Palataanpa takaisin viime kesäiseen Kalifornian reissuumme! En ole päässyt reissuraporteissa yhtään etenemään, ja olen ehtinyt käymään läpi vasta San Franciscon seudun ja senkin pintapuolisesti. Ja sehän oli vasta alkua: kuukauden mittaiseen reissuun mahtui vaikka mitä, esimerkiksi unelmieni kohde, lapsuuden haave: Yosemite!

Oletko koskaan ollut paikassa, joka on odotuksissasi ja omassa päässäsi kasvanut järjettömän upeaksi kohteeksi ja kun pääset sinne, se onkin ihan vaan hieno, mutta ei mitään tajunnan räjäyttävää? Tällainen paikka minulle oli Yosemiten kansallispuisto: myyttisiin mittoihin mielikuvituksessani kasvanut luontokohde ja yksi unelmakohteeni, joka osoittautuikin vähän erilaiseksi kuin odotin.

Upeaa luontoahan siellä oli ja huikeita maisemia, mutta myös hirveästi ihmisiä, hiostavan kuuma (yli 40 astetta, paljon enemmän kuin rannikolla), paljon autoja ja asfalttiteitä ja lähes karnevaalimeininkiä – niin, ja mukanamme oli kaksi teiniä. Kun olen rymynnyt pitkin Norjan, Alppien ja Pyreneiden vuoristoja, olen aina tuumaillut, että hitsi miten hienoa, mutta vielä jonain päivänä käyn paikassa, joka on tätäkin mahtavampi. Nyt kävin tuossa unelmieni kohteessa ja se olikin jos ei nyt ihan lievä pettymys niin ainakin erilainen kuin odotin.

Myönnetään, että sitä tivolimeininkiä löytyi lähinnä tärkeimpien nähtävyyksien kuten Yosemite Valleyn helpoimmilta reiteiltä ja keskeisimpien palveluiden läheltä. Kun niistä poistui, löysi toki luonnonrauhaa, onhan kansallispuiston pinta-alasta yli 90 prosenttia kuitenkin erämaata. Ja myönnetään sekin, että vierailumme osui kiivaimpaan turistiaikaan, heinä-elokuuhun, jolloin Yosemitessa vierailee kuukausittain vissiin kuusi kertaa enemmän ihmisiä kuin vaikkapa tammikuussa.

Me tutkimme Yosemitea Grovelandin kylästä käsin, vajaan tunnin ajomatkan päästä kansallispuiston portista. Kävimme Yosemitessa kolmena päivänä, ja Groveland oli varsin hyvä tukikohta välimatkasta huolimatta. Yosemiten tiet olivat kapeita ja mutkaisia, mutta ruuhkiin emme juurikaan jumittuneet. Olimme aikaisin liikkeellä ja Grovelandiin palasimme hyvissä ajoin iltapäivällä ja näin vältimme pahimmat ruuhkat. Muutama jono muodostui kansallispuiston sisäänkäynnille ja jossain oli pientä tietyötä tai muuta huoltotyötä, mutta tosiaan ruuhkat eivät meitä sen kummemmin onneksi häirinneet.

Yosemite Valley – Kaiken keskipiste

Ensimmäisen kokonaisen päivän vietimme Yosemite Valleyssa, alueen keskuspaikassa. Ehkä tämä viritti minuun hieman negatiivisia fiiliksiä, sillä ihmisiä oli aivan älyttömästi, meteliä piisasi ja polttava helle valutti hikipisaroita silmiin.

Olimme Valleyssä perjantaiaamuna ja ennen kahdeksaa löysimme vielä helposti parkkipaikan. Myöhemmin oli todella ruuhkaista eli kannatti olla ajoissa. Paikasta toiseen siirtymiseen käytimme enimmäkseen ilmaista bussia, joka tuli säntillisesti pysäkille lyhyen odottelun jälkeen ja joiden kuskeilla oli hyviä juttuja.

