Ennen kuin palaan ajatuksissani takaisin sateiseen, upeaan Amsterdamiin, haluan kertoa vuoden ensimmäisestä picnicistämme La Garrigassa, 30 kilometrin päässä Barcelonasta!

Viime viikonloppu oli uskomattoman lämmin. Lämpotila huiteli 20 asteen yläpuolella ja ilmassa oli kesän tuoksu. Joku kukkii kaupungissa, mutta mikä? Lauantaina kävimme potkulautailemassa kirjastolle ja takaisin ja sen jälkeen lähdimme rantaretkelle Canet de Mariin, hieman rannikkoa ylöspäin Barcelonasta. Sunnuntaina sitten päätimme vetää vaelluskengät jalkaan, pakata reput täyteen evästä ja lähteä ihan oikeasti luonnonhelmaan, hengittelemään saasteetonta kevätilmaa.

 

Reitti, jonka valitsimme, lähtee La Garrigan, noin 15 700 asukkaan kaupungin reunamilta, El Passeig-kadun päästä. Reitti on erittäin helppo: leveää, hyvinmerkittyä polkua kuljetaan noin 7,5 kilometriä, peltojen ja metsien keskellä. Kulkijoita, sekä kävelijöitä että pyöräilijöitä ja koiranulkoiluttajia riittää, mutta paikoitellen piti ihan pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta. Oli hetkiä, jolloin vain mehiläisten pörinä kuului korvissa. Aika ihanaa. Reitin löysimme kirjasta ”Rutas para descubrir Catalunya” (Travel Bug), monien muiden mukavan kuuloisten reittien joukosta.

 

Tänne voisi lähteä Barcelonasta retkelle junallakin. La Garrigassa on juna-asema, ja itse asiassa päästäkseen polulle on ylitettävä junarata. Aika tiuhaan niitä junia tuntui menevän, meidänkin piti molempiin suuntiin mentäessä odottaa liikennevaloissa.

 

Maajussit olivat jo aloittaneet kevätkylvönsä. Koska oli sunnuntai, pelloilla ei tapahtunut mitään, vaan sen sijaan matkan varrella olevista maalaistaloista leijui grillauksen ja calçotsien tuoksu. Traktoreita ja muita vehkeitä näkyi peltojen reunalla odottamassa arkipäivää.

 

Isosisko alkaa olla siinä iässä, että hän periaatteessa vastustaa kaikkea sellaista aktiviteettia, johon ei kuulu chattailu kavereiden kanssa tai iPadin tuijottelu. Tällä kertaa saimme hänet motivoitua retkeilyyn linkkuveitsen avulla, ja niin vaan siinä vuoleskelun lomassa unohtui kaikki kitinät ja kätinät. Tuumailimme, että meidän pitää varmaan tulevina retkipäivinä joko jättää esiteini kavereiden luokse tai vaihtoehtoisesti ottaa aina joku kaveri mukaan. Ei viitsi toista kiduttaa perheen seuralla ja kauniilla maisemilla…

 

Pikkusisko sen sijaan on vielä innokas retkeilijä ja luonnontutkija, ja pysyisipä hän sellaisena vielä pitkään!

 

Ja koska kyseessä oli vuoden ensimmäinen picnic, oli meillä eväinä vaikka mitä. Jokaiselle oli leipää oman maun mukaan ja lisäksi oli pähkinöitä ja banaaneja. Iskä oli pakannut yllätykseksi mukaan vielä suklaavanukkaatkin! Juomaksi hunajateetä ja vettä, ja hyvin jaksettiin!

 

Puut kukkivat. Kirsikkapuissa oli valtavasti kukkia ja sitruunapuut notkuivat sitruunoiden painosta. Oliivipuissakin näkyi elämää. Opaskirjassa maisemien sanottiin muistuttavan Toscanan maisemia, ja jotain samaa olin itsekin huomaavinani.

 

Ja nähtiin me lampaita, hevosia ja koiriakin!

 

Tämä oli mukava startti vuoden retkeilyille. Meillä on tälle vuodelle luvassa pari isompaa matkaa ja hankintaa ja luulenpa, että tulemme harrastamaan lähimatkailua entistäkin enemmän, vaikka olemmehan toki sitä aiempinakin vuosina tehneet. Selailin viikonloppuna muutamaa reittiopasta ja voi pojat, kuinka mahtavia reittejä löysin! Retkeily on ihan parasta, sanoi esiteini mitä tahansa!

Ai niin, tämä retkemme sattui ystävänpäivälle. Lahjoja emme toisillemme tänäkään vuonna antaneet, vaan yhteinen aika ja kiva tekeminen on paras mahdollinen lahja! Hieno päivä!

 

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).