Kyllä oli tämä ulkosuomalainen ihmeissään Fuengirolassa. Tiesinhän minä, että Fuengirola, Fuge on suomalaisten, eikä pelkästään eläkeläisten suosiossa, mutta silti tuli yllätyksenä, kuinka paljon sitä suomea kuuli. Aitoja fuengiroleñoja ei kovin montaa tullut vastaan rantabulevardilla. Yritin etsiskellä tietoa, että kuinka paljon täällä asuu suomalaisia pysyvästi, mutta tieto vaihtelee eri sivustoilla. Tuhansia kuitenkin. Ja siihen päälle muut pohjoismaalaiset, saksalaiset, britit…

Kävimme siis parina päivänä pyörähtämässä Fuengirolassa, ihan katsomassa, että mistä tässä suomalaisten talvisin suosimassa kaupungissa on oikein kyse, meillä kun oli pari potentiaalista talviasukasta reissussa mukana, sekä myös syömässä/ostamassa suomalaista ruokaa.

Ihan ensimmäisenä silmiin osui Centro Finlandian ostoskeskuksen saunan kyltti. Viimeksi kävin saunassa heinäkuussa ja nytkin se jäi väliin. Ensi kesänä taas pääsee pesemään koko vuoden pölyt iholta.

 

Suomalaisessa kirjakaupassa Hemingwayssa oli mukavasti kirjoja tarjolla, uutuuksiakin. Ja suomalaisia ilmaisjakelulehtiä oli myös. Hö, miksei Barcelonassa ole? Lukisin, jos olisi.

 

Thelman Pullapuodista sai karjalanpiirakkaa ja laskiaispullaa. Ostimme kotiinpaluupäivänä kasan karjalanpiirakoita kotiinkin, eikä haitannut, vaikka ne vähän muotoutuivat uudestaan matkalaukussa. Isosisko rakastaa karjalanpiirakoita ja taisi syödä viisi pelkästään tässä kahvilassa (kävimme tosin kahdesti) sekä suurimman osan kotiintuoduista. Minäkin sain gluteenitonta pullaa.

 

Söimme Suomiruokaa Uudessa Reflassa. Oikein oli makoisat lihapullat ja kanat, karpalolonkerokin maistui erinomaisen hyvältä näin kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Itse paikka, no, ehkä se olisi kaivannut hieman naisen käden lempeää kosketusta. Vaikutti enemmän pubilta kuin ravintolalta, ehkä se oli niin tarkoitettukin.

 

Ollapa Barcelonassakin suomalainen ruokakauppa! La Leonassa oli tarjolla kaikkea mitä Suomesta kaipaan, harmi kun laukut olivat jo ihan täynnä, eikä kotiin voinut ostaa muuta kuin vähän puurohiutaleita ja hammastahnaa. Ja karkkia.

 

Seurakuntakotikin Fuengirolassa on, ja koulu, ja onpa kampaajiakin. Itse asiassa yritin varata ajan suomalaiselle kampaajalle, mutta aikataulut eivät mätsänneet. Kasvattelen sitten trendikkäästi edelleen omaa väriäni esille, vastoin tahtoani. Barcelonaan pitäisi saada myös suomalainen kampaaja, tai ihan minkämaalainen tahansa, joka vaan osaa käsitellä tällaista hentoa haurasta skandihiusta eikä tunne pakottavaa tarvetta vaalentaa sitä keltaiseksi. Asiakaskuntaa kyllä riittäisi.

 

Ranta näytti ihan mukavalta, varmasti lämpimämpinä päivinä biitsi on ihan täynnä.

 

Samalla viikolla olisi ollut Pauli Hanhiniemi esiintymässä Fuengirolassa. Miksi, oi miksi en tiennyt sitä aiemmin! Ja Jopekin näytti olevan keikalla samalla viikolla.

Juttelimme kotimatkalla Fugesta ja sen antamista ensivaikutelmista näin lyhyen piipahduksen perusteella. Minua jäi hiukan harmittamaan, että käymämme suomalaiset kuppilat ja ravintolat olivat hieman nukkavieruja eivätkä antaneet Suomesta kovin tyylikästä kuvaa. Vähän oli sellaista huoltoaseman baari -tunnelmaa ilmassa. Itse en veisi ulkomaalaisia ystäviäni näihin paikkoihin esitelläkseni suomalaisuutta, vaikka hyvää pullaa ja pottumuusia olisikin tarjolla. Olisikohan siellä ollut joku siistimpikin paikka jossain, en tiedä.

 

Fuengirola oli kuitenkin kivempi paikka mitä odotimme. Seurasin parisen vuotta sitten tullutta Fuengirola -tv-sarjaa, ja sen perusteella odotin jotain erilaista. Ihan tavallinen espanjalainen kaupunkihan tämä oli, pitkä rantaviiva ja puistojakin näytti olevan. Ymmärrän hyvin, miksi monet suomalaiset tulevat tänne kylmää talvea pakoon, mukavahan se on olla omiensa joukossa, varsinkaan jos ei paikallista kieltä osaa. Itse en osaa kaivata suomalaisyhteisöä ja asun mielelläni omissa oloissani, mutta varmasti monelle tällainen elely sopii oikein hyvin.

En oikein osaa kuvailla fiiliksiäni, ehkä muut ulkosuomalaiset ymmärtävät. Sen, miten oudolta tuntuu yhtäkkiä nähdä suomenkielisiä tekstejä ympärillä, kun kaupanmyyjät moikkaavat suomeksi, kun vastaantulijat ymmärtävät mitä sanon. Lapsia piti hyssytellä, etteivät kailota ihan mitä mieleen juolahtaa, he kun ovat tottuneet, että suomeksi voi sanoa melkeinpä mitä vaan, muut kun eivät kuitenkaan ymmärrä. Itselläkin välillä unohtuu sanojen varominen…

Onkohan vastaavia paikkoja muualla maailmalla, tällaisia pikku-Suomia? Ehkä Ruotsissa jossain?

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).