Oijoi, tästäkin retkestä Ranskaan on jo vaikka kuinka paljon aikaa. Viime kesä oli niin täynnä reissuja ja tapahtumia, että aloitettuja ja keskenjääneitä reissupostauksia on vieläkin vaikka kuinka paljon jäljellä. Mutta eipä se mitään, palataan alkukesän Ranskan reissuun näin marraskuun ensimmäisenä päivänä.

Nimittäin onhan ne kesäiset ranskalaiset kylät aika ihania. Kapeita katuja, ikivanhoja taloja kyhjöttämässä toistensa kyljessä, puisia ikkunaluukkuja, kukkia parvekkeilla, pieniä kuppiloita… Juuri sellainen kylä on Pyreneiden kainalossa, vahvojen muurien suojaamana hiljaiseloa viettävä pikkuinen Villefranche de Conflent, jonne ajelimme kesäkuisena viikonloppuna pienellä keltaisella junalla läpi Cerdagnen laakson!

 

Kävimme Villefranche de Conflentissa viimeksi vuonna 2011, jolloin Isosisko oli kovasti innostunut dinosauruksista. Kylän vieressä on useita tippukiviluolia, joista isoimmat kulkevat yhteisnimellä Les Grottes des Canalettes, ja tuolloin siellä oli jonkin sortin dinosaurusnäyttely. Nyt jätimme luolat väliin ja sen sijaan tutustuimme Pikkusiskon kanssa kylää kiertävään muuriin, remparts,  jonne ostimme sisäänpääsyliput (aikuiselta 4,50 euroa), joilla pääsimme kiertelemään muurien sisällä oleviin kapeisiin, kaksikerroksisiin käytäviin. Jälleen tämä historian ja tarinoiden ystävä tykkäsi, ja myös Pikkusisko marssi innoissaan pitkin pitkiä käytäviä, kurkki ampuma-aukoista ja yritti päätellä, että mihin mitäkin tornia ja sisäpihaa on käytetty. Paljosta jäivät Samppa ja Isosisko paitsi, kun eivät lähteneet mukaamme, vaan jäivät alas kylään limpparille!

 

Villefranche de Conflent on pieni, tunnelmallinen ja todella hyvin entisöity, ja se löytyy syystä Ranskan kauneimpien kylien listalta. Kylä löytyy myös UNESCON maailmanperintölistalta, sillä sen ylemmän linnoituksen, Fort Libérian, on suunnitellut 1600-luvulla Sébastien Le Prestre Vauban. Hän on suunnitellut kaikkiaan 12 linnoitusta ympäri Ranskaa, jotka kokonaisuudessaan luokitellaan maailmanperintökohteiksi. Löysin netistä ilmakuvia Villefranche de Conflentista ja näyttää siltä, että se todellakin on ollut aikoinaan hyvin turvallinen, sillä muurit ympäröivät kylää ja kylän ympärillä kohoaa vuoret. Vierellä virtaa La Tet ja Cady-joet, jotka nekin ovat varmasti olleet tärkeitä kylän puolustukselle ja hyvinvoinnille. Melko strateginen sijainti tällä kylällä lähellä Espanjan rajaa.

 

Pikkusisko olisi halunnut ostaa omilla rahoillaan jonkin matkamuiston, mutta onneksi täältä ei löytynyt yhtään sellaista tavallista matkamuisto-muovikrääsäkauppaa, vaan vain pieniä käsityöpuoteja ja jos jonkinlaisia savipajoja, ja tyttö joutuikin tuhlaamaan kolikkonsa lehtikaupassa. Kävimme lettupaikassa syömässä bretagnelaiset tattariletut ja juomassa siideriä kahvikupeista, kuten tapoihin kuuluu, ja ostimme karkkikaupasta evästä paluumatkalle. Tuntui todella, että olemme Ranskassa, tunnelma kun on näissä pikkukylissä aina omanlaisensa.

 

Kylän muurien ulkopuolella vuorenrinteessä komeilee Fort Libéria, joka on, kuten sanottua, Vaubanin suunnittelema. Ylös Fort Libérialle emme ehtineet eli jos senkin olisi halunnut nähdä, olisi varmaan pitänyt jäädä kylään yöksi. Majapaikkoja näytti olevan ihan kivasti, ja kyllä täällä olisi saanut enemmänkin aikaa kulumaan. Kaunis kylä upean maiseman keskellä, jo vain kelpasi käydä!

 

Kylässä on myös kaunis vanha kirkko, jossa kannattaa käydä pyörähtämässä ja kuumana päivänä jäähdyttelemässä. Pikkupoikia kiinnosti kovasti ikivanhan oven kätkemät salaisuudet…

 

Vaikka ollaankin Ranskassa, näkyy täälläkin monessa paikassa Katalonian itsenäisyyttä kannattavia estelada-lippuja, sillä alue kuuluu Ranskan puoleiseen Kataloniaan. Katalaanin kieltä kuuluu paljon ja sillä olisi pärjännyt hyvin, jos ei ranskaa olisi osannut. Eiköhän täällä espanjaakin puhuta, ollaan kuitenkin niin lähellä rajaa. Rajan läheisyys ja kahden valtion vaikutus näkyy monessa kohdassa, mm. muurin pääporttien nimissä (Porte de France ja Porte d’Espagne).

 

Pikkuisen kylän ehti hyvin kiertää vajaassa kolmessa tunnissa eli sillä aikaa, kun odotimme keltaisen junan lähtevän takaisin Font Romeuhun. Olisi ollut kiinnostavaa tälläkin reissulla osallistua jollekin opastetulle kävelykierrokselle sen sijaan, että lukisi sinne tänne ripusteltuja tietopläjäyksiä, jotka olivat pelkästään ranskaksi. Tässä kylässä olisi varmasti paljon tarinoita kerrottavaksi! No, tämän retken päätarkoitus oli päästä keltaisen junan kyytiin ja nauttia hetki ranskalaisuudesta, ja tavoitteemme todellakin saavutimme. Oli kiva päiväretki, suosittelen!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).