Voi hitsi, miten meillä olikaan onnistunut viikonloppu Valenciassa Pikkusiskon kanssa! Lähdimme minireissullemme hyvin pienin odotuksin, ilman mitään ennakkosuunnitelmia, ja meillähän olikin lopulta aivan täydellinen äiti-tytärviikonloppu!

Lapsilla ei ollut viime perjantaina koulua ja jotakin piti siis keksiä pitkän viikonlopun kunniaksi. Isosisko aikoi lähteä isänsä kanssa laskettelemaan (mutta se peruuntui) ja minä ja Pikkusisko lähdimme pienelle ”etelänlomalle” Valenciaan. Ja etelänlomalta se todella tuntui, sillä kun Barcelonassa oli lähtiessä niin kylmä, että piti laittaa hanskat käteen ja paksuimmat takit päälle, odotti meitä Valenciassa auringonpaiste ja 20 asteen lämpö. Ihmiset istuskelivat terasseilla ja söivät puistonpenkeillä jätskiä ja turisteilla (joista ylivoimaisesti suurin osa tuntui olevan brittejä) oli sortsit jalassa. Puut notkuivat appelsiinien painosta ja palmut huojuivat sinistä taivasta vasten. Oli varsin keväinen olo!

Turisteista puheenollen, oli muuten hassua, kuinka myyjät kahviloissa ja kaupoissa hämmästelivät, kun osasimmekin espanjaa. He alkoivat puhua meille lähes poikkeuksetta englantia (jota ei tapahdu juuri koskaan Barcelonassa), mutta totta kai vastasimme espanjaksi. Pikkusiskoakin, joka on siis kaksivuotiaasta asti puhunut espanjaa, he kehuivat, että kuinka hienosti hän osaakaan kieltä. Pikkusisko ei oikein osannut siihen vastata mitään, mutta neuvoin, että ensi kerralla hän voi vaan vastata, että ”kiitos, niin sinäkin!”. Pikkusiskosta oli myös erikoista se, että ”vanhojen mummojen jengit” (hänen terminsä) puhuvat Valenciassa keskenään espanjaa. Hänestä se kuulosti kummallisesta, täällä Barcelonassa mummojengit kun hänen mukaansa puhuvat aina katalaania. Enpä ole siihenkään kiinnittänyt huomiota!

Valenciassa puhutaan siis espanjaa, mutta paikkojen nimet ja katukyltit ovat myös paikallisella kielellä valenciaanolla, joka muistuttaa hyvin paljon katalaania. Tässäkin postauksessa paikkojen nimet ovat välillä espanjaksi, välillä valenciaanoksi, lähinnä sen mukaan, miten ne virallisesti kirjoitetaan tai miten olen ne kirjoittanut muistiin.

Juna Barcelonasta Valenciaan kestää noin kolme ja puoli tuntia ja me maksoimme matkasta vajaat 25 euroa per nuppi per suunta. Halvemmallakin lippuja saanee, jos on valmis tinkimään päivästä, nopeudesta ja kellonajasta. Maisemat matkan varrella on nätit etenkin, jos sattuu istumaan meren puolella, ja junamatka menee ihan joutuisasti muutaman pysähdyksen taktiikalla. Valencian juna-asema Estación del Norte on aivan keskustassa, vanhankaupungin laidalla, ja kävellen pääsee oikeastaan ihan joka paikkaan. Junalippuja voi ostaa Renfen sivuilta, www.renfe.com.

Meillä oli muuten hyvin edullinen reissu, mutta lapsen kanssa matkustaessa haluan majoittua mukavasti. Kahden yön ajan tukikohtanamme toimi neljän tähden Hotel Vincci Palace ja meillä oli hotellin puolesta myös aamupala. Nukuimme hyvin, aamupalalla oli tarjolla tuoretta appelsiinimehua (olemmehan Valenciassa, sitruskaupungissa) ja gluteenitonta leipää ja hotellin sijainti oli hyvä eli ihan tyytyväisiä olimme hotelliimme.

Näköaloja katedraalin tornista – El Miguelet

Ihan ensimmäiseksi minun piti tietysti päästä johonkin ylös katselemaan maisemia. Parhaat näköalat yli Valencian löytyvät katedraalin El Migueletin tornista, jonne noustaan kapeita portaita yli 200 askelmaa. Ei ahtaanpaikankammoisille! Torniin pääsy maksoi aikuiselta kaksi euroa, lapselta yhden, ja maisemat olivat kyllä joka sentin arvoiset. Itse katedraalissakin olisi ollut vaikka mitä nähtävää, esimerkiksi pyhimyksen kuivattu käsi ja mahdollisesti itse Graalin malja, mutta koska teiniä ei kirkkovierailut kiinnosta sitten tippaakaan, jätimme ne väliin.

