mutkien takana ole. Pääseekö julkisilla näppärästi?
Hmm, me ollaan käyty aika monessa seikkailupuistossa, mutta ainakin tästä olen kirjoittanut: http://www.anskubcn.com/pyssyja-koysia-ja-segwayta/. Myös Campdevànolin lähellä, 7 Gorgs -vesiputousten vieressä on seikkailupuisto ja myös miniatyyripuiston yhteydessä on yksi (http://www.anskubcn.com/kuvia-pienista-taloista-ja-linnoista/). En osaa sanoa julkisista, ehkä tuonne miniatyyripuistoon ainakin pääsee jollain. Ja tuo eka paikka ei ole kovin kaukana Barcelonasta :).