Katalonia, Outdoors, Pyreneet, Retkeily

Vihdoinkin huipulla (Pic de Bastiments): osa 2. Ei kun menoksi

Tässäpä reilu annos kuvia sunnuntaiselta retkeltämme Pyreneillä. Kiipesimme siis Ulldeterin majalta (josta kirjoitin postauksen hetki sitten), 2200 metristä, Bastiments-vuoren huipulle ja vertikaalia tuli liki 700 metriä. Reitti on helppo ja polku leveä, mutta onhan siinä tietysti sen verran nousua, että hiki tulee ja etureidet menevät kipeiksi.

Aamuaurinko ja sininen taivas ovat hyvä tausta kuville. Sää oli paras mahdollinen, aamulla mukavan raikas, mutta aurinko alkoi jo lämmittää, kun pääsimme ylemmäs. Syksyn värejä ei näillä korkeuksilla juuri näe, puuraja jää alas ja ylhäällä on vain ruohoa, jota vuorikauriit ja lehmät syövät.

Pic de Bastiments

 

Kulkijoita oli paljon, paikoitellen kuin muurahaisia jonossa. Vuoden viimeiseksi ennustettu helleviikonloppu oli saanut ihmiset ulkoilemaan, mutta onneksi vuorilla on tilaa minne levittäytyä, ja saimme kulkea ihan rauhassa.

Pic de Bastiments

Pic de Bastiments

 

Parasta retkillä on aina ötököiden ja eläinten bongailu. Tällä kertaa näimme paljon vuorikauriita, heinäsirkkoja, korppikotkia ja monenlaista muuta luonnonelävää.

Pic de Bastiments

Pic de Bastiments

 

Alla olevassa kuvassa häämöttää kohteemme, risti vuoren huipulla, tarkasti katsoen siellä voi nähdä ihmisiä. Tässä olemme noin puolessa välissä matkaa, ja tänne tasangolle Pikkusisko jäi odottelemaan rinkan ja eväiden kanssa, kun kävimme huipulla. Sieltä hän kiikareilla seurasi menoamme, kuin myös vuorikauriita.

Pic de Bastiments

 

Hei hei pikkuinen, ei tässä kauan mene!

Pic de Bastiments

Pic de Bastiments

 

Siellä se huippu odottaa! Isosisko pinkaisi sinne ensimmäisenä ja odotteli minua maisemia katsellen. Samppa tuli perästä, emme halunnut jättää Pikkusiskoa ihan valvomatta alas odottamaan.

Pic de Bastiments

Pic de Bastiments

 

Kuivakin leipä maistuu hyvältä vuorilla. Muulla perheellä oli majalta ostetut piknikeväät, minulla oli omat gluteenittomat leivät ja keksit. Juomaa kului paljon, meillä oli mehua ja vettä mukana.

Pic de Bastiments

 

Allaolevassa kuvassa näkyy korppikotkia, kun tarkasti katsoo. Taivaalla liiteli ajoittain paljon näitä suuria, rauhallisia lintuja. Olisikohan kyseessä peräti isot partakorppikotkat, ne, joiden siipien väli voi olla liki kolme metriä? Hyvinkin mahdollista, isoja ne olivat.

Pic de Bastiments

 

Aika palata takaisin majalle ja lähteä kohti helteistä Barcelonaa. Oli kyllä aivan täydellinen päätös kesän retkille. Edessä on vielä päiväreissuja, ainakin Montsenyyn ja Prioratiin, mutta majahommat saavat odottaa nyt ensi vuotta, tai ainakin hiihtokautta!

 

Pic de Bastiments

Pic de Bastiments

 

Pic de Bastiments

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).

4 thoughts on “Vihdoinkin huipulla (Pic de Bastiments): osa 2. Ei kun menoksi

    1. Kunnon kiikarit olisivat kivat, meilläkin on vain tuollaiset kevyet retkikiikarit. Ja vahva telelinssi olisi kiva niin kuvatkin onnistyisivat paremmin. Tulisiko sitä sitten raahattua mukana onkin eri asia 🙂

    1. Kunnon kiikarit olisivat kivat, meilläkin on vain tuollaiset kevyet retkikiikarit. Ja vahva telelinssi olisi kiva niin kuvatkin onnistyisivat paremmin. Tulisiko sitä sitten raahattua mukana onkin eri asia 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.