Terveisiä kotoa! Saavuimme viime yönä yli kuukauden kestävältä Pohjolan reissulta takaisin Barcelonaan, omaan kotiin, omiin vällyihin. Kuukauteen mahtui kolme maata ja paljon tuttuja ja jokavuotisia kohteita, mutta myös uusia, huikaisevan kauniita maisemia. Kivoja tyyppejä, hyvää ruokaa, hauskoja hetkiä – Paljon kaikkea, josta olisin voinut kertoa reaaliajassa vaikkapa Facebookissa.

Muutaman kerran päivitinkin blogin Facebook-sivua ja kerroin missä mennään ja mitä tehdään, pari blogipostaustakin kirjoitin. Facebookissa päivittely kuitenkin hyytyi mitä pidemmälle reissu eteni, sillä yhtenä huonosti nukuttuna yönä nähty painajainen alkoi kasvaa mielessäni valtaviin mittasuhteisiin. Näin hyvin elävää unta, että meidän kotiimme murtauduttiin ja se tuhottiin, ja unessa vakuutusyhtiö ilmoitti, että mitään ei korvata, koska olin itse huudellut ympäri nettiä asuntomme olevan tyhjillään. Tästä yhdestä levottomasti nukutusta yöstä sain päivä päivältä isommaksi kasvavat tunnontuskat ja huolen siitä, että onkohan kotimme nyt ok, ja niin jätin ajantasaisen reissuraportin tekemättä.

Olemme sinänsä hyvin valmistautuneet murtovarkauksien varalle, asummehan kuitenkin isossa kaupungissa, jossa tunnetusti sattuu ja tapahtuu. Ulko-ovessa on teräsvahvistukset ja ikkunoiden kautta sisään tuleminen on oikeastaan mahdotonta. Naapureissamme asuu kotona viihtyviä, jos nyt ei ihan kerrostalokyttääjiä, niin ainakin naapureiden menoja tarkkaan seurailevia eläkeläisiä. Kirjoitan blogiani suomeksi, joka ei ole täällä meidän kulmilla se luetuin kieli. Muuttaessamme tähän asuntoon vaihdoimme lukot ja kaikki avaimet ovat tallella. Kerrostalomme alaovi on lukittu. Olisi siis melko epätodennäköistä, että joku ulkopuolinen pääsisi sisälle, mutta ei se mahdotonta ole.

Meillä ei ole juurikaan mitään arvokasta – kamerat ja läppäritkin olivat mukana reissussa – ja meillä on hyvä kotivakuutus. Olisi se silti inhottavaa, jos joku tulisi luvatta meidän kotiimme pahat mielessä. Minulta varastettiin kerran käsilaukusta lompakko ja puhelin ja jo se tuntui ikävältä ja siltä, että joku tunkeutui minun omalle henkilökohtaiselle alueelleni. Ajatus siitä, että joku penkoisi meidän kotia… Ei tunnu kivalta.

Onneksi kodissamme oli kaikki tälläkin kertaa hyvin, eikä täällä ollut kukaan käynyt poissaollessamme. Jäin kuitenkin miettimään jatkoa: kuinka paljon uskallan kertoa tulevista reissuistamme ja kuinka saisin itselleni vielä paremman mielenrauhan pitkien matkojen ajaksi? Kuinka taata kodin turvallisuus matkan aikana? Voinko jatkossa kertoa ajantasaisia kuulumisia vai säästänkö ravintolavinkkien ja hyvien hetkien jakamisen siihen, että olen päässyt takaisin kotiin? Se pitänee päättää ennen seuraavaa matkaa!

Postausaiheita kertyi loman aikana valtavasti, ja kunhan olen saanut pyykit pestyä ja rästihommat tehtyä on luvassa juttua ainakin Pohjois-Norjasta, Koillismaalta, Tukholmasta, ehkä Helsingin tienoiltakin. Mahtavia muistoja, enkä malta odottaa, että pääsen käymään valokuvia kunnolla läpi!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).