Täälläkin, kuten aina reissussa, minun piti ensi töikseni päästä mahdollisimman korkealle katselemaan kaupunkia ja ympäröiviä maisemia yläilmoista. Tromssan paras näköalapaikka on ehdottomasti Fjellheisen -hissin yläasema ja sieltä lähtevät useat polut, eikä sinne päästäkseen tarvitse edes autoa.

Jo kävely kaupungista ala-asemalle on mukava. Ensin kuljetaan yli kilometrin mittaista Tromsøbrua -siltaa pitkin, jolta on hienot maisemat vuonolle ja Tromssaan, ja sillan päässä odottaa komea Jäämerenkatedraali. Täältä on vielä lyhyt kävely läpi omakotitaloalueen gondolihissin ala-asemalle.

 

Hissejä nousee ja laskee puolen tunnin välein, keskiyöhön saakka. Nyt on turistisesonki ja koska hissiin, joka vetää kerrallaan 28 matkustajaa, ei mahtunut kerralla kaikki halukkaat, teki hissi tarvittaessa ylimääräisiä mutkia. Edestakainen matka maksaa 170 NOK, ja jotkut reippaat säästivät rahansa ja kävelivät ylös hissilinjaa pitkin. Nousu näytti sen verran jyrkältä, että itse en siihen suostuisi. Nopea gondolihissi sopii nautiskelijalle paremmin.

 

Ylhäältä näkyy koko Tromsøyan saari, samoin Kvaløya, korkeita vuoria, kirkkaina kimaltavia vuonoja… Ihan järjettömän kaunista! Meille sattui kirkas ja aurinkoinen iltapäivä reissullemme ja näkyvyys oli todella hyvä. Näimme pitkälle, ja ihan harmitti, ettei ollut laajakulmalinssiä mukana, olisi nimittäin saanut aika upeita maisemakuvia.

 

Ihmiset olivat kasailleet irtokivistä kymmenittäin pieniä ja isompiakin kivitorneja.

 

Meillä oli jalassamme vaelluskengät ja haaveissa pieni patikointi, mutta ylhäällä oli yllättävän lämmin ja meillä oli liikaa varusteita pidemmälle kävelyretkelle. Olisi ollut hauskaa tehdä kunnon patikkalenkki näissä maisemissa, mutta kyllä tällaisella pienellä pyörimiselläkin pääsi tunnelmaan. Köllöttelimme kuivissa kohdissa (varjokohdissa oli vielä lumilänttejä, jotka nyt aurinkoisena päivänä lorottelivat sulavesiään pitkiä tannerta), seurailimme polkuja ja räpsimme kuvia. Ihan niin kuin aurinko olisi vähän antanut väriäkin pintaan, enpä olisi näillä leveysasteilla sitä uskonut.

 

Täällä tuoksui hassua kyllä suomalainen suo. Sellainen mustikanvarpujen ja suopursujen tuoksu. Kasvitkin olivat tuttuja, ja esimerkiksi Lapin maakuntakukka kullero herätti lapsuusmuistoja, en ole nimittäin nähnyt tätä keltaista kukkaa moneen vuoteen. Joku oli nyppinyt maasta niittyleinikkejä ja kirjoittanut niistä maahan tekstejä. En tiedä kuinka suojeltua luonto on täällä, saako kukkia poimia ja sopiiko kävellä polkujen ulkopuolella…

 

Yläasemalla pidimme kaljatuopin mittaisen tauon ennen laskeutumista takaisin alas merenpinnan tasolle. Sampan olut oli maailman pohjoisimman panimon Mackin tuotantoa, ihan ok kuulemma. Olisi täällä voinut syödäkin tai ottaa vaikka kahvit vohvelin kanssa, mutta meille riitti nyt juomatauko.

 

Fjellheisenin kotisivut löytyvät täältä. Näin kauniina kesäpäivänä gondolihissi oli tupaten täynnä, mutta niitä kulkee tiheästi ja odotusaika on maksimissaan puoli tuntia. Oli hyvä reissu, kannatti mennä!

Aiemmin olen ihaillut maisemia korkeuksista mm. New Yorkissa, Reykjavikissa, mitä ahtaimmista kirkontorneista sekä tietysti useista paikoista Barcelonassa, mm. vanhasta savupiipusta.

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).