Viikonloppuna teimme näillä näkymin tämän vuoden viimeisen koko perheen patikkareissun, sellaisen, jolla yövytään majalla. Ja ei olisi parempi sää sattua, iso sydän intiaanikesälle <3.

Ulldeterin vuoristomaja sijaitsee 2200 metrin korkeudessa, ihan Vallterin hiihtokeskuksen tuntumassa. Tämä maja on siitä kiva lasten kanssa, että tänne kävelee parkkipaikalta puolessa tunnissa ja ympärillä on paljon tilaa juoksennella ja kiipeillä kivenlohkareilla. Majalla on myös paljon lautapelejä, joten aika kuluu huonommallakin säällä. Samppa on jäsenenä CEC:ssä, Katalonian vuoristoklubissa, ja sillä jäsenyydellä hän saa jonkin verran alennusta yöpymisistä majoilla.

Me olimme varanneet majoituksen, johon kuului myös iltaruoka ja aamupala, lisäksi ostimme majalta vielä piknikeväät mukaan, kun lähdimme aamulla kiipeämään. Illallinen maistui: kurpitsakeittoa, salaattia ja jotain pihviä. Jälkiruoaksi mandariineja, ei jäänyt nälkä. Raitis ulkoilma saa ruoan maistumaan.

Me saimme kuuden hengen huoneen ja onneksemme saimme olla siellä keskenämme. Majoilla ei yleensä ole lämmitystä, ei tässäkään, ja koska nukuin lähinnä ikkunaa seinän vieressä palelin kaikista täkeistä huolimatta koko yön ja nyt olen pahasti vilustunut. Yritin siinä kylmästä täristessäni huolehtia, että lapsilla on täkit tiukasti päällä ja muut saivatkin nukuttua hyvin. Vaikka päivälämpötila olikin liki kolmekymmentä niin yöllä oltiin lähellä nollaa. Jälleen kerran kerrospukeutuminen osoitti tarpeellisuutensa.

Näillä vuoristomajoilla on yleensä tyynyt ja täkit, mutta ei lakanoita. Meillä on aina mukana ohuet silkkimakuupussit ja tyynyliinat. Otimme myös varalta pari matkapyyhettä mukaan, tosin kunnon suihkut jätimme väliin yhden yön reissulla, vesi on nimittäin vuoristopuron lämpöistä. Lämpimänkin suihkun saa toki maksua vastaan.

Aamulla heräsimme näin upeaan auringonnousuun. Kuvaa ei ole käsitelty, taivas oli oikeasti järjettömän hieno.

Aamupalan jälkeen otimme eväspussit mukaan ja lähdimme kävelemään tuolle korkeimmalle kukkulalle, joka allaolevassa kuvassa näkyy. Pic de Bastimentsilla on korkeutta noin 2880 metriä ja olemme sinne aiemminkin yrittäneet mennä koko perheellä. Lapset olivat silloin neljä- ja kuusivuotiaat ja tuulisella säällä kiipeäminen oli heille liian rankkaa. Nytkin Pikkusisko jätti loppurutistuksen väliin ja tyytyi odottelemaan vuorenrinteellä ja ”poksuttelemaan kakkaläjiä” eli potkimaan kuivia lehmänpaskoja, kun taas Isosisko oli meistä kaikista nopein ja ehti huipulle 20 minuuttia ennen muita. Samppa oli luvannut lapsille kymmenen euroa Sisupussi-palkinnoksi, mikäli he jaksavat huiputtaa vuoren, ja niin on nyt Isosisko sitten kymppiä rikkaampi.

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).