Lisää maisemia – Torres de Serrano

Yksi torni ei meille riittänyt, vaan kiipesimme vielä Torres de Serranon huipuille. Turia-joen uoman reunalla, vanhankaupungin laidalla seisova portti toimi aikoinaan sisäänpääsynä muurilla ympäröityyn kaupunkiin. 1800-luvulla muurit purettiin, mutta tämä kaunis portti jäi onneksi jäljelle. Jostain syystä tänne oli nyt sunnuntaina ilmainen sisäänpääsy, tosin olisin pari euroa voinut maksaakin vierailusta.

Pyörällä pitkin Turian puistoa meren rantaan asti

Lauantaina vuokrasimme pyörät (6 euroa 4 tuntia) ja ajelimme pitkin vanhaan joenuomaan tehtyä Jardines del Turia -puistoa. Ihana vihreä puisto on yhdeksän kilometriä pitkä, joten ihan koko puistoa emme ehtineet ajaa päästä päähän, mutta kaikki se mitä näimme oli nättiä. Puiston meren puoleiseen päähän päästyämme jatkoimme vielä rantaan saakka pyöräteitä pitkin. Auringossa alkoi hiki valua kypärän alta, varsinkin, kun meillä oli paksut takit päällä, mutta muuten oli ihan mahtava pyöräreissu.

Futuristinen Ciutat de les Artes y les Ciències

Ei reissua Valenciaan ilman käyntiä upeassa taiteen ja tieteen kaupungissa! Ciutat de les Artes i les Ciències (tai toiselta nimeltä Ciudad de las Artes y las Ciencias) on ehdottomasti hienoin kohde Valenciassa. Me emme ehtineet tutustumaan minkään rakennuksen sisätiloihin, mutta ulkonakin riitti näkemistä pitkäksi aikaa. Erittäin Instagram-ystävällistä aluetta tämä!

Kaikenlaisia herkkuja Mercado Central -kauppahallissa

Valencian isoin kauppahalli Mercado Central (Mercat Central) on todella kaunis, ja sitä kannattaa käydä katsomassa jo ihan art nouveau -arkkitehtuurinkin takia. Hauska yksityiskohta on ulkona katolla oleva vihreä papukaijapatsas! Olimme täällä hieman ennen sulkemisaikaa ja myyjät jo kasailivat tavaroitaan, mutta vielä oli kuhinaa, kun ostajat etsivät viimeisiä aineksia illallista varten ja me turistit otimme kuvia myyntitiskeistä ja kattorakenteista.

UNESCON:n maailmanperintökohde Lonja de la Seda

Reissuillani pyrin bongailemaan UNESCO:n maailmanperintökohteita ja niinpä kävimme Valencian ainoassa kohteessa, Lonja de la Sedassa (Llotja de la Seda), silkin tukkukaupan keskuksessa. Sisäänpääsy oli jälleen kaksi euroa aikuiselta ja euron lapselta, enkä kyllä juuri enempää olisi tästä maksanutkaan, vaikka rakennus hieno onkin. Kierroksen aluksi voi katsoa lyhyen videon rakennuksen historiasta.

Valencia on siitä mukava kaupunki, että vaikka se on aika iso, Espanjan kolmanneksi suurin kaupunki, on siellä helppo liikkua kävelemällä. Suurimman osan ajasta mekin vain kävelimme ympäriinsä ja eksyimme ihan vahingossa mm. lähiruokamarkkinoille, johonkin uskonnolliseen tapahtumaan, jossa orkesterin johdolla kuljetettiin Jeesus- tai Maria-patsasta kirkkoon, keskelle kauniisiin perinneasuihin pukeutuneita tanssijoita, pienille kujille, joissa tuoksui paella… Ihan asiasta tehden kävimme kävelyllä kaupungin trendikkäimmäksi kaupunginosaksi sanotussa Russafassa tai Ruzafassa, kuten sitä toisella nimellä kutsutaan, ja koska mukana oli teinityttö, kiertelimme myös ostoskatuja.

Kaiken kaikkiaan oli siis erittäin onnistunut ja tehokas viikonloppu ja jäi vähän sellainen fiilis kuin olisi ollut pidempäänkin reissussa ja jopa ihan ulkomailla asti, hassua. Täytynee tulla käymään Valenciassa toistekin, etenkin kun se on näin helppoa junalla, ja onhan tämän vuoden suunnitelmani matkustaa enemmän Espanjassa ja siitä suunnitelmasta haluan pitää kiinni!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).