Olin ajatellut kirjoittavani tänään pienen postauksen yhdestä Barcelonan keskustan kivasta ravintolasta, jossa kävin kaverin kanssa viikolla lounastamassa, mutta eilinen ravintolakokemus syvällä Penedèsin viinitilojen keskellä on nyt niin vahvasti mielen (ja kielen) päällä, että pakkohan se on kirjoittaa ulos, ennen kuin tunnelmat unohtuvat.
Teimme eilen viinitilakierroksen Espanjan ehkä tunnetuimman viinintuottajan Torresin tiluksilla, ja sen päätteeksi kävimme syömässä Torresin perheen omassa yksityisravintolassa, Mas Rabellissa. Sinne ei voi mennä ihan noin vaan, mutta pöydän voi yrittää varata Club Torresin nettisivujen kautta. Ravintolassa kestitään viinitilan vieraita, asiakkaita ja lehdistöä, mutta ravintolaa voi myös vuokrata yksityistilaisuuksiin. Tänään paikalla näkyi Torresin perheen jäseniä syömässä, mutta myös bussiryhmä amerikkalaisia turisteja sekä muita pienempiä seurueita.
Ennen lounasta kiertelimme oppaamme Katin kanssa hieman pihamaalla ja kävimme katsomassa ravintolan omia kukkoja ja kasvimaata. Ravintolan vieressä on melko suuri luomukasvimaa, joka pyrkii tuottamaan mahdollisimman paljon ravintolan käyttämistä raaka-aineista. Lähiruokaa siis parhaimmillaan, ja viinithän ravintolaan tulevat omilta pelloilta.
Pitääpä muistaa kertoa lapsille, että tässä osin 1300-luvulta peräisin olevassa maalaistalossa, jossa ravintola toimii, asui aikoinaan ihan oikea noita. Paikallinen alkemisti yritti valmistaa täällä kultaa, mutta onnistuiko hän siinä, sitä ei taida kukaan tietää. Ensi kerralla lapio mukaan ja etsimään!
Ravintolassa oli valoisan kesäinen tunnelma, vaikka ulkona olikin hieman harmaa lokakuinen keli. Valo tulvi ikkunoista ja valkoisissa rottinkituoleissa oli mukava istua. Valkoiset pöytäliinat ja tyylikäs esillepano virittivät tunnelmaan, joka kuitenkin oli kaukana jäykistelystä. Rento puheensorina täytti huoneen, ja oli mukava katsoa, kuinka viereinen pöytä täyttyi alle kymmenvuotiaista, joilla oli selvästi hauskaa, mutta jotka osasivat silti käyttäytyä kuten ravintolassa pitääkin käyttäytyä. Näki hyvin, että nämä tenavat olivat tottuneita ravintoloissa kävijöitä.
Ja voi pojat, kuinka olikaan maistuvaa ruokaa! Kokkina toimii El Bullissakin työskennellyt Sergi Millet ja harvoin olen syönyt näin tasaisen hyvää ateriaa. Meillä oli kiinteä ”Menu de la Masia”, joka alkoi koko pöydän kesken jaettavilla alkupaloilla ja jatkui kolmella pääruokavaihtoehdolla. Lähes kaikki tarjoilut kävivät myös keliaakikolle ja sain myös oman lämpimän leivän.
Valkosipuliset katkaravut olivat törkeän hyviä, samoin paahdetut kasvikset vuohenjuuston kanssa. Lisäksi oli mm. erilaisia katalaanimakkaroita tartar-kastikkeen tai perunasoseen kanssa sekä kinkkukroketteja, joita en itse voinut maistaa. Näyttivät maistuvan.
Pääruokaa oli kolmea eri vaihtoehtoa. Minun valitsemani possunposket perunamuusilla ja sienillä oli ihan täydellistä. Taisin vähän ahmia, vaikka vatsa oli jo täynnä alkupalojen ansiosta. Annokseeni sopi hyvin Prioratin alueelta tuleva lämpimänsävyinen Torres Salmos 2012. Pöytäkumppaneiden valitsemat kanaa riisillä ja kauden kasviksilla sekä grillattu turska Viña Esmeralda -kastikkeella näyttivät myös herkullisilta.
Kun muutimme Barcelonaan, minulla oli tapana tilata aina kuin mahdollista jälkiruoaksi klassikko eli Crema Catalana, paahdettu vanukas. Jossain vaiheessa kiintiö tuli täyteen, enkä enää juurikaan pidä tästä tuhdista, makeasta herkusta. Tämän ravintolan Crema Catalana oli kuitenkin poikkeus, koska kermaisen vanukkaan sijasta tämä oli ikäänkuin vaahtoa. Ihanaa! Kaverit ottivat suklaakakkua jäätelöllä.
Ruoan päätteeksi otimme vielä lasilliset Floralis Moscatelia sekä kahvit. Huh, kyllä olikin täysi olo!