Välimatkat Yosemiten Valleyn nähtävyyksien välillä eivät ole loppujen lopuksi mahdottoman pitkät ja jotkut välit siirryimme myös helposti kävelemällä. Huomasimme nimittäin paikan päällä, että vaikka joka paikassa kehotettiin liikkumaan Yosemite Villagessa bussilla eikä omalla autolla, ja jopa Grovelandin Park Ranger suositteli lämpimästi bussin käyttöä, missään ei mainittu, että välimatkat voisi taittaa ihan helposti myös kävellen. Vasta hetken busseilla ajeltuamme huomasimme, että välimatkat on lyhyet ja suurin osa niistä täysin käveltävissä jopa laahustavien teinien kanssa. Käytännössä vaikutti ainakin tänä heinäkuisena perjantaina siltä, että iso osa ihmisistä ajelee Villagessa paikasta toiseen omalla autolla, pieni osa bussilla ja murto-osa kävelee.

Kaikki retkikohteemme valitsimme teinien ehdoilla eli mitään isompaa haikkia emme päässeet tekemään. Yosemite Valleyssa kiersimme kaksi laakson helpointa kävelyreittiä: Lower Yosemite Falls ja Mirror Lake. Etenkin jälkimmäinen oli kiva, ensimmäinen todella ruuhkainen.

Lower Yosemite Fall on helppo saavuttaa: se on lähellä Visitor Centeriä ja pääsee sinne bussillakin. Reitti on helppo ja lyhyt ja sopiva lastenrattaille ja pyörätuoleillekin, ja se on ihan hyvä ensipuraisu Yosemiteen. Ihmisiä oli reitillä ihan hirveästi ja osa selkeästi sellaisia, jotka eivät ole metsissä paljon liikkuneet ja nytkin olivat tulleet varvastossuilla tai peräti korkokengillä. Puheensorinaa kuului joka suunnasta. Vesiputous oli kuitenkin hieno ja sitä pääsi katselemaan monesta kohdasta.

Mirror Lake oli ehdoton suosikkini Yosemite Valleyn kohteista. Menimme bussilla pysäkille numero 17 ja kävelimme siitä noin puolitoista kilometriä järvelle helppokulkuista polkua kauniin metsän läpi.

Järvellä kahlailimme puhtaassa, kylmässä vedessä ja söimme eväitä. Täällä oli ihanaa! Ihmisiä oli toki täälläkin, mutta kävely oli kai karsinut ne bussiryhmäläiset ja pahimmat huutelijat porukasta. Lapsia ja koiria leikki vedessä ja oli kiva ja rauhallinen tunnelma.

Huomasimme karttaa tutkiessa, että on turha odotella ja jonotella täyteen ahdattuja busseja ja niin kävelimme mukavan, reilun puolen tunnin kävelyn takaisin Visitor Centeriin leveähköä asfalttitietä pitkin. Mukava kävely korkeiden puiden keskellä tämäkin.

Yosemitessa emme nähneet muita eläimiä kuin oravia. Karhuista varoiteltiin monessa paikassa, mutta me emme nähneet niistä jälkeäkään, ehkä onneksi (vaikka olisihan se ollut kiva nähdä nalle vaikka auton ikkunasta…). Tienvarsilla on keltaisia kylttejä niissä kohdissa, joissa karhu on jäänyt auton alle, ja niitä näkyi paljon.

En voinut olla vertailematta Yosemite Valleyta eurooppalaisiin kansallispuistoihin. Valley oli kuin kylä tai virkistysalue, polut asfaltoituja ja meno äänekästä. Eurooppaan verrattuna omalla autolla pääsee täällä todella pitkälle. Pyreneillä tai Alpeilla kansallispuistoihin mentäessä autot pitää yleensä jättää kauas taakse ja korkeintaan viralliset bussit tai maastotaksit kuskaavat porukkaa puiston porteille ja mansikkapaikoille. Parhaimmille paikoille päästäkseen pitää Euroopassa yleensä olla edes kohtalaisen hyvä kunto, Yosemitessa upeimmat maisemat ovat kaikkien saavutettavissa. Kumpi sitten on parempi, en tiedä, mutta erilaista täällä oli.

