Ciao, ensimmäinen postaus Italiasta! Ja heti aluksi haluan jakaa kanssanne tämän uskomattoman ihanan ravintolan, jossa kävimme eräänä iltana.
En tiennyt yhtään, mihin olimme menossa, kun lähdimme ajelemaan hotelliltamme, ja perheenpää vain myhäili salaperäisenä ja yritti keksiä mitä älyttömämpiä vaihtoehtoja illalliskohteeksemme. Ainoa vinkki oli, että ihan tavallisissa lomavaatteissa voi mennä, kunhan vaan pahimmat hiekat ravistelee pois ja vähän merisuolan sotkemia hiuksia kampaa. Ajoimme täältä Pescarasta vajaan tunnin rantatietä etelän suuntaan ja olin aika varma, että menemme johonkin kalaravintolaan. Ja niinpä menimmekin, mutta en osannut kuvitellakaan, kuinka siistiin!
Muistatteko, kun helmikuussa uhosin saaneeni elämäni parhaan kala-aterian Portugalin Nazaréssa? Nyt taisi tämä mennä ohi tuosta loistavasta lounaasta. Puitteet ja yllätysmomentti vaikuttivat varmasti siihen, että olin aivan myyty ruoan suhteen, mutta uskallan väittää, että kaikki asiakkaat olivat tyytyväisiä ruoan laatuun. Tuoretta (kaikki samana tai edellisenä päivänä pyydystettyä), simppeliä ja maukasta, mmm. Ja aito merellinen miljöö siihen mukaan niin jo passaa.
Olimme siis Trabocco Pesce Palombossa, Fossacesian kylässä, vajaan 60 kilometrin päässä Pescarasta. Onni on paikalliset tuttavat, jotka osaavat antaa vinkkejä mitä hienoimpiin ja piilotetuimpiin helmiin!
Trabocco tarkoittaa eräänlaista kalastuslaituria, jolle kuljetaan kapeaa siltaa pitkin. Meille kerrottiin, että trabocco on tälle alueelle pesiytynyt yhden ihmisen toimesta, joka kuulemma satakunta vuotta sitten rakensi kymmenkunta parinkymmenen kilometrin matkalle. Wikipedia taas väittää, että foinikialaiset ovat antaneet idean näille, tiedä häntä.
Traboccoja on edelleen jäljellä, tosin todennäköisesti moneen kertaan uudelleenrakennettuina ja huollettuina ja pääosin muunnettuina ravintoloiksi. Aikoinaan, laiturin ollessa aktiivisessa käytössä, silta oli hyvin kapea ja vaarallinenkin, mutta nyt se on varustettu hyvin verkoilla, jotta ravintolan asiakkaat eivät putoa mereen kalojen ruoaksi. Tämäkin trabocco on moneen kertaan korjattu ja lähes uudelleen rakennettu, mutta aina perinteitä kunnioittaen. Ravintoloina toimivat traboccot ovat auki kesäkautena, noin toukokuun alusta lokakuulle.
Missään vaiheessa emme saaneet nähtäväksemme ruokalistaa, vaan menu oli kaikille sama. Minulla ei ole siis mitään tietoa, mitä merenelävää söin, mutta eipä se toisaalta niin paljon kiinnostanutkaan, että olisin kysynyt, hyvää oli muutenkin. Kysyminen olisi ollut kuitenkin helppoa, sillä ystävällinen tarjoilijatyttö yritti parhaansa mukaan puhua englantia, tuttavamme oli myös paikanpäällä ja lisäksi omistaja Bruno kävi pöydässämme rupattelemassa.
Alkupaloja oli sen seitsemää sorttiä, kirjaimellisesti. Niihin kuului ainakin uskomattoman hyvät friteeratut pikkukalat (minulle tietysti gluteenittomina. Tässä vinkki Posiolle, josta saa friteerattuja muikkuja: tehkääpä niitä myös gluteenittomina!), kalapullia, filettä, mustekalaa ja mitä kaikkea. Alkupalojen jälkeen olin jo melkoisen täynnä ja sitten tuli tarjolle merelliset pasta-annokset. Sekään ei riittänyt, vaan vielä piti löytyä tilaa pääruoalle eli kalalle ja perunalle. Ei löytynyt, mutta maistelin. Ai niin ja toki jälkiruoka eli melonit ja leivokset piti myös maistaa. Aika täysi olo!
