Syyskuinen päiväretki Pyreneille, 120 kilometrin päähän lämpimästä Barcelonasta. Toiveissa auringonpaistetta, kauniita maisemia, hieman ehkä alkavaa ruskaa sekä murmeleita ja vuorikauriita. Mukana piknik-viltti, jonka levittäisimme niityn reunaan ja jonka päällä mahtuisi syömään kotona tehdyt bocadillot ja juomaan teet termarista. Mikä voisi mennä pieleen?
No, esimerkiksi se, että edellisyönä oli satanut lumet alas asti ja meidän reittimme oli lumen peitossa! Aamupäivän auringossa sulanut lumi teki polun metsäosuudet mutakylvyksi, johon oman arominsa antoi tuore lehmänpaska. Polkua oli mahdotonta nähdä lumen alta puuttomalla alueella, ja yhden retkeläisen kengät kastuivat läpimäriksi ensimmäisen sadan metrin matkalla. Korkeimpien vuorten takaa lähti vyörymään mustat pilvet, joiden alle emme halunneet jäädä. Mutta muuten oli ihan kivaa!
Tarkoituksemme oli kiertää Planolesin kylän lähellä oleva helppo, noin neljän kilometrin mittainen reitti, jolla on mahdollista nimensä mukaisesti nähdä murmeleita ja vuorikauriita (La Ruta de l’Isard i de les Marmotes). Emme nähneet, sillä jouduimme typistämään reittiä huomattavasti, mutta murmeleiden viheltelyä kyllä kuultiin, eli kyllä niitä täällä on. Tänne tullaan varmasti toistekin, mutta enpä tiedä ehdimmekö enää tälle syksylle. Tuleeko talvi etuajassa? Ehkä ensi kesänä sitten paremmalla onnella.
Villejä eläimiä emme siis nähneet paria liitelevää kotkaa lukuunottamatta, mutta vapaana laiduntavia lehmiä senkin edestä. Vähän väliä pusikoissa rytisi ja sieltä pilkisti lehmän pää. Kantturat eivät välittäneet meistä värikkäissä vaatteissa kulkevista retkeilijöistä, ovat varmaan tottuneet. Vasikoitakin näkyi.
Tiesimme toki aamulla kotoa lähtiessämme, että vuorenhuiput ovat jo Pyreneillä valkoiset, mutta en olisi ikinä arvanneet, että lunta olisi satanut näin alas. Tämä ei ole ihan normaalia syyskuulle, emmehän olleet edes puurajan yläpuolella. Tuskin lumet näin alhaalla vielä pysyvät, ne varmasti sulavat vielä moneen kertaan pois. Talvi yllätti kuitenkin ainakin meidän perheen innokkaimman hiihtelijän iloisesti: hiihtokaudesta saattaa tulla pitkä.
Meiltä jäi tosiaan perinteinen piknik tekemättä, mutta onneksi polun alkupään parkkipaikalla oli retkipöytiä, jotka olivat auringossa ehtineet kuivahtaa ja saimme siellä eväämme syötyä. Mistähän johtuu, että kuivakin leivänkannikka maistuu ulkona paremmalle? Meillä oli mukana myös teetä ja sitä varten kuksat.
Pikkuisen harmittaa, kun ne murmelit nyt jäi näkemättä, meillä kun oli kerrankin kiikaritkin mukana, mutta tulipahan oltua ulkona. Sää tuntui jostain syystä ihan keväiseltä, vaikka ollaankin syksyssä, ja ilma oli ihanan raikas ja jopa kirpsakka. Oli mukava päivä, ja hartaasti toivon, että ehtisimme vielä vuorille ennen talven tuloa ja että näkisin niitä murmeleita, ennen kuin ne menevät talvihorrokseen. Ei vielä ole talven aika, nautitaan nyt edes vähän syyskeleistä!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Heh 😀 Ihan tosiaan ei ole vielä talven aika edes Suomessa!! 😀 Toki se olisi ihanteellista, että lumi tulisi heti syksyn päätteeksi, eikä pimeää aikaa olisi ollenkaan, mutta ei tosiaan ihan vielä edes täällä. Mutta kuulostaa kyllä muuten ihanalta retkeltä, ja ehkä tuo lumi teki retkestä hieman muistettavamman 🙂
Juu, varmasti jää mieleen tämä meidän alkusyksyn luminen piknik :D. Haluaisin edes vähän nauttia syksyisistä säistä ennen talven tuloa, mutta niinköhän tässä pääsee mihinkään ruskaretkille ennen lumia…
Huh, johan on syksyinen fiilis kuvissa, en olisi ikinä uskonut Espanjaksi!😀 Mikä tuolla oikein oli lämpötila? Harmi, että murmeleita ei näkynyt, toivottavasti toisella kertaa sitten.