Tioga Pass – Auki vain kesäisin

Tioga Pass, Route 120, on kiinni talvikuukausina, mutta näin kun kesällä satuimme olemaan liikkeellä, halusimme sen ehdottomasti ajaa. Tioga Pass on asfaltoiduksi maantieksi todella korkealla, jopa 3031 metrissä. Korkeuden huomasi, kun teimme pikku kävelyjä ylhäällä ohuessa ilmassa, hiukan nimittäin hengästytti. Ja maisematkin hengästytti – täällä oli kaunista!

Ajoimme Tuolumne Meadowsille asti, jossa kävimme tutustumassa Visitor Centeriin ja jaloittelimme jonkun aikaa. Paikka oli kaunis ja siellä olisi ollut paljon käveltävää, mutta koska mukana oli teinejä, niin, noh tiedätte kyllä. Ihmisiä oli onkimassa, oravat touhusivat omia juttujaan ja me paistattelimme päivää. Täällä ei ollut ihan niin kuumakaan!

Tenaya Laken rannalla söimme eväitä ja katselimme, kun koirat viilensivät itseään kylmässä vedessä. Ilma oli täällä ylhäällä tosiaan hieman viileämpi, mutta korkeuteen nähden oli silti yllättävän lämmin.

Jaloittelimme Olmsted Pointilla, joka oli sitä Yosemitea, jota odotin: jotain aivan uutta ja erilaista maisemaa, kiinnostavan kummallista. Ihmettelimme jääkauden aikana liikkuneita pyöreitä kivilohkareita sekä parkkipaikalla pyöriviä hassuja Tikutaku-oravia, maaoravia.

Mariposa Grove of Giant Sequoias

Viimeisenä Yosemiten päivänä ajaessamme kohti seuraavaa stoppiamme Sequoian kansallispuistoa, pysähdyimme Mariposa Groveen ottamaan ensituntumaa valtavista mammuttipetäjistä. Täällä niitä kasvaa yli 500!

Mariposa Groveen mennään jälleen ilmaisella bussilla ja oma auto jätetään parkkipaikalle, jossa isoissa kylteissä ja roskapönttöjen kansissa varoitellaan karhuista. Bussikuskina meillä oli iäkkäämpi täti-ihminen, joka ajeli mutkaisia teitä kuin rallikuski ikään.

Teimme hyvin lyhyen, puolen kilometrin mittaisen Big Trees Loop Trailin kahteen kertaan: ensin vain me aikuiset, sillä teinejä laiskotti, ja toisen kerran, kun teinitkin halusivat nähdä isot puut ja Fallen Monarchin, kaatuneen puun, jonka juurakko on valtava.

Kaiken kaikkiaan Yosemiten kansallispuisto oli ehdottomasti kaiken odottamisen ja haaveilun arvoinen, ja iso lovi olisi jäänyt Kalifornian kierrokseen, jos tämän olisimme jättäneet väliin. Se, että oli niin kuuma keli ja paljon ihmisiä joka paikassa ja että mukanamme oli teinejä, ei ole varsinaisesti paikan vika, olipahan vain olosuhteet tällaiset tällä kertaa. Esimerkiksi kovasti etukäteen odottamani Glacier Point jäi näkemättä, emmekä päässeet tekemään yhtään pidempää haikkia ihmismassojen ulottumattomiin. Silti paljon näimme ja kaikki meni hyvin eli ei passaa valittaa. Ensi kerralla, jos sellainen tulee, olemme täällä eri kokoonpanolla ja hieman reippaammin askelin!

Jos olet menossa Yosemiteen, niin vinkkejä, ajankohtainen säätilanne ja kaikki muu tarvittava (kuten mitä tehdä, jos törmäät karhuun!) löytyy National Park Servicen nettisivuilta tästä linkistä!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).