Meille kerrottiin, että yleensä asiakkaat ovat italialaisia, mutta viime aikoina myös ulkomaalaiset ovat löytäneet ravintolan. Mm. ranskalainen isonenä Gérard Depardieu on käynyt täällä ja vierailusta oli muistona kuvia seinällä.
Ravintola oli luonnollisesti sisustettu merelliseen henkeen. Laituri keikkui jännästi isompien aaltojen mukana ja kostea merituuli hönkäili sisälle, seiniähän täällä ei olekaan. Osa lattiaa on lasia ja sen läpi pystyy tiirailemaan kalojen touhuja. Ihan sillaltakin niitä näki mukavasti.
Ehdimme näkemään auringonlaskun ja lähtiessämme oli jo aivan pimeää. Ravintola näytti kauniilta yövalaistuksessa ja ihmiset jäivätkin ”kannelle” katselemaan rannan kylien valoja.
Trabocco Pesce Palombo on hieman hankala löytää, mutta GPS auttaa. Parkkipaikalle kääntyy hyvin pieni tie, jonka helposti ohittaa, tai ainakin kaltaisemme tollot onnistuivat ohittamaan sen peräti kahdesti. Osoite ravintolaan on S.S 16 Adriatica, Fossacesia. Todella hieno paikka!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Vau minkä paikan löysitte! Ihan vesi herahti kielelle kuvia katsellessa ja tarinaa lukiessa 🙂
Nyt ollaan jo kotona ja todella arkisen ruoan parissa, sillä tarkoitus olisi syödä kaapit tyhjäksi, ennen kuin lähden lasten kanssa Suomeen. Herra saa olla ulkoruokinnalla, sillä kaapeista ei tule löytymään muuta kuin mausteita ja ehkä jauhoja :). Pian Suomen herkkujen kimppuun, nam!
No nyt on sellaista helmee, että melkein tekisi vartavasten mieli lähteä käymään! Aivan ihanan näköinen paikka, ja tykkään tosi paljon ravintoloista joissa ei ole ruokalistoja ollenkaan, tai on vain yksi vaihtoehto. Kurkkasin mitä TripAdvisorissa oli tuosta sanottu, paljon positiivista mutta myös muutama tyytymätön oli sitä mieltä, että tasoon nähden kallis. Oliko? 🙂
No ruokahan on yksinkertaista, kalaa ja lisukkeita, mutta mun mielestä se juuri teki siitä niin hyvää, kun kaikki oli kuitenkin tuoretta. Meidän loppulasku neljältä oli 130 euroa ja siihen kuului viiniä niin paljon kuin olisi halunnut ja lisäksi vielä roviollinen leivoksia kotiinviemisiksi (blondi pikkutyttö sai PALJON huomiota reissussa ;)). Minusta erittäin sopuhintainen kokemukseen nähden! Ehkä sellaiselle, joka odotti euron pitsoja (joita mekin söimme monena päivän), paikka on kallis, mutta minusta ei 🙂
Näyttää aivan mahtavalta paikalta, ihana tuo valaistu kävelysilta! Upeaa, että löysitte tuollaisen helmen. Tuosta paikasta ei varmasti puutu tunnelmaa!
Itse emme olisi tätä paikkaa hoksanneet, mutta onneksi saimme vinkkiä paikalliselta :). Muutenkaan tuosta Abruzzon alueesta ei löydy hirveästi tietoa muilla kielillä kuin italialla, mikä on sääli, sillä alueella on monenlaista maisemaa vuorista rantaan. Yllätyin positiivisesti!
