Edellisessä Trieste-postauksessa sanoin, että tätä Pohjois-Italian kaupunkia ei vaivaa ahdistavat turistimassat. Näin onkin, mutta jos aivan kaupungin edustalle rantautuu valtava risteilyalus, johon mahtuu reilusti yli 2 000 matkustajaa, niin kyllähän se kaupunkikuvassa näkyy. Helsingissä rakennettu Costa Mediterranea parkkeerasi yhtenä päivänä pääaukio Piazza dell’Unità d’Italian eteen, ja 300 metrinen laiva näytti jättiläiseltä siinä miljöössä. Matkustajia pakkautui busseihin ohjatuille päiväretkille, mutta iso osa jäi tutkimaan Triesteäkin.

Voisin veikata, että kaikki kaupunkiin jääneet risteilyturistit kävivät pääaukion lisäksi katsomassa ainakin roomalaisen teatterin raunioita, jotka sijaitsevat ihan kaupungin ytimessä, keskellä skoottereiden vilinää. Tästä he ehkä jatkoivat kipuamista ylös San Giuston kukkulalle, jossa kävin ihailemassa edellisen postauksen maisemia.

Varmasti matkaajat kävivät myös kävelemässä Triesten oman kanaalin, Canal Granden, varrella, josta löytyy kahviloita ja ravintoloita. Itsekin istuin hetken viinilasillisen kanssa Caffè Rossinissa, kanaalin reunalla kelluvassa lautassa ja katselin ohikulkevia ihmisiä. Irlantilainen kirjailija James Joyce asui Triestessä uransa alkuaikoina viime vuosisadan alussa, ja Canal Grandelta löytyy Joycelle omistettu kadunpätkä ja herran patsas.

Meille sattui oikein mainio hotelli reissumme ajaksi. Pääaukion lähellä rauhallisessa nurkassa sijaitseva neljän tähden Urban Hotel Design oli nimensä mukaisesti tyylikäs design-hotelli, jossa aamupala oli todella hyvä (gluteenittomalle myslille iso peukku, samoin kahville) ja jossa nukkui hyvin. Henkilökuntakin oli ystävällinen, joten tämä hotellikokemus oli onnistunut ja voin suositella majoittumista täällä!

Yöelämä jäi meiltä kokematta lukuunottamatta iltakävelyjä ja illallisia kaupungilla. Kaupungista ehti löytyä pari mukavaa ruokapaikkaa. Kävin pariinkin kertaan syömässä Genuinossa, pikaruokalassa, jossa tarjottiin lähiruokaa, vegaaniruokaa ja mitä vielä, ja josta sai hyvin monet annokset gluteenittomina. Olutkin oli paikallista ja kaikki kertakäyttöastiat kierrätettäviä. Kävimme myös syömässä Zoe Foodissa, jossa myös oli tarjolla tämmöistä vähän eettisempää – ja hyvää – sapuskaa. Pojat kävivät ennen tuloani pitsalla ja jossain kalaravintolassa, ja kuulemma hyvää oli. Italiassa syödään hyvin.

Mitäs vielä osaisin Triestestä kertoa… Kaupungin pystyy hyvin kiertämään kävelemällä, mutta kiinnostavia päiväretkiäkin olisi ollut mahdollista tehdä, jos vain aikaa olisi ollut enemmän. Laivalla olisi pystynyt helposti tekemään retken Kroatian Pulaan, lähellä sijaitsee kaunis Miramaren linna ja eniten itseäni jäi kaihertamaan Grotta Gigante, jättimäinen, itse asiassa maailman suurin matkailijoille avoin luola Triesten liepeillä. Ljubljanakaan ei ole kaukana, mutta julkisilla kulkuneuvoilla sinne meneminen tuntui kovin hankalaa. Omalla autolla sinne hurauttaisi hetkessä. Venetsiaan oli helppo mennä junalla.

Harmi, ettei Triesten pienelle lentokentälle lennä kovin moni lentoyhtiö, ja esimerkiksi tämä Vuelingin lento, jolla me sinne menimme, on vain kesäaikaan ohjelmassa. Suomesta ei taida tänne päästä suoraan millään, mutta Ljubljanan tai Venetsian kautta tänne pääsee Helsingistäkin. Niin, ja tietyillä risteilyaluksilla tänne pääsee myös!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).