Helluntaita seuraava maanantai eli eilinen oli täällä Barcelonassa vapaapäivä ja tokihan pitkästä viikonlopusta piti ottaa kaikki irti. Pari viime kuukautta ovat olleet minun osaltani melko lailla mökkihöperöitymisen aikaa, ja nyt tuntui vahvasti, että olisi hyvä vaihtaa vähäksi aikaa maisemaa, jättää kaupungin pölyt ja meteli taakse ja nähdä jotain ihan uutta. Niinpä suunnaksi otettiin Etelä-Ranska ja sen pinkeistä flamingoista, valkoisista puolivilleistä hevosista ja mustista häristä kuuluisa Camarguen suistoalue.

Teen tarkemman postauksen itse Camarguesta jahka ehdin, mutta nyt pientä fiilistelyä Ranskasta, joka on kyllä mieletön matkailumaa. Ajoimme neljä tuntia moottoritietä Barcelonasta Aigues-Mortesin pikkukaupunkiin ja perillä meitä odotti ihan eri maisemat kuin kotikulmilla. Barcelonaan jäi viileä kevätkeli ja Ranska otti meidät vastaan aurinkoisella kesäpäivällä ja kukkivilla kukilla. Majatalossamme oli lämmitetty uima-allas, jossa tottakai kävimme koko porukka lillumassa, ja kaupungin keskusaukion ravintolaterasseilla oli periranskalainen tunnelma. Kitara soi, lasit kilisivät, naapuripöytien pikkukoirat kävivät pyörimässä jaloissa ja paikallisista aineksista – mereneläviä, kasviksia, viiniä, oliiviöljyä, suolaa, riisiä, häränlihaa… – tehty ruoka oli hyvää.

Omiin perinteisiini kuuluu Etelä-Ranskassa käydessä syödä vähintään yksi laventelijäätelö ja sellaisen sain tälläkin kerralla.

Majoituimme tosiaan pienessä majatalossa, chambres d’hôtesissa, Aigues-Mortesissa ja jo pelkästään tuossa pienessä kaupungissa oli paljon nähtävää. Kaupungin vieressä on valtavat suolakuivaamot, joista tulee maailmankuulu Camarguen sormisuola ja kylän vanhaa osaa kiertää erittäin hyvin entisöity muuri. Nähtävyyksistä enemmän myöhemmin, nyt vain kerron, että valinta lyhyen loman majapaikalle oli loistava.

Camarguen alue on ihan täynnä kanavia ja me hyppäsimme Aigues-Mortesissa kanavaristelijän kyytiin ja katselimme parin tunnin ajan maisemia hiljalleen lipuvan laivan kyydistä. Puolivälissä matkaa laiva pysähtyi ja nousimme kuivalle maalle katsomaan eräänlaista cowboy-esitystä. Camarguessa härkä, taureau, on tärkeä osa kulttuuria ja elinkeinoa, ja tänäkin viikonloppuna yhdessä alueen isoimmista kaupungeista, Arlesissa, oli majapaikkamme emännän mukaan jonkun sortin härkäjuhla. Emme menneet sinne, koska no, en hyväksy mitään härkäjuoksuja ja vastaavia, mutta tämä pieni näytös oli ihan mielenkiintoinen. Cowboyt ohjasivat ratsastaen härkiä kulkemaan aitauksesta toiseen ilman mitään piiskoja tai muita, hevosen kanssa yhteistyötä tehden. Ihan mielenkiintoista katseltavaa.

Koska luonto on se, joka meidän perhettä reissuilla yleensä eniten kiinnostaa, kävimme ihan ensi töiksemme katsomassa, että millainen on Parc Ornithologique de Pont de Gau, lintupuisto, jossa yleensä pääsee ihan lähelle katsomaan villien flamingojen elämää, niin nytkin. Upeita lintuja! Olen nähnyt flamingoja aiemmin täällä Kataloniassa, Delta de l’Ebren suistoalueella, mutta ei näitä kahta elämystä voi verratakaan keskenään. Camarguessa flamingoja on ihan valtavasti, jopa isojen teiden varrella, ja täällä lintupuistossa niitä voi ihastella aivan lähietäisyydeltä. Puistossa lenteli myös kovaäänisiä haikaroita ja muita lintuja ja yhdessä häkissä oli vahingoittunut pöllö poikasineen.

Tuntui kuin viikonloppu olisi ollut paljon pidempi kuin vain kolme päivää. Matkoihin meni aikaa ja käytännössä meillä oli vain yksi kokonainen päivä aikaa tutustua tuohon melko laajaan alueeseen, mutta näin ensimmäiseksi vierailuksi ehdimme näkemään yllättävänkin paljon. Paljon jäi vielä näkemättä, ja koska Camargue on niin lähellä kotia, on tänne(kin) päästävä uudestaan. Olisi kiva vuokrata vaikka pieni talo, josta tehdä pitkiä pyöräretkiä kanavien varrella, osallistua ehkä jollekin ratsastusretkelle, käydä muissakin kaupungeissa ja kylissä ja niin, paljon täällä olisi tekemistä. Siitä seuraavassa postauksessa!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).