Ravintolakokemus oli mieleenpainuva ja siihen vaikutti paljon aiemmin aamupäivällä tehty kierros ja maistelu viinitilalla. Kävely raittiissa ilmassa sai nälän kasvamaan ja kun vielä oli nähnyt, kuinka valtava työ viinin tekemisessä on, osasi todella arvostaa ruoan seuraksi valittuja viinejä. Sokerina pohjalla oli vielä se, että pääsimme lounaan jälkeen kurkistamaan ravintolan viinikellariin. Tovi olisi kulunut niitä juomia maistellen! Hieno päivä, josta pian lisää!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).
Ruoka! Viini! Priorat! Floralis! Priorat! Ihana postaus – hifistelijä kiittää 🙂 <3
Kaikkiin noihin sun huutomerkkijuttuihin: <3 . Etenkin kahteen Prioratiin 🙂
No voi eino että tuli Espanjan hinku päälle! Mä syön aina ku mahdollista Crema Catalanan!
Crema Catalana on kyllä namia, tai oli siihen asti, että vetelin sitä kaksin käsin 🙂
Aivan ihana tuo eka kuva! Voi että iski matkakuume. 😀 Näyttää kyl upealta, joskin mun makuun liian pelkistetyltä, tuo ravintola. Itselle tulis sellanen fiilis, että sotken tai en osaa muuten käyttäytyä paikan vaatimalla arvokkuudella. 😀
Eiii, ei ollut yhtään liian arvokas paikka, vaan tyylikäs, mutta rento. Mutta se on kyllä totta, että jossain fine dining paikassa kädet tärisee, kun koko ajan joutuu jännittämään, että kohta läikyttää jotain tai puhuu liian kovalla äänellä!
On hienoa, kun lapset osaavat käyttäytyä ravintolassa! Minulle olisi kyllä menneet viinit aivan hukkaan, kun en niitä lainkaan osaa arvostaa. Mutta osaan arvostaa hyviä ravintoloita. Niin, ja alkemistia.
Pitäisiköhän alkaa alkemistiksi, mielellään jossain viinipeltojen keskellä… Jotain uutta pitäisi saada tähän arkeen!
En ole vieläkään päässyt käymään viinitilalla, kokemus kuulostaa kyllä kaikin puolin upealta. Mua kiinnostaisi hirveästi nähdä, miten se viinintekoprosessi tapahtuu ja samalla olisi kiva päästä maistelemaan erilaisia viinejä. Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä, että ranskalaisia viinejä voittaneita ei ole, mutta olen viime aikoina yrittänyt antaa mahdollisuuden myös muiden maiden viineille 🙂
Kyllä hyviä viinejä löytyy muualtakin kuin Ranskasta :). Viinitilavierailut on tosi kivoja, ehdottomasti kannattaa mennä, jos mahdollisuus tulee!
Oi kuinka herkullisen näköisiä annoksia! Taatusti maistui! 🙂
Kyllä maistui, ei tarvinut illalla enää kokkailla 😉
Kiinnostus kaikkia viinitiloja kohtaan herää kyllä entisestään, kun niistä on päässyt nyt lähiaikoina aika paljonkin lukemaan. Noi annokset näyttää myös super herkullisilta. 🙂
Hei onko joku muukin postannut viinitilavierailusta?? Linkkejä tänne tulemaan 🙂
Siis niin mun paikka, tuolla täytyy ilman muuta päästä käymään!
Viinitiloilla on aina kiva käydä fiilistelemässä ja maistelemassa tilan antimia, nuo katkaravut näyttävät todella herkullisilta!
Piti heti katsoa handelin sivuilta onko Floralista saatavilla Suomesta ja löytyyhän sitä meidän kotikaupungin myymälästäkin, hintakaan (9,99 €) ei päätä huimaa! Torresin viinit ovat muuten tuttuja ja hyväksi todettuja.
Kiitos hyvästä vinkistä!
Torresin viinejä saa hyvin Suomesta, ainakin se käsitys minulla on. Torres oli ainoa katalonialainen viininimi, jonka tänne muuttaessa tiesin, ja se olikin ensimmäinen kohde, kun viinitilavierailun halusimme tehdä 🙂
Crema Catalanan maku on mullakin tuoreessa muistissa, siltä ei kai voi Barcelonassa ainakaan välttyä. Nam!
Onhan se sellainen klassikko, että sääli olisi jättää se Barcelonan lomalla kokeilematta!
Aivan mahtavaa! Hyvää viiniä ja taivaallista ruokaa ihanassa miljöössä = TÄYDELLISTÄ!
No eikö 😀
Ah, teillä on selvästi ollut ihana päivä! Mekin tultiin eilen viinitiloilta, Riojasta, ja tuli kyllä reissussa herkuteltua viinin lisäksi ihanilla espanjalaisilla ruoilla. Burgosissa nauttimani Crema Catalana ei tainnut kyllä vetää vertoja tolle sun vanukkaalle. Tykkäätkö muuten tästä espanjalaisesta riisipuurojälkkäristä (arroz con leche) ? Minä söin sitä joskus sata vuotta sitten Barcelonassa mutta edelleen se on näköjään espanjalaisten suosiossa, aina menu del dían jälkkärivaihtoehtona. Kylmää riisipuuroa, voi yöks…
Joskus olen ostanut kaupasta tuora arroz con lecheä, vähän niin kuin jugurtin korvikkeena. Ei ole kyllä suosikkiani, mutta ihan ok. Yksi ihan kamala ”herkku” täällä on mel i mato, semmoinen onko se nyt tuorejuustoa ja hunajaa yhdistävä jälkiruoka. Harvoin jää mulla jälkiruoat syömättä, mutta tuo jää!