No nyt on tunnelmallinen paikka! Tuo on mielestäni paljon upeammat puitteet, kuin joku hienostoravintola. Tuo nimenomaan on hieno ravintolakokemus!
Aivan samaa mieltä!
Ihanat kuvat ja ympäristö! Italialaisessa ruoassa on se hyvä juttu, että aina sitä syödessä tuntuu oppivan myös jotain uutta Italiasta ja sen kulttuurista, kuten nyt tämän Trabocco-termin – etsiydyn ehdottomasti laituriravintolaan kunhan seuraavan kerran Italiaan pääsen!
Paras italialaiseen ruokaan liittyvä yllätys minulle oli se, kun menimme italialaisten ystävien kanssa piknikille. Kaivoin polleana esille suuret herkut eli karjalanpiirakat maistiaisiksi – ja italialainen ystäväni kaivoi lähes samanlaiset piiraat tarjolle! Ovat kuulemma jonkun alueen erikoisuus. Ainoa ero taisi olla muoto (Suomessa soikea, Italiassa pyöreä) ja pohjataikina. Hassua!
Oh ihanaa!
Siis tekeekö ne ihan gluteenittomia friteerattuja juttujakin? Pyynnöstä erikseen vai onko ne ihan valmiiksi niin? Olen todella hämmästynyt! Toisaalta, tämä Australia on kyllä opettanut sen että ihan kummallisissa paikoissa sitä törmääkin näihin gluteenitonta tarjoaviin helmiin.
Nämä pienet, pikuiset, paikat on yleensä niitä parhaita. Kroatian kalastajakylissä tuli törmättyä näihin useasti, ja vaikken suuren suuri kalaruoan ystävä olekaan, varsinkaan äyriäisten, parhaat risoto – niin, äyriäisistä – on tullut syötyä niissä. 🙂
Joo-o, friteerattuja pikkukaloja sain gluteenittomina, ensimmäistä kertaa elämässäni! Vähän pelkäsin, että ne on paistettu samassa öljyssä kuin normit, mutta ei minulle tullut oireita, eli kai ne oli ok. Ihania!! Italiassa oli muutenkin helppo oli keliaakikkona, ainoastaan viimeisen päivän lounas Roomassa pilasi vaikutelman, ja nyt sitten seuraavat pari viikkoa tulenkin kärsimään oireista. Vähän ottaa päähän, mutta minkäs enää teen :/
Ihanista ihanin paikka! Paljon siistimpi kuin joku isolla rahalla rakennettu viiden tähden ravintola. Voi veisipä joku minutkin joskus johonkin tällaiseen paikkaan 8). Ja juu, ei kyllä pahan hintaista! Tällaiset kokemukset jäävät mieleen pitkäksi aikaa.
Kyllä tämä jäi mieleen, ihan sen tunnelmankin takia! Armas mieheni harvoin järjestää yllätyksiä ja kyllä hän nyt sai paljon kiitosta ja kehuja 😀
Aah, kuinka hienon näköinen paikka. Jännä miten sanaa hieno, voi muuten käyttää tällaiseen, ja sitten viimeisen päälle tuunattuun ravintolaan : D
Tuo trabocco hymm.. tai mikä se nyt olikaan, siis se siltaviritys, voisi olla minulle kauhistus. Laiturit ovat kohdallani aina haastavia, mutta ehkäpä tuon uskaltaisi kulkea hyvän ruuan houkuttelemana. Takaisinpäin tullessa viini olisi jo varmaan tasoittanut pahimmät pelot.
Se silta oli itse asiassa tukevampi kuin itse ravintola, joka vähän keinahteli, vaikka aallot eivät edes olleet isoja :). Vai olikohan se viini, joka keikutti, hmmm….
Todellakin helmi! Aivan mielettömän upea paikka, paljon enemmän kuin pelkkä ravintola. Tollaisesta vois jo maksaaki vähä enemmän?.
