Lähimatkailu täällä Kataloniassa jatkui viime viikonloppuna, tällä kertaa jälleen viinipeltojen keskelle, mutta kuitenkin vaelluskengät kotiin jättäen! Ajelimme lauantaiaamuna Vilafranca del Penedèsiin, jossa meitä odotti viikoittainen markkinapäivä, viinimuseo, lounas ja kapeat keskiaikaiset kujat. Kävimme tällä suunnalla jokunen viikko sitten, kun retkeilimme vanhoihin kaivoksiin muodostuneilla järvillä, ja silloin itse asiassa sain ajatuksen, että laitamme jonakin päivänä vähän siistimpää päälle ja kiertelemme itse Vilafrancan kaupunkia ajan kanssa.
En ole oikeastaan koskaan aiemmin käynyt Vilafrancassa. Tai siis olen, ohikulkumatkalla, nopeasti, kun olemme vierailleet viinitiloilla tai olleet muuten tuolla suunnalla liikkeellä. Nyt menimme ensimmäistä kertaa kylille ihan tutustumismielessä, turisteina, kamerat tanassa. Haimme jopa turistitoimistosta kartan ja parhaimmat vinkit (toimisto oli auki ja sinne pääsi yksi ihminen kerrallaan, maski naamalla ja kädet desinfioituaan).
Vilafranca del Penedès mainostaa olevansa Capital del Vi, viinin pääkaupunki, ja ihan aiheesta. Laajat viinipellot ympäröivät kaupunkia ja tältä seudulta tulevat melkein kaikki maailman cavat. Kaupunki on oivallinen päiväretkikohde Barcelonasta: helposti saavutettavissa Barcelonasta junalla (juna R4 Barcelona Sants -asemalta), kauniit maisemat matkan varrella, perillä mahdollisuus tehdä viinitilavierailuja ja syödä hyvin sekä nähdä myös keskiaikainen keskusta.
Vilafrancassa on tosiaan lauantaisin markkinapäivä, ja nämä markkinat ovat isot. Melkein koko kaupungin keskusta oli täynnä jos jonkinlaista kojua. Myynnissä oli niin tuoreita hedelmiä, oliiviöljyjä, alushousuja, viiniköynnöksen alkuja kuin eläviä ankkojakin. Ihmisiä oli todella paljon liikkeellä ja osittain oli jopa tungosta, joten meidän markkinoilla hengailumme ei kauan kestänyt. Kiertelimme hetken ja suuntasimme sitten väljemmille vesille.
Turistitoimistosta saimme kartan, johon oli merkitty kaksi kävelyreittiä kaupungin pienessä keskustassa. Toinen seuraili kaupungin keskiaikaisia nähtävyyksiä, toisen varrelta löytyi modernismi-ajan rakennuksia. Ilman karttaakin kaupungin pystyisi helposti kiertelemään – vanha osa ei ole iso. Kuljimme molempia reittejä ristiin rastiin ja ihmettelimme hyvin hiljaisia katuja. Markkinoilla oli hulinaa, muualla aivan hiljaista. Kaupat olivat kiinni, samoin moni ravintola ja kahvila. Näemmeköhän koskaan enää näitä katuja näin tyhjinä? Kävelimme moneen kertaan ison, goottilaistyylisen Basílica de Santa María de Vilafranca -kirkon ohi, ja nyt tätä kirjoittaessani löysin tiedon, että lauantaisin auringonlaskun aikaan sen torniin voisi nousta katselemaan maisemia! Olisipa aika siistiä, ja tavallisina kesinä siellä voisi ottaa vaikka lasillisen, mutta nyt Covid-19 estää senkin.
Turistitoimiston täti antoi myös oppaan parhaimpiin tapas- ja viinipaikkoihin, ja siitä löysimme ravintolan, jossa söimme ensimmäisen ravintolalounaamme sitten maailman muuttumisen. Cèntric Gastrobar löytyi Rambla de Nostra Senyoran varrelta ja sen terassilla oli mukavan varjoisaa ja sopivan vilkasta. Oli hieman hankala löytää keliaakikolle sopivaa ravintolaa, sillä kaikki etukäteen googlettamani paikat olivat kiinni, mutta täältä sai kaikki grillatut ruoat gluteenittomana ja alkupalalistaltakin löytyi mm. salaattia ja gazpachoa. Oli hyvä paikka palata ravintolaruokien pariin, tätä oli jo ehditty kaivata!
Kävimme viilentymässä vanhassa kuninkaallisessa palatsissa sijaitsevassa viinimuseo Vinseumissa. Vinseum on tällä hetkellä ilmainen, ja siellä voi tutustua viininviljelyn historiaan ja merkitykseen Penedèsin alueella. Museon yhteydessä on tietysti pieni kauppa ja oikein kivan näköinen baari, jossa olisi voinut maistella paikallisia viinejä. Museon viereen on nousemassa lisäosa museolle eli jatkossa täällä lienee enemmän nähtävää. Nyt kierros oli nopeasti tehty.
Lopuksi ajelimme vielä Sant Pau -näköalapaikalle, jonne pääsisi helposti kävellenkin Vilafrancasta. Täältä löytyy vanha erakkoluola/kappeli ja täältä on todella kauniit näkymät sekä viinitiloille että Vilafranca del Penedèsiin. Penedèsin alueella on viisi erilaista näköalapaikkaa Ruta Miravinya -reitin varrella ja niiltä näkee hyvin kattavasti viinialueen erilaisia osia ja historiallisia paikkoja. Yhdellä niistä olemme käyneet aiemmalla reissullamme. Autolla näköalapaikkojen kiertäminen on helppoa, ja tämä kierros menikin minun bucket listilleni.
Oli kyllä kaiken kaikkiaan tosi kiva päivä tämäkin, tuntui jopa vähän siltä kuin olisi jossain Provencessa käynyt. Olen kerännyt listaa lähiseutujen paikoista, joihin voisimme tämmöisiä päivän mittaisia irtiottoja tehdä, mutta olemme tainneet jo melkein joka paikassa käydä… On melko vaikeaa löytää kiinnostavia, meille tuntemattomia kohteita, mutta mikäpä estää menemästä uudestaan kivoiksi havaittuihin paikkoihin. Ensi viikonloppuna voisi taas tehdä jonkin minireissun!
Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).