Et mitenkään voisi lähettää mulle noita katkarapuja? Näyttää niin herkulliselta toki kaikki muukin. Viinitila ja tuollainen ateria. Hmm. Ehkä tosiaan täydellinen päivä.
Oli aika jees päivä, käytiin päivän päätteeksi vielä elokuvafestareilla Sitgesissä 😉
Mäkin haluan noita rapuja! Ja oikeastaan kaikkea muutakin. Kun seuraavan kerran palaan noille seuduille niin pakko yrittää päästä tänne! <3 Mulla ei ole edes crema catalana -kiintiö läheskään täynnä. 😉
😀
Crema catalana on ehkä maailman paras jälkiruoka. Mä en oikeastaan edes niin välitä mistään makeasta, mutta se on kyllä älyttömän hyvää. Kiintiö ei ole lähellekään täysi.
Kuulostaa ja näyttää herkulliselta tuo vierailu, varmasti nuo annokset kelpasivat. 🙂
Kyllä kelpasi, eikä tarvinut tosiaan illalla enää syödä yhtään mitään 🙂
Upean näköstä! En ole koskaan vielä päässyt viinitilalle, mutta täytyy ottaa asiaksi. Siinä samalla voisi yrittää muuttaa metallia kullaksi, josko vaikka tärppäisi. 😀
Alkemismi olisi aika jees harrastus, loppuisi nämä rahahuolet 😉
Aaah, ruokapornoa! Kuola melkein valui tätä lukiessa. En oikein viineistä perusta, mutta voisin muutaman annoksen noita katkarapuja imuroida, ja hyvältä näytti ja kuulosti kaikki muukin! Ihana postaus ♥
Kiitos Henna 🙂
Näyttää kauniilta paikalta. 🙂
Sitä se oli. Sääli, että ulkona oli vähän harmaa sää, maisemista ei oikein saanut kunnon kuvia. SEuraavalla kerralla sitten 🙂
Näytti olevan viinit ja ruuat kohdallaan. Hassuin ateria, tavallaan, tällä saralla, on meillä ollut vierailu konjakkitehtaalle Transnistriassa, koko ateria ja juomina vain erilaisia konjakkeja!
Konjakkia ruokajuomana??
Mä tykkään viinitilavierailuista reissuilla, tosi kiva tapa tutustua paikalliseen viini- ja ruokakulttuuriin ja jutustella paikan omistajan kanssa niitä näitä. Usein ollaan käyty viinitiloilla mm. Italiassa, harmiksemme ei ehditty Baskimassa käydä. Bilbaon kulmilla olisi muutama kai ollut tarjolla… no, näyttää siltä että me ollaan menossa takaisin jossain vaiheessa joten sitten pitää ottaa tavaksi 🙂 Ja todellakin osallistuisin arvontaan, jos olisin Barcelonan reissua suunnittelemassa ensi vuonna!
No hei, eihän sitä tiedä, jos vaikka löytyis edulliset lennot Barnaan 😉
Hintataso? Kauniin oloinen paikka. Etenkin ne korituolit!
Hintataso laatuun nähden hyvin edullinen, 35 euroa per nuppi (tähän peukku) 🙂
Naaaam! Näyttää tosi hyvältä, varsinkin nuo katkaravut. Yleensä kun jonkun katkisannoksen ottaa, siinä on ehkä kaksi tommosta isoo katkista. Mut tuossa näyttäis saavan kunnolla maiskutella!
Viinitilalla olisi mahtavaa joskus päästä käymään. 🙂
Kannattaa osallistua tuohon mun arvontaan siis 😉
Oi nam! Floralis ja Crema Catalana tännekin, kiitos!
Keliaakikon huomioiminen ja oma lämmin leipä on tällaisissa ravintoloissa aina jotenkin…tyylikästä. Se pieni ero 🙂
No niinpä! Se on pienestä kiinni, että tämmöisen ruokavammaisen saa tyytyväiseksi, eikä se todellakaan vaadi ravintolalta taloudellista panostusta, hieman vaan ennakointia!
Tämä ravintola täytyy laittaa muistiin. Viimeksi jäi Torresin tila käymättä, vaikka alunperin olikin kiinnostuksen kohteena.
Ensi kerralla sitten 🙂
Tätä lukiessa tuli niin nälkä! Nuo katkaravut ja viinilasillinen kelpaisivat kyllä 🙂
Tiedätkö, minullekin kelpaisi juuri nyt (syötiin juuri makkarakeittoa…)!
Oi näyttää ihanalta paikalta!
Sitä se oli 🙂
Ravintola perheen omaan käyttöön, aikamoista! Kuulosti kyllä varsin herkulliselta kokonaisuudelta!
Koko päivä oli onnistunut, kannatti kaivaa klassikkomersumme autotallin uumenista ja lähteä ajelulle 🙂