Lämpötila taisi olla kymmenen asteen kieppeillä, mutta aurinko lämmitti. Oli sellainen huhtikuinen sää 😀
Aivan uskomattoman aikainen lumipyry! Noinkin voi käydä, jotenkin sitä on siinä uskossa, että Pyreneilläkin olisi lämmintä suurimman osan vuotta. Eipä hätää, maisemat olivat kuitenkin uskomattoman kauniita.
Jäi ainakin tämä reissu mieleen! Hieman erilainen syysretki 😀
Voi ei, vuorilla sääjumalat ovat kyllä arvaamattomia! Kauniita maisemia ainakin saitte ihastella. Minulle on muuten käynyt vähän samalla tavalla Espanjan vuorilla, joskin loppukeväällä. Olin varautunut Sanabria-vuorille caprimittaisilla pellavahousuilla, koska kyllähän huhtikuun lopussa nyt on jo lämmintä (ja pah), mutta saimmekin sumun ja lumen lisäksi niskaamme kunnon räntäsateen. 😀 Tuosta on pari kuvaakin tullut aikoinaan laitettua: https://vidaestrada.wordpress.com/2014/06/07/espanjan-lumimyrskyinen-kevat/.
Hei käynpäs katsomassa!
Voi ei, tuo lumiukko! Näin pohjoisen ihmiselle ajatus ylipäätään lumesta Espanjassa on outo. Vuoristossa toki voi talvella hiihdellä, se mahtuu jakeluun minullakin, mutta lumi syyskuisella patikkapolulla on jotenkin uskomattoman absurdia. 🙂
No eikö :D. Ennen kuvittelin, että Espanja on pelkkää palmua ja sangriaa, mutta tutummaksi minulle on tullut vuoret ja lumiset huiput.
Olipas tavallaan huono tuuri lumen suhteen, kun patikasta ei tullutkaan aurinkoista eväidensyöntiretkeä! 😀 Lumi saa toisaalta vuoret näyttämään jylhemmiltä. Minulle kävi vähän samoin Kanadassa vuosi sitten elokuussa. Hellesäätä seurasi yhtäkkinen räntämyrsky vuorilla, ja lämpimäräksi kastuneissa kamoissa värjöttelyä kaksi päivää, telttailemassa kun oltiin. No, toisaalta Kanadassa edes loppukesän lumimyräkkä nyt ei ehkä ole yhtä yllättävä kuin Espanjassa! No, ehkä ennätätte vielä lumettomallekin retkelle vielä tänä syksynä…?
Joo, vuorilla ei koskaan voi tietää säästä. Muutaman kerran on ihan tavallisena laskettelupäivänäkin yhtäkkiä puskeneet hirveät pilvet peittämään näkyvyyden ja on saanut kyllä aika kiireellä laskea alas, ettei eksy. Luonnon voimat <3
Vitsi miten upeita maisemia Pyreneillä! Meidänkin oli tarkoitus lähteä sinne Madridista pienelle vaellukselle, mutta se jäi kuitenkin toteuttamatta 🙁 Jännä että siellä oli nyt jo näin viileää!
Todellakin lumet tuli yllättävän aikaisin. Nämä lumet on jo varmasti sulaneet, mutta eiköhän huiput ole vielä valkoiset.
Aikamoista, lunta syyskuussa. Miten korkealla reittinne kulki?
Minäkin haaveilen vielä murmeleiden näkemisestä. Jostain syystä niitä ei ole kovin montaa sattunut eteen, vaikka vuorilla onkin tullut kuljettua.
Polun lähtö oli noin 1600-1700 metrissä, eikä nousua ollut paljon. Barcelonassa oli tuolloin pitkästi päälle 20 astetta lämmintä ja kyllä tuli lumi yllätyksenä 🙂