Olen nähnyt vastaavan näköisiä virityksiä kuvissa jostain Aasiasta, mutta se, että ihan Euroopassakin on tämmösiä, tuli minulle yllätyksenä. Hieno idea ottaa käyttöön noita vanhoja rakennelmia, jotka varmaan muuten hajoaisivat ja katoaisivat.
Vau, miten ihana, romanttinen paikka! Hitsin vitsi kun mulla vähän tökkii noi merenelävät, pitäis varmaan vaan opetella syömään niitä. Tai ehkä tällaisessa paikassa söisi mielellään ihan mitä vaan nenän eteen kannetaan! 😀
Kummasti niistä oppii tykkäämään, kun maistelee niitä hyvin valmistettuina. En olisi uskonut jonain päivänä himoitsevani mustekalaa lounaaksi, mutta niinkin on käynyt 🙂
Kivannäköinen miljöö! Selvästikin sitä menettää jollain alueella jotain, kun yrittää useimmiten jättää kalat ja muut merenelävät väliin 🙁
Mä olen opettelemalla opetellut nirsoilusta eroon ja syön nyt oikeastaan kaikkea, mitä minulle tarjoillaan (paitsi jäätävän ruokamyrkytyksen jälkeen en enää pysty syömään etanoita, hrrrr…)
Vau mikä paikka! Tuohan olisi juuri sopiva mun kalansyönnin harjoitteluun 🙂
Kyllä, ja varmasti tykkäisit 🙂
No nyt on kyllä paikka! Aivan ihana! Kyllä vain 60 kilsan ajelun arvoinen.
Kannatti ajella ja vähän matkalla eksyäkin 😉
On kyllä todella hurmaava! Meillä tosin ei mies syö lainkaan kalaa/mereneläviä, joten yhdessä tänne tuskin menisimme. Mutta erinomainen vinkki varmasti monelle muulle!
Oli ihana paikka, ja nyt voin vaan muistella tuota lämmintä iltaa täällä Suomen sateessa…
Vaikuttaa tosi kivalta paikalta! Pari pulloa viiniä ruuan kanssa, niin sitä olisi voinut jo kokeilumielessä testata pitääkö verkot jos niihin hyppää 😉 Miten oli, uskaltaako tuonne menne pienten lasten kanssa eli onko vaaraa pudota ravintolasta veteen vai tarviiko oikein kiipeillä nappulan että siinä onnistuu?
Oli ihan turvallinen mesta lasten kanssa. Vessa oli rakennettu mantereelle ja meidän lapset ravasivat siellä koko ajan ihan vaan sillan ylittämisen takia 🙂
Ai vitsit mikä paikka! Vaikka en kauheasti kalaruuan ystävä olekaan, niin tänne voisi kyllä tulla ihan jo vaan puitteiden vuoksi! 🙂
Ehdottomasti!
Hei. Ompa mahtava postaus. Huippuja kuvia. Oli varmasti mieletön makuelämys.
Ruoka todellakin oli loistavaa, nam!
Vau miten upean tunnelmallisen näköinen paikka! Tykkään muutenkin tuollaisista laiturien päässä olevista ravintoloista, meren ystävä kun olen. Jenkeissä on rantakaupungeissa usein Pier-ravintoloita, mutta ne ovat paljon kehittyneemmän näköisiä (löytyy mm. seinät). Tuossa näyttäisi olevan enemmän meininkiä!
Tämä oli hyyyyyvin yksinkertainen, ja tarkoituksella sellaiseksi jätetty. Erikoisesta ulkonäöstä huolimatta paikka oli tosi siisti ja selkeästi hyvin hoidettu.
Mä en nyt ehkä kestä, Italia ja ruokajutut on aina sellainen aihe että niitä tulee selattua ihan ajan kanssa. 😀 Italian ihanuus on että tuollaisia kivoja paikkoja löytyy tosi paljon, kunhan edes vähän tietää minne mennä ja mitä etsiä. Mä voin kuvitella että teidän Italian reissu oli aika jees 🙂
No se todellakin oli, ja vähän näyttäisi siltä, että uusi reissu Italiaan on ihan kulman takana 😉