Lupaan ja vannon, että tämä on viimeinen retkeilyaiheinen postaus vähään aikaan! Kevät on aikaa, jolloin luonto kutsuu ja vaelluskengille on käyttöä, ja se näkyy täällä blogissanikin. On jo lämmintä ja aurinkokin lämmittää, mutta ei ole vielä niin kuuma kuin kesällä. Kukat kukkivat eikä aurinko ole vielä kärventänyt aluskasvillisuutta ruskeaksi. Nyt on sellainen positiivinen pakko olla ulkona niin paljon kuin mahdollista (allergialääkkeiden voimin tosin, siitepölyn määrä on juuri nyt aivan älytön).

Viime viikonlopun teimme retken, jota olemme suunnitelleet vuosikausia. Jos minulla olisi ämpärilista, tämä retki olisi sillä, ja nyt se on tosiaan tehty. Ylitimme kävellen tuon Barcelonan viereisen kukkulan, Collserolan, jolla on mm. Tibidabon huvipuisto ja korkea TV-masto!

Lähdimme aamulla paikallisjuna S2:lla Sant Cugat del Vallèsiin, pikkukaupunkiin Collserola-vuoren toisella puolella. Sant Cugat on kiva paikka, jonne kannattaa tehdä päiväretki Barcelonasta, jos haluaa nähdä helposti ja nopeasti vähän muutakin kuin ison kaupungin hulinaa. Sinne pääsee nykyään ihan tavallisella yhden vyöhykkeen metrolipulla eli jos ostaa kymmenen kerran lipun, niin matka maksaa vain euron. Matka kestää vain puolisen tuntia. Sant Cugatissa on tyylikkäitä kahviloita ja putiikkeja, isoja viheralueita ja kaunis vanha luostari. Ja sieltä sai ainakin vielä joku vuosi sitten gluteenittomia churroja, joita en ole missään muualla nähnyt!

Kävimme ensin lähtökahvilla OrganiQ -kahvilassa, josta sai myös gluteenittomia juttuja, kuten gluteenitonta omenapiirakkaa, joka oli niin hyvää ja täyttävää, että koko retken aikana ei ehtinyt tulla nälkä. Energiatankkauksen jälkeen kävelimme kaupungin läpi Sant Cugatin luostarille, Monestir de Sant Cugat, ja siitä jatkoimme matkaa reitin varsinaiseen lähtöpisteeseen eli Pi d’en Xandri -pinjalle.

Koko retkellemme tuli matkaa noin 15 kilometriä ja nousua noin 400 metriä. Kannattaa ottaa ehdottomasti kartta mukaan, sillä eksyminen on yllättävän helppoa. Samppa käy viikoittain täällä pyöräilemässä ja hyvin usein hän törmää poluilla eksyneisiin retkeilijöihin, jotka kyselevät neuvoa. Pienet polut mutkittelevat tiheässä aluskasvillisuudessa ja opaskylttejä on harvassa.

Alla olevasta kuvasta näkee hieman reitin mittasuhteita. Noiden kukkuloiden takana on Barcelona. Vuoren päällä näkyy hämärästi Barcelonan TV-torni, Torre de Collserola, josta olen kirjoittanut joskus blogipostauksen ja joka näkyy kaupungista hyvin, ja sen vierellä, juuri noiden puiden oksien takana näkyisi Tibidabon huvipuisto. Me ylitimme vuoren vasemmalta puolen eli ylityskohtamme ei kuvassa näy.

Reittimme alkoi siis Pi d’en Xandrilta. Pi d’en Xandri on noin 230 vuotta vanha pinja, josta on tullut Sant Cugatin kaupungin symboli. Noin 23 metriä korkea puu on tuettu kestämään tuulet ja myrskyt, ja onhan se erikoinen näky.

Reittimme alkupää kulkee nimellä Camí de Sant Medir ja se on hyvin merkitty ja leveä polku, jolla tänä sunnuntainakin oli paljon muita kävelijöitä ja pyöräilijöitä. Matkan varrella on muutamia ”nähtävyyksiä”, mm. Can Borrell- ravintola, jossa olemme joskus käyneet calçotadassa, sekä pieni Pantà de Can Borrell -patoallas, jonne ei nyt päässyt huoltotöiden takia. Vanha linnakin, Torre Negra, täällä olisi, mutta sitä en ole koskaan nähnyt.

Reitin lopussa Sant Medirin kappelilla pidimme pienen välipalatauon. Tänne pääsisi myös autolla (eri tietä kuin kävelemämme) ja parkkipaikan yhteydessä oli ainakin nyt pari bajamajaa. Jatkoimme matkaa läpi Sant Medirin asuinalueen läpi (Urbanització de Sant Medir, tännekin oli opastekyltti) ja aika pian olimme jo vuoren toisella puolella ja meri alkoi siintää puiden lomasta.

Jossain vaiheessa reittimme liittyi Passeig de les Aigues -polulle, joka kulkee melkein koko Collserolan reunaa pitkin seuraillen korkeuskäyrää. Tämä polku on hyvin suosittu ulkoilukohde: leveä, tasaisehko ja maisemat ovat hienot Barcelonaan.

Barcelonaan laskeuduimme labyrinttipuiston (Parc del Laberint) kohdalla (postaus labyrinttipuistosta täällä, hauska ja kaunis paikka tämäkin). Emme enää jaksaneet kävellä kaupungin läpi kotiin, vaan hyppäsimme metron vihreälle linjalle Mundet-asemalta ja ajelimme Passeig de Gracialle.

Oli hieno päivä ja mukava ja helppo retki. Lähtiessämme kävelemään aurinko paistoi kirkkaansiniseltä taivaalta, mutta juuri kun pääsimme ylös vuoren päälle, Barcelonan suunnasta alkoi puskea harmaita pilviä. Pilvet peittivät maisemat, emmekä nähneet valitettavasti kuin vilauksia Tibidabon huvipuistolaitteista. Kukkaloisto oli metsässä kaunis, ja sitä hemmetin siitepölyä oli ilmassa valtavasti. Nyt pölisee erityisesti sypressi, ja kun Samppa ohimennessä huitaisi yhtä sypressin oksaa, siitä levisi aivan järkyttävä pölypilvi ilmaan. Juuri nyt antihistamiini on ystävä (vai olisikohan joku muu lääke parempi? Minulla on alkanut allergiat vasta täällä Barcelonassa ja vasta muutaman edellisen kevään aikana olen joutunut turvautumaan allergialääkkeisiin. Etsin vielä sitä parasta lääkettä oireisiin).

Vaikka nyt onkin parhaat ulkoilukelit, vietämme nyt ainakin yhden viikonlopun kaupungissa, onhan kevät kivaa aikaa täälläkin, kun on tapahtumia, markkinoita ja vaikka mitä. Saa nähdä mitä tekemistä keksitään!

Voit seurata blogiani myös Facebookissa (www.facebook.com/anskubcn), Instagramissa (www.instagram.com/anskubcn) ja Twitterissä (www.twitter.com/